Läpinäkyvyyttä ja lisää tasoa koulutuomarikoulutukseen

Hanne-Mari Kiuttu on GP-tason kouluratsastaja ja kansainvälinen II-tason tuomari, joka opiskelee parhaillaan III-tason pätevyyttä. Ammattinaan hän työskentelee Turun yliopistossa asiantuntijajohtamisen tehtävissä IT-alalla, joten erilaiset modernit asiantuntijajohtajuuden mahdollisuudet ovat hänelle tuttuja.

Tällä hetkellä koulutuomariksi kouluttaudutaan Suomessa osallistumalla viikonlopun mittaiselle kurssille, minkä lisäksi tehdään tietty määrä koearvosteluja. Vuosittain järjestetään eri tason tuomarikursseja ja lisäksi joka toinen vuosi tuomarit osallistuvat skaalantarkastukseen.

Kiutulta kysyttiin viime syksynä innostusta osallistua koulutuomarikoulutuksen kehittämiseen ja hän laati suunnitelman koulutustoiminnan kehittämiseksi. Suunnitelma esiteltiin Ratsastajainliiton hallitukselle toukokuun kokouksessa. Seuraavaksi Kiutun tulee laatia suunnitelmalle budjetti, minkä jälkeen ehdotus menee koulutusvaliokuntaan ja koulukomiteaan ennen päätösten tekemistä.

Kiuttu haluaa koulutuomareiden urapolulle selvät etenemismahdollisuudet. Hänestä on tylsää, että nyt Suomessa kouluratsastuspiireissä kysytään aina ensimmäisenä, kenestä tulee seuraava GP-tuomari. Kiuttu haluaa samat mahdollisuudet kaikille.

”Se on tosi vaikeaa ja vaatii paljon työtä, mutta ei se avaruusteoriaa ole”, hän sanoo.

Etenemismahdollisuuksien pitää olla selkeät, ja tuomareita pitää kannustaa ja tukea toimessaan.

”Osaamisen pystyy hankkimaan, mutta into pitää säilyttää”, hän sanoo.

Kiuttu huomauttaa, että esimerkiksi kokeneilla valmentajilla on yleensä hyvä silmä katsomaan hevosen liikkumista ja ymmärtämään se, mistä eri asiat johtuvat.

”Asiat eivät muutu mihinkään, mutta näkökulma muuttuu”, hän vertaa tuomarin ja valmentajan työtä.

Tuomarikoulutukseen hän toivoo ihmisläheisyyttä. Kehitettäessä on otettava huomioon myös se, miten ihminen oppii. Kiuttu huomauttaa, että jos koulutuksessa otetaan käyttöön sähköiset mahdollisuudet, tuomareiden kurssitus on aiempaa paremmin mahdollista toteuttaa eri puolilla Suomea.

Koulutuksen sähköistämisessä hän näkee paljon muitakin mahdollisuuksia. Kuluja saadaan pienemmiksi, kun osa opetuksesta tarjotaan nettikursseina. Kilpailuvideoiden avulla taas saadaan tuomareille mahdollisuuksia harjoitella enemmän.

Harjoittelun analysointiin löytyy kyllä valmiita keinoja. Kiuttu kertoo, että kansainväliset tuomarit voivat tutustua tarkkaan omien arvostelujensa tilastoihin järjestelmillä, joilla voi liikekohtaisesti verrata itse antamiaan numeroita muiden tuomareiden tai jonkun tietyn, hyvän ja kokeneen tuomarin antamiin numeroihin.

Kiuttu toteaa, että jos tällaiset analyysit arvosteluista saataisiin Suomessakin toimimaan, voitaisiin paitsi opettaa paremmin, myös seurata tuomareiden tason kehittymistä ja tarttua mahdollisiin ongelmakohtiin.

Hän toivoo jatkossa yhteistyötä ratsastajien, valmentajien ja tuomareiden kesken niin että kaikki varmasti tietävät, mitä kouluratsastuksessa haetaan nykyisten hyvinvointimuutosten aikana.

”Tässä puhutaan kokonaisuudessaan suomalaisen ratsastuksen tason parantamisesta”, Kiuttu sanoo.

Hän itse on erittäin sitoutunut kehittämiseen, ja siksi hän on laittanut oman GP-hevosensa, 13-vuotiaan Chérubinin myyntiin, tosin ilmoituksen laittamista pidemmälle hän ei ole ehtinyt.

”Joku saisi tuoda pinkan seteleitä ja tulla hakemaan sen pois. Se pitäisi ehkä viedä myyntiin Saksaan, jossa olisi sille sopivia ratsastajia, pitkäjalkaisia miehiä. Itselleni se ei ole ollut koskaan sopiva hevonen, mutta olen pitänyt sitä sen takia, että siitä on niin paljon opittavaa”, Kiuttu kertoo.