Valiojuoksijatamma Veluuri on Juha Jokirannan isän Tarmo Jokirannan kasvatti. Taustalla Veluurin tämän kesän orivarsa Parvelan Retusta. Kuva: Johannes Wiehn
Kaksi kuuluu kesään: Kuninkuusravit ja kasvatit
Jos Kouvolan Valkealassa asuvaa Juha Jokirantaa on uskominen, ilman kahta ei ole kesää. Kuninkuusravit ovat toinen, ja toinen ovat itse kasvatetut varsat.TilaajalleKouvola
Jenni Vihervuoren ja Juha Jokirannan seurassa ovat Ain't She Sweet ja sen tammavarsa Varennesta. Kuva: Johannes WiehnTänä vuonna Juha Jokirannalle ja hänen puolisolleen Jenni Vihervuorelle syntyi kolme varsaa. Ikäluokkaa voi pitää tallissa keskikokoisena, sillä Jokirannan nimiin on vuodesta 2005 alkaen syntynyt jo lähes 50 varsaa.
Hevoskasvatusinnostuksensa Jokiranta on saanut verenperintönä, sillä hänen isänsä Tarmo Jokirannan nimiin syntyi 77 hevosta. Juhan äiti Oili Jokiranta oli myös kova hevosihminen, joka ajoi aikanaan myös itse kilpaa.
Juha Jokirannalla on ohjastajana vain pari starttia, mutta hevosten omistamisesta ja kasvattamisesta hän on palavasti innostunut. Juhan isoveli Aki Jokiranta taas on ajanut yli 500 starttia ja työskennellyt koko ikänsä hevosten parissa.
Juha Jokirannan leipä tulee UPM:n tehtaan kolmevuorotyöstä, Jenni Vihervuori taas työskentelee hoitoalalla. Hevosinnostus on yhteinen.
”Ei se vaan ole oikea kesä, jos ei synny varsoja”, Juha Jokiranta kiteyttää. ”Olen ollut näistä aina älyttömän innostunut. Ei teini-iässäkään ollut sellaista vaihetta, että hevoset eivät olisi kiinnostaneet.”
Jenni Vihervuoren tausta taas on ratsupuolella, ja hän kilpaili aikanaan matkaratsastuksessa. Sittemmin ravihevoset ja raviurheilu ovat vieneet hänetkin mennessään.
Varsojen ohella toinen varma kesän merkki ovat Kuninkuusravit. Nykyisin kunkkariretki on kaksikon kesän yhteinen kohokohta, ja Juha Jokirannan elämään Kuninkuusravit ovat kuuluneet pikkupojasta alkaen.
”Muistan oikein hyvin, kuinka Pentti Savolainen talutti Vekseliä ja Vekkuliinaa Joensuun Kuninkuusraveissa vuonna 1984. En tiedä, miten se onkin voinut jäädä seitsemänvuotiaalle niin elävästi mieleen”, Jokiranta ihmettelee.
Parhaita muistoja Kuninkuusraveista ovat Tarmo Jokirannan omistaman, kasvattaman ja valmentaman Pimun Piirron osallistumiset kuningatarkisaan vuosina 2003 ja 2005. Pimun Piirron ohjissa oli Pertti Niveri, joka on Oili Jokirannan pikkuveli eli Juhan eno.
”Olihan ne pirun kovia juttuja. Itsekin ajoin Pimun Piirrolla paljon varsinkin kun se oli nuorempi”, Juha kertaa.
”Ekana vuonna Pimun Piirron ollessa mukana tammojen taso oli ihan älytön. Kuutossija oli tosi hyvä saavutus ensikertalaiselta.”
Toisella kerralla kuningatarkisasta tuli pettymys, kun Pimun Piirto hylättiin avausmatkan pitkästä matkasta.
”Se oli tosi hyvässä kunnossa ja harvoin laukkasi, mutta silloin tuli kasiradalta laukka. Pimun Piirto oli maalissa vielä kuudes, mutta laukka oli vissiin viisi metriä liian pitkä, ja tuli hylkäys. Sunnuntain molemmilla matkoilla se oli kuudes, ja olisi ollut kokonaiskisassakin kuudes sillä lauantain suorituksella laukankin kanssa, jos vaan ei olisi tullut hylkäystä.”
Juha Jokirannalla oli iloisia muistoja Kouvolan vuoden 1990 Kuninkuusraveista, kun kisan kakkoseksi sijoittunut Kauhu oli Jokirannoilla kortteerissa. Kuvassa oikealta Juha Jokiranta ja Paavo sekä Pasi Impola Kauhun taustajoukoista. Kuva: Juha Jokirannan arkistoHieno kuninkuusravimuisto on myös vuodelta 2018, jolloin Juhan omistama ja kasvattama Ain’t She Sweet voitti kuninkuusravilauantaina valmentajansa Heikki Mikkosen ajamana.
”Se pistää vieläkin hymyilyttämään. Kaikki meni silloin nappiin, vaikka tammalla oli maililla rata kaksitoista.”
Juha Jokirannan ehjä kuninkuusraviputki alkaa vuodesta 1995. Reissut ovat hänen mukaansa olleet poikkeuksetta positiivisia.
”Tietysti sinne lähdetäänkin positiivisella asenteella, mutta yleensä hommat ovat toimineet hyvin. Noin isossa tapahtumassa joutuu välillä jotakin jonottamaankin, ei sille mitään mahda.”
Juha Jokiranta, Jenni Vihervuori, Anton Jokiranta ja Jaani Nupponen perhepotretissa. Kuva: Johannes WiehnVihervuorella ja Jokirannalla on kotona siitostammojen ja varsojen lisäksi myös pari ajohevosta. Tällä hetkellä tallin hevoset ovat suunnilleen puoliksi ja puoliksi suomenhevosia ja lämminverisiä.
Kesän kolmesta varsasta kaksi on lämminverisiä ja yksi suomenhevonen, ja neljästä astutetusta tammasta kaksi on lämminverisiä ja kaksi suomenhevosia.
”Suomenhevosia saisi olla enemmän kuin lämminverisiä”, Juha Jokiranta kuitenkin summaa.
”Ei rodulla kuitenkaan hirveästi ole väliä, kunhan hevosessa on ideaa. Hyvää suomenhevostammaa on hankala päästä ostamaan, ja ne ovat äkkiä arvokkaita.”
Toisaalta suomenhevosten kanssa riskit ovat kasvatustyössä pienemmät, kun varsamaksut ovat huomattavasti lämminverisiä maltillisempia. Myös varsamarkkinat ovat Jokirannan mukaan erilaiset.
”Lämminveristen kanssa on se hankala puoli, että kilpailu on niin älyttömän kovaa, että varsat pitäisi saada menemään ammattilaisille”, hän toteaa.
”Suomenhevosten kanssa on erilaista, kun niiden valmentajissa on paljon sellaisia taitavia ihmisiä, joita en tykkää sanoa harrastelijoiksi tai amatööreiksi, mutta jotka eivät kuitenkaan tee sitä työkseen.”
Oman kasvatustyönsä tavoitteeksi Jokiranta mainitsee huippuhevosen saamisen.
”Vaikeahan sellaista on kasvattaa, mutta jos ei mitään yritä, niin sitten niitä ei ainakaan tule. Kun tammoja on kuitenkin jokunen, niin massaakin tulee jo sen verran, että pakkohan sieltä jonkinlaisia juoksijoita on tulla.”
Kasvatustyössä rima on asetettu korkealle molempien rotujen suhteen. Tallin lämminverisiitostammat ovat oma kasvatti, 12,1-ennätyksinen sukutamma Ain’t She Sweet sekä suoraan USA:sta huutokaupasta hankittu Baby I’m Bad News.
”Juhan haave oli saada nimenomaan itse huutaa siitostamma huutokaupasta Amerikasta. Sen takia Juha sille reissulle lähtikin, että saa huutaa tamman itselleen, vaikka mie kyllä sanoin, että tänne ei tule yhtään tammaa”, Jenni Vihervuori muistelee.
”Niinhän sie aina sanot”, Juha Jokiranta vastaa nauraen.
- Osaston luetuimmat
