Ratsastajainliiton hallitukseen pyrkivä Emilia Vättö toivoo tallien yhteisöllisyyttä takaisin

Emilia Vättö lähti itse Suomesta ensimmäisen kerran heti peruskoulun jälkeen. Lukion ajan hän asui osittain kotimaassakin, mutta sitten kutsui ensin Saksa, sitten Hollanti. Syy muuttoon olivat hevoset ja esteratsastus.

Isoimmillaan Vättö on hypännyt 150-luokkia, ja 21-vuotiaasta asti hän on elättänyt itsensä hevosalan ammattilaisena. Yrityksensä EV Equine hän laittoi pystyyn vuonna 2021, ja nyt omassa tallissa on 8-12 hevosta. Vättö myös valmentaa ahkerasti, ja hän on mukana YLEn Ystäväni hevonen -projektissa sosiaalisessa mediassa.

Omia hevosia on kaksi. Mies on saksalainen, joka on myös mukana hevosurheilussa. Hän muun muassa valmistaa hevosille suunnattuja lisäravinteita ja omistaa puoliksi viiden tähden hevosen hollantilaisen Sanne Thijssenin kanssa. Äiti Arja-Liisa Vättö on Tuomarinkylän Ratsastajien kantavia voimia seuratyössä.

Suomessa Emilia Vättö käy valmentamassa joka kuukausi eri tasoisia ratsukoita.

"Valmentamisessa on merkittävä ero Suomen ja Keski-Eurooppaan välillä. Suomessa ratsastajilla on usein vahvemmat perusratsastustaidot, jotka he ovat saaneet osaavien valmentajien ja laadukkaan ratsastuskoulutoiminnan ansiosta", hän kiittää.

Ratsastuskoulussa, Husön ratsastuskeskuksessa Helsingissä, syttyi myös Vätön rakkaus hevosiin ja koko hevosyhteisöön.

”Vietin optimaalisen ratsastuskoululapsuuden, ja toivon, että sellainen on mahdollista lapsille ja nuorille jatkossakin. Ratsastin kaksi kertaa viikossa, mutta olimme tallilla niin paljon kuin saimme, minä viidestä kuuteen päivää viikossa. Meillä oli tallijengi, jonka kanssa pyörittiin, ja yhä nykyäänkin parhaat kaverini ovat siltä ajalta. Se vain oli tajuttoman siistiä”, Vättö sanoo, yhä innostus äänessään.

Samanlaista innostusta hän koki viime kesänä Pariisin olympialaisissa, joissa hän pääsi seuraamaan läheltä esteiden lisäksi myös koulu- ja kenttäratsastusta.

”Se ylitti kaikki odotukseni, ja haluan, että tämä homma jatkuu. Kaikki hevoslajit oli siellä esimerkillisesti hoidettu”, hän kiittää.

Eli kyllä, Vättö haluaa mukaan Ratsastajainliiton hallitukseen varmistamaan lajin elinmahdollisuudet tulevaisuudessa.

Emilia Vättö ja hänen viimeisin kansainvälisellä tasolla kilpaillut hevosensa Ibiza. Viimeisin kansainvälinen startti on kahden vuoden takaa. Kuva Emilia Vätön albumi. Kuva: Emilia Vätön albumi

Hyvinvointi on se, mikä puhuttaa, ja tuoreen jäsenkyselyn mukaan se kiinnostaa myös Ratsastajainliiton jäseniä. Vättö huomauttaa, että hyvinvoinnissa on menty viimeisen viiden vuoden aikana harppauksin eteenpäin, mutta parannettavaa on vielä.

Hän itse muutti Hollannissa kokonaan tapaansa pitää hevosia. Tyypillisessä keskieurooppalaisessa tallissa on 20 hevosta ja kolme hiekkatarhaa, mutta hän etsi 3,5 hehtaarin tilan. Nyt hevoset laiduntavat aamusta iltaan, osa ryhmissä ja osa yksin. Kolme hevosta asuu pihatossa.

”Tätä paikkaa ei ollut helppoa löytää, mutta olen tykännyt tästä tosi paljon. Hevoset ovat iloisia ja onnellisia. On kiva vain jäädä katsomaan niitä, kun ne laiduntavat”, hän sanoo.

Vaikka idea uudesta tavasta pitää hevosia tuli hänelle ennemmin Suomesta Hollantiin. hän uskoo pystyvänsä tuomaan Hollannistakin monta hyvää asiaa Suomeen.

”Näen homman kauempaa, ja tiedän, mitä täällä ja Saksassa on ratsastuksessa tehty ja miten asiat on handlattu. Ja näen ne negatiivisetkin seuraukset”, hän sanoo.

Hän on innoissaan suomalaisen kansainvälisen tason ratsastuksen tulevaisuudesta, mutta kotimaisten kilpailuiden jatkuvuus tuo huolta kulujen noustessa ja vapaaehtoisten vähentyessä. Kilpailemisen mahdollisuus ja kilpailuiden laadukkuus tulisi varmistaa eri puolilla maata.

”On kiinnostavaa nähdä, miten estekomitea nyt muuttaa kansallista kilpailukalenteria, kun HIHS siirtyy keväälle. On virkistävääkin saada muutosta”, Vättö sanoo.

Pohdittaessa liiton toimintaa hänen ajatuksensa palaavat kuitenkin lapsiin ja nuoriin. Hän toivoo, että liitossa löydettäisiin keinot, joilla jäsenmäärä saataisiin kasvuun. Tärkeää olisi saada ihmiset lähtemään talleille, vaikka he eivät vielä olisi valmiita aloittamaan säännöllistä ratsastusta.

”Mun agenda olisi keksiä talleille ratsastuksen lisäksi matalan kynnyksen toimintaa. Meidän pitäisi pystyä lisäämään muuta toimintaa kuin ratsastaminen, esimerkiksi hoitoon liittyviä kursseja ja hoitopäiviä, joilla saataisiin kerättyä mahdollisimman paljon porukkaa talliympäristöön”, Vättö visioi.