Tavoitteena onnellinen naama – kouluratsastuksen arvosteluun uusia ohjeita

Kansainvälinen koulutuomari Hanne-Mari Kiuttu luennoi viikko sitten Ypäjällä Dressage Going Strong -tapahtumassa arvostelun muutoksista tulevalle kaudelle.

”Hyvinvointiasiat ovat olleet pinnalla, ja viime kauden aikana arvostelu on hakenut muotoaan. Halutaan nähdä, että hevoset ovat tyytyväisiä radalla ja ne koulutetaan oikein”, Kiuttu tiivistää.

Hän huomauttaa, että ei ole kuitenkaan aivan helppoa nähdä pelkän kilpailusuorituksen perusteella, miten hevonen on koulutettu.

Oikeasta koulutuksesta kertovia asioita ovat hyvä, pehmeä kuolaintuntuma, puhtaat askellajit, hevosen rento liike ja myös se, miten hevosen ylälinjan lihaksisto on rakentunut.

Tärkeitä asioita on myös hevosen ”happy face”, eli tyytyväisen, ei kireän näköinen ilme. Lisäksi arvosteluun vaikuttaa se, onko hevosen häntä rauhallinen vai huiskiiko se.

Kuolaintuntumaan liittyviä asioita arvostelussa on selkeytetty.

Jos suu on isosti auki, arvostelukohta on alle viisi, kun maksimi on kymmenen.

Muista tuntumaongelmista, kuten pienemmästä suun aukomisesta, vähennetään 0,5 – 2 pistettä jokaisesta arvostelukohdasta, jossa näin tapahtuu. Pistevähennyksessä otetaan huomioon myös se, onko hevosessa muita merkkejä ahdistuneisuudesta.

Esimerkiksi eriasteisesti suusta pilkistävään kieleen on useita ohjeita. Jos hevosella radalla kieli roikkuu selvästi ulkona sivulta, sille voidaan antaa arvostelukohdasta maksimissaan arvosana viisi.

Jos hevoselta puuttuu hampaita, mikä saa joskus hevosen roikottamaan kieltään, kielen roikkumisesta sakotetaan. Tätä voida selittää pois esimerkiksi eläinlääkärintodistuksella.

”Sitten pitää vain hyväksyä, että tämä ei välttämättä ole kilpahevonen”, Kiuttu toteaa.

Pehmeyden lisäämiseksi kouluohjelmiin on myös lisätty kahta eri liikettä, jotka kertovat ohjastuntuman laadusta.

Toinen on pitkille ohjille venytys (stretching to long rein). Sillä halutaan nähdä, että hevonen on koulutettu oikein, jolloin se haluaa kurottaa kaulallaan ja turpa edessä kohti kuolainta, kun ohjaa päästetään pidemmäksi. Turpa pysyy noin lapakyhmyn korkeudella.

Toinen liike on ohjien myötäys (give and retake). Se tarkoittaa, että ratsastaja siirtää käsiään eteen kolmen askelen ajaksi niin, että ohjat löystyvät selvästi, kuin pyykkinaruiksi, mutta hevosen muoto ja tahti pysyvät samana. Tällä liikkeellä nähdään, kantaako hevonen itse itsensä kevyesti, vai nojaako se ohjaan.

Ratsastaja kertoo hevoselle kehollaan ja valmistelulla, kummalla tavalla hevosen halutaan reagoivan.

Kiuttu kertoo olevansa iloinen siitä, että ohjeita on selkeytetty. Hän huomauttaa, että tuomarin ei arvostellessaan pidä ajatella, että minun mielestäni tästä pitäisi antaa sitä tai tätä. Sen sijaan tuomarin tulisi ajatella ohjeiden ja sääntöjen kautta: tästä kuuluu antaa tämän verran.

Viime vuoden toukokuussa MT Hevosissa esiteltiin Kiutun laatima suunnitelma koulutuomareiden koulutuksen kehittämiseksi. Nyt hän kertoo, että suunnitelma ei toteutunut.

”Minulla oli tiettyjä ehtoja, joiden piti täyttyä. Ratsastajainliitolta sain vihreää valoa, mutta oli muita tahoja, joille se oli hankalaa. Homma meni kummalliseksi, ja aloin sitten tehdä itselleni hyödyllisempiä asioita”, hän summaa.

Kouluratsastuksen eteen Kiuttu haluaa toimia joka tapauksessa. Turun Yliopistossa työskentelevä Kiuttu oli esimerkiksi sponsorina Grand Prix -luokassa, joka ratsastettiin lauantaina Ypäjällä hallikauden avauksessa.

”Luokkasponsorointi voisi olla muillekin varteenotettava vaihtoehto auttaa kouluratsastusta”, hän vinkkaa.