Molemmat naiset ovat olleet Tanskassa kouluratsastuksen maailmanrankingin ykköspaikkaa pitävän Cathrine Laudrup-Dufourin tallissa vasta vähän aikaa, puolisen vuotta, mutta tarkoitus on jäädä pidemmäksi aikaa. Tallissa ja tiimissä kaikki toimii, ja hevoset voivat hyvin.
Tallitöistä huolehtii puolalaispariskunta, ja suomalaisten päätyönä on laittaa hevosia kuntoon Laudrup-Dufourille ja hänen ratsuttajalleen Janni Dietzille. Myös Laudrup-Dufourin vaimo Rasmine ratsastaa muulloin, mutta nyt hän odottaa viimeisillään perheen esikoista.
Sofia Manninen on kotoisin Turusta. Pitkän linjan tallityttö opiskeli aikanaan levyseppähitsaajaksi, mutta lopulta puoli vuotta niitä hommia riitti, vaikka niistä aika hyvin maksetaankin. Hän palasi talleille, ja sinne hän aikoo jäädä.
Manninen kertoo, että hänellä on ollut 14-vuotiaasta saakka omia hevosia, joiden kaurarahojen eteen hän on saanut tehdä paljon töitä. Jonkin aikaa hänellä oli kaksikin hevosta, ja silloin piti olla myös kaksi työpaikkaa, toinen tallilla, toinen Subwayssä.
Hän on ratsastanut kaikenlaisilla hevosilla, kilpaillut alue- ja kansallisella tasolla sekä oppinut paljon ensimmäiseltä omalta hevoseltaan, joka oli niin herkkä, että satulahuovan pesulappu sai sen menemään pomppulaukkaa.
Manninen kertoo, että ulkomailla hevosten parissa työskentely on ollut hänelle elinikäinen haave, mutta vasta vuonna 2021 toukokuussa hän sai lähdetyksi.
Ensimmäinen työpaikka oli sittemmin edesmenneen suomalaisen olympiakouluratsastajan, Mikaela Fabricius-Bjerren luona Tanskassa. Mukaan lähti oma hevonen, 3-vuotiaana tullut estesukuinen Choccohino, joka on yhä mukana matkassa. Nyt se treenaa vaativan A:n juttuja olympiamitalistin silmien alla, mutta käy Rasmine Laudrup-Dufourin valmennustunneilla, että mielii pysyy virkeänä koulutreenejä varten.
Manninen viihtyi Fabricius-Bjerren tallin tarkassa toimintakulttuurissa ja eteni kisahoitajaksi. Näihin aikoihin hän tutustui myös Laudrup-Dufouriin, jonka kanssa Fabricius-Bjerre teki yhteistyötä. Fabricius-Bjerre kuitenkin sairasti vakavaa syöpää, ja vuoden 2023 alussa hän menehtyi.
Manninen työskenteli vielä vähän aikaa hänen tilallaan Stal Sølystissa, jonne muutti islanninhevosia. Viime vuoden lopulla aukesi odotettu paikka Laudrup-Dufoureilta.
Julia Pasti taas on kotoisin Vesilahdelta. Hänellä ei ole koskaan ollut omia hevosia, mutta hyviä ratsastettavia on löytynyt kilpailtavaksi asti. Hän menestyi aluetasolla erinomaisesti käyden ponien SM:issä saakka. Käännekohta oli, kun Pastin valmentaja Antti Lehtilä kysäisi, kiinnostaisiko tätä lähteä joksikin aikaa Kyra Kyrklundin tallille Englantiin.
Pastia todellakin kiinnosti, mutta kaksoistutkinto oli kesken, hevoset olivat Suomessa ja lähtö jännittikin. Lyhyen harkinnan jälkeen hän kuitenkin pakkasi laukut ja vietti kuusi opintäyteistä kuukautta Englannissa seuraten valmennuksia ja hoitaen ja ratsastaen tallin hevosia.
”Aloin ajatella, että en mä kyllä haluaisi takaisin Suomeen”, hän kertoo.
Uusi paikka löytyi, kun Kyrklund lähetti Pastin ratsastusvideot Laudrup-Dufourille katsottavaksi ja tanskalaistähti toivotti Pastin tervetulleeksi.
Joulukuun Pasti oli Suomessa ja teki loppuun liiketoiminnan perustutkinnon. Lukio on vielä viimeistelyvaiheessa, mutta sen ehtii kyllä, hän miettii.
”Onhan tämä unelmapaikka. Iso ja hieno, kun on itse lähtöisin Vesilahden perämetsistä”, hän hymyilee.
Suomalaiset kertovat viihtyvänsä erityisen hyvin, kun saavat työskennellä yhdessä ja puhua omaa kieltä. Nuoremmalle Pastille Manninen on hyvä tuki. Molemmat ovat alkaneet luottaa omaan tekemiseen, eikä satojen tuhansien ja miljoonien arvoisten hevosten talutteleminen enää nosta pulssia.
”Se on jo arkipäivää. Mutta ethän sä näitä voi talutella vasemmalla kädellä, vaan jokainen hevonen talutetaan lyhyen narun kanssa, touchissa (kontrollissa hyppysissä) ja järki päässä”, Manninen painottaa.
”Perushevosmiestaitoa. Pitää kiinnittää yleisesti huomiota siihen, mitä tekee”, Pasti säestää.
Molemmat suomalaiset lähtevät talliin maanantaista perjantaihin aamulla puoli seitsemältä ja auttavat tallitöissä siihen saakka, että ratsastajat tarvitsevat päivän ensimmäisen hevosen. Sitten hevosia hoidetaan ja vaihdellaan päivän ajan.
Manninen työskentelee usein myös viikonloppuna yhtenä päivänä, jos Laudrup-Dufour haluaa ratsastaa silloinkin hevosen tai pari. Manninen painottaa, että hän itse haluaa olla tiiviisti osa hevosten päiviä, jotta hän pystyy hoitamaan niitä mahdollisimman huolellisesti ja huomaamaan pienetkin ongelmat.
”Niitä ei laiteta gramaaneilla pakettiin ja tehdä raipalla piffit ja paffit, vaan ratsastus on kivaa katsella. Jokainen hevonen on persoona itsessään, ja ratsastajat mukautuvat hevoseen.”
Tallin kaikki hevoset ovat melko samanlaisessa rytmissä. Viikonlopun ne ovat vapaalla, ja viikko alkaa maanantaina kevyellä jumpalla ratsain. Tiistaina edessä on rankempi treeni, ja keskiviikko on hauskuuttelupäivä, jolloin mennään usein maastoon. Torstaina ja perjantaina mennään taas vähän intensiivisemmin ennen viikonloppuvapaata. Kilpailut tietysti muuttavat ohjelmaa.
”Mutta ylitreenata ei yhtään”, Manninen sanoo.
Tallissa asuu 24 hevosta, jotka tarhaavat aamupäivät hiekkatarhoissa tai laitumilla. Kaikki hevoset hoidetaan pääosin samalla tavalla ja tekemisessä pyritään yksinkertaisuuteen. Manninen kertoo oppineensa maailmalla, että tärkeimmät asiat ovat kelpo heinä, hyvä satula ja suitset, osaava kengitys ja laadukas ratsastus. Hevosia ei pidä hoitaa liikaa, eikä niiden kanssa tarvita kymmentä linimenttiä tai ruokapurkkia.
”Silmät avautuvat, kun lähtee Suomesta ja näkee, missä kuplassa me touhutaan. Treenaamisen taso ja kilpailuiden taso on muualla aivan erilainen. Tosin täältähän nyt on helppo huudella, kun ollaan maailman parhaan ratsastajan tallissa”, Pasti hymähtää.
Manninen ratsastaa Tanskassa omaa hevostaan, ja Pastilla on yksi hevonen päivittäin. Viimeksi Kyra Kyrklundin vieraillessa tilalla hän pääsi sillä myös valmennukseen.
Tallin ykköshevosella Freestylella menee vain Laudrup-Dufour itse. Aiemmalla huippuratsulla, jo 22-vuotiaalla EM-pronssimitalisti hevosella Atterupgaards Cassidyllä, Pasti on käynyt maastossa eli häckäämässä. Yleensä Laudrup-Dufour kuitenkin hoitaa ja ratsastaa sen itse.
”Se on hänen spesiaalihevosensa”, hoitajat kertovat.
Suomalaiset korostavat, että tekeminen on koko ajan erittäin hevosystävällistä ja hevosia kohdellaan aina hyvin. He toteavat, että hevosten hyvinvointiin ei voi kiinnittää liikaa huomiota, mutta nyt suurtalli Helgstrandin kohun jälkeen tuntuu siltä, että asioita väännetään väkisin näyttämään huonolta.
Laudrup-Dufourilla jokainen tarhaan vienti ja pois tuominen tapahtuu hevosta kuunnellen, ja ratsastaessa hevoset ovat herkkiä ja pehmeitä. Kilpailuihin mennään, kun hevoset ovat siihen valmiita.
”Niitä ei laiteta gramaaneilla pakettiin ja tehdä raipalla piffit ja paffit, vaan ratsastus on kivaa katsella. Jokainen hevonen on persoona itsessään, ja ratsastajat mukautuvat hevoseen”, Manninen selittää.
Pasti kertoo, että hänen pitkän tähtäimen unelmansa on saada oma paikka ja talli, ja ratsastaa ammatikseen.
Manninen taas elää unelmaansa jo nyt, huippuratsastajan henkilökohtaisena hevosenhoitajana.
”Tykkään pistää hevosia shainiksi (hohtamaan) ja kilpailukuntoon. Omalla treenaan täysillä, mutta kisoihin mennään hauskuus mielessä”, hän hymyilee.
