

On monet kiertäneet Kuninkuusraveissa kauemminkin, kouvolalainen Erkki Olli vastaa naama peruslukemilla, mutta huvittuu heti perään omasta arviostaan.
”Tai no ei ehkä monet kuitenkaan. Mutta jotkut varmaan”, Olli hymähtää.
Tarkennuskin taitaa olla vähättelyä, sillä jos ihmeitä ei tapahdu, Kouvolan elokuiset kisat ovat Erkki Ollille hänen 65. Kuninkuusravinsa. Ensimmäisen kerran Olli oli paikan päällä vuonna 1952. Nyt 82-vuotias Olli oli tuolloin 11-vuotias.
”Isän kanssa mentiin. Ajettiin polkupyörällä asemalle, mentiin junalla Kouvolaan ja käveltiin Kouvolan asemalta raviradalle.”
Seuraavan kerran Erkki Olli pääsi Kuninkuusraveihin vuonna 1958 Lahdessa. Siitä alkaakin kuninkuusraviputki, jossa on vain kaksi aukkoa. Vuonna 1960 kisat jäivät väliin armeijan takia, ja vuonna 1974 Olli ei ollut paikan päällä Lahden Kuninkuusraveissa.
”Jotkut tutut ovat sanoneet, että turha kertoa, että ei ollut niissä Kuninkuusraveissa, kun ei sitä kukaan tiedä olenko ollut siellä vai en. Mutta persana, kun minä itse muistan, että en ollut siellä”, Erkki Olli nauraa.
”Oli kuumetta ja kurkku kipeänä, mutta en minä niin kipeä ollut, että en olisi voinut raveissa käydä, ja siihen aikaan oli jo oma autokin. Jos olisi tiennyt, että kuninkuusraviputkesta tulee tällainen, niin olisihan minä käynyt kisoissa vaikka vaan pyhänä. Ei silloin kuitenkaan osannut ajatella, että putki muodostuu tällaiseksi.”
Kuninkuusraveissa käy paljon sellaistakin väkeä, joiden elämässä hevoset ja ravit eivät muuten esiinny. Erkki Olli on toista maata, sillä hänen elämässään hevoset ovat aina olleet suuressa roolissa.
Erkki Olli palkittiin viime syksynä Suomen Hippoksen kultaisella ansiomerkillä elämäntyöstään hevosalan hyväksi. Olli tunnetaan muun muassa oriinpitäjänä, kilvanajajana, valmentajana ja tamma- ja varsanäyttelyiden pitkäaikaisena tuomarina ja mittamiehenä.
Kaakkois-Suomen hevostapahtumissa Olli on ollut vakiovieraita vuosikymmenten ajan. Jotakin hänen innostuksestaan kertoo, että kun ravitapahtumat olivat koronatilanteen takia yleisöltä suljettuja, Olli seurasi Lappeenrannan ja Kouvolan raveja verkkoaidan takaa!
”Hevoset minut sinne vetävät”, Erkki Olli toteaa innostuksestaan.
”Tietysti ihmisetkin ovat tärkeitä ja varsinkin kunkkuraveissa näkee paljon sellaisia tuttuja, joita ei muuten tapaakaan. Hevosista koko juttu kuitenkin lähtee.”
”Tietysti ihmisetkin ovat tärkeitä ja varsinkin kunkkuraveissa näkee paljon sellaisia tuttuja, joita ei muuten tapaakaan. Hevosista koko juttu kuitenkin lähtee.”
Hevoset tulivat Erkki Ollille tutuiksi jo hänen lapsuudessaan. Kotitilalla tehtiin töitä hevosella, ja Erkin isä Einar Olli oli myös ravihenkinen.
”Kaikki talon työt tehtiin hevosen kanssa. Itse olin neljätoista, kun rupesin kyntämään hevosparilla”, Erkki Olli kertoo.
Kyntökaksikon toinen hevonen oli tamma Vapi, jota voi hyvällä syyllä kutsua Erkki Ollin elämän hevoseksi. Vapilla hän osallistui kuningatarkilpailuun Jyväskylässä vuonna 1962.
Vuosi oli Kuninkuusravien historiassa merkittävä, sillä kuningatarkilpailijoille oli ensimmäistä kertaa omat lähtönsä, kun siihen asti tammat olivat juosseet samoissa lähdöissä oriiden kanssa. Vapi ja Erkki Olli voittivat avausmatkan sekä päätösmatkan ja olivat maililla kakkosia. Kokonaiskilpailun voitti mailin ykkönen Sato-Satu ohjissaan ravilegenda Tuomo Mäkelä.
Nykysäännöillä Vapi olisi ollut ravikuningatar, sillä sen kokonaisaika oli 0,9 sekuntia parempi kuin Sato-Sadulla. Tuohon aikaan Kuninkuusraveissa kuitenkin oli käytössä erilliset taulukkopisteet, joissa eri matkoilla saavutettuja aikoja painotettiin eri tavoin.
”En minä oikein tiedä, että millä perusteella tulokset noin päin menivät, mutta se oli sen ajan systeemi”, Erkki Olli kuvailee.

Kuningatarkisa oli joka tapauksessa Sato-Sadun ja Vapin välinen kaksinkamppailu, sillä kolmanneksi sijoittunut Eri-Hotti hävisi Vapille kokonaisajassa yli kymmenen sekuntia. Kaikkien aikojen Kuninkuusravit -kirjassa kerrotaan päätösmatkan kamppailun olleen Vapin ja Sato-Sadun välillä tasaista, kunnes Sato-Satu laukkasi säikähdettyään radalle heitettyä hattua.
”Vapia kohti se hattu kyllä heitettiin”, Erkki Olli oikaisee.
”Oltiin Vapin kanssa keulassa ja Sato-Satu tuli meidän tuntumassa toisella radalla. Siihen aikaanhan oli yleisöä myös sisäkentän puolella, ja sieltä se hattu heitettiin. Se meni Vapin kaulan alta, eikä vaikuttanut siihen mitenkään, mutta joku Tuomon kannattaja se lieni, joka hatun heitti, vaikka Sato-Satu hattua sitten olisikin pelästynyt.”
Kuningattaren titteli ei siis missään tapauksessa ratkennut hattuhäiriöön, sillä Sato-Satu selvisi ajoissa raville ja voitti seppeleen. Eroa maalissa oli pitkällä matkalla 1,8 sekuntia, kun pistejärjestelmän mukaan Vapin olisi pitänyt voittaa Sato-Satu päätösmatkalla 1,9 sekunnilla tittelin saavuttaakseen.
Vapille ja Erkki Ollille kuninkuusraviosallistuminen jäi ainutkertaiseksi Vapin loukattua myöhemmin jalkaansa ja siirryttyä siitosuralle.

Maatalouden ohella Erkki Olli on elättänyt itsensä hevostoiminnalla. Hän toimi pitkään oriinpitäjänä, ja tallissa oli lähes joka vuosi vuokrattu siitosori.
”Suurimmat tammamäärät oli Hilun-Valtilla ja Poika-Sirolla. Niillä taisi olla enimmillään vähän yli 60 tammaa kaudessa”, Erkki Olli muistelee.
Suomen Ravihevoskasvattajien Säätiön omistuksessa ollut Poika-Siro oli monta vuotta Ollilla, ja ori on haudattukin hänen pihaansa. Vaikka Poika-Siro oli viimeiset siitosvuotensa kesät muualla, astutuskauden ulkopuolella se oli silloinkin Ollilla.
”Kun Poika-Siro lopetettiin, säätiön miehet kyllä sanoivat, että yhtenä aamuna huomaankin, että he ovat tuoneet yön aikana uuden oriin tarhaan”, Olli nauraa.
Viimeiset hevoset Ollin tallista lähtivät jo reilut kymmenen vuotta sitten.
”Monethan sanovat, että vanhoille ukoille tulee viimeisen hevosen myynnistä kauhea krapula, mutta minulle ei tullut vierotusoireita”, Olli kertoo.
”Olin varsanäyttelyssä mittamiehenä pari päivää viimeisen hevosen lähtemisen jälkeen. Olin vähän aikaisemmin murtanut kylkiluita kaatuessani, ja kun mitattava varsa oikein liiskasi minua seinää vasten, niin siinä lähti viimeisetkin kaipuut, jos sellaisia oli ollutkaan.”
”Monethan sanovat, että vanhoille ukoille tulee viimeisen hevosen myynnistä kauhea krapula, mutta minulle ei tullut vierotusoireita.”
Erkki Olli asuu nykyisin yksin kotitalossaan, sillä hänen vaimonsa menehtyi vuosi sitten asuttuaan sitä ennen pari vuotta palvelutalossa. Ollin oma terveys on muuten hyvä, mutta heikentynyt näkö rajoittaa kulkemista.
”Lopetin itse ajamisen, kun eivät aluksi laittaneet ajokieltoa, vaikka vähän käskinkin. Ajattelin, että kolareita käy ihan riittämiin ilman minun panostani niiden lisäämiseen”, Olli kertoo.
Erkki Ollin tukiverkostona ovat hänen lähes naapurissa asuva tyttärensä sekä vanhassa tallissa huonekaluja entisöivä poikansa. Kulkemaan pääsee mukavasti myös Kela-taksilla.
”Joka kerta on auto ollut pihassa ajallaan”, Erkki Olli kiittelee. ”Taksikuskikin yksi kerta sanoi, että sie se olet ihme ukko, kun et jaksa valittaa. Sanoin, että mitä tässä valittamaan, niissä saappaissa kuljetaan, jotka meille on annettu.”
Toive tulevaisuudellekin on Erkki Ollin mukaan selvä.
”Jos vielä muutamat kisat pystyisi käymään, niin olisihan se mukavaa. Kyllä kunkkuravit on kivat ravit.”