Pixie-ruuna virkeänä pihatossa olkipedillä nukuttujen unien jälkeen. Kuva: Satu Lindstedt
Pihattohevosen riittävä levonsaanti vaatii reilunkokoiset makuutilat – ruotsalaisväitöksessä tutkittiin aktiivipihattojen hevosten terveyttä, lepoa ja ravitsemusta
Pihattolaumojen hevosilla on syytä olla reilusti vähimmäisvaatimuksia enemmän makuutilaa, jotta kaikki saavat riittävästi lepoa ja unta.Tilaajalle
Ruotsalaistutkimus osoitti, että aktiivipihattoelämä tarjoaa hevosille monia etuja. Kuvassa Harjun oppimiskeskuksen aktiivipihatto. Kuva: Sanne KatainenHevosten pitäminen laumoina pihattotalleissa lisää jatkuvasti suosiotaan, toteaa Ruotsin maatalousyliopistossa aiheesta väitellyt Linda Kjellberg väitöskirjansa esipuheessa.
”Pihattoasumisella on myönteisiä vaikutuksia hevosten sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyvinvointia parantavaan vapaaseen liikuskeluun. Monet hevosenomistajat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että laumassa pitäminen johtaa hevosten loukkaantumisiin, vähempään uneen ja lihomiseen.”
Tästä lähtökohdasta Kjellberg teki neliosaisen tutkimuksensa pihattohevosten hyvinvoinnista terveyden, levon ja ruokinnan näkökulmista. Tutkimus tehtiin Ruotsissa Strömsholman ja Flyingen aktiivipihattojen hevosilla.
Vertailussa karsinahevosiin todettiin pihattohevosilla vähemmän ähkyjä ja ontumia.
”Ontumat ja ähkyt voivat vähentyä pihatoissa. Syynä on todennäköisesti hevosten mahdollisuus vapaaseen liikuskeluun.”
Pihattolaumojen hevosilla oli enemmän potkuvammoja, mutta niistä ei kuitenkaan aiheutunut sairauslomapäivien lisääntymistä.
”Tämän perusteella huoli loukkaantumisista tässä hevostenpitotavassa ei näytä olevan perusteltua”, Kjellberg toteaa tutkimuksessaan.
Sen sijaan hevosten riittävä unensaanti voi pihatoissa vaarantua, mikäli tilaa nukkumiseen on liian vähän. Kun makuutila hevosta kohti oli 18 neliötä, hevoset käyttivät makuuhalleja pidempään ja nukkuivat enemmän.
”Laumassa pidettävien hevosten lepäämisajan lisäämiseen vaaditaan todennäköisesti enemmän tilaa hevosta kohti kuin karsinatalleissa”, tutkija toteaa.
Tutkimuksen hevosilla oli automatisoitu heinä- ja väkirehuruokinta. Seurannassa selvisi, että kaksi kolmasosaa hevosista oppi viikon sisällä syömään ruokinta-automaateista. Karkearehun kulutusta seurattiin tutkimuksessa aikaperusteisesti aukeavilla heinäautomaateilla. Hevosten erot päivittäisissä heinänsyöntimäärissä olivat suuret, vaihteluväli viidestä 25 kiloon heinää vuorokaudessa.
Tutkija huomauttaa, että kaikille hevosille pihattolaumassa eläminen ei välttämättä sovellu. Etenkin, jos ne eivät ole kasvuaikanaan sosiaalistuneet muiden hevosten seuraan. Tutkimuksessa todettiin, että pihatoissa loukkaantumiset keskittyvät tietyille yksilöille, joilla on ongelmia laumaelämässä. Siksi sopuisan lauman löytyminen pihattoryhmään on tärkeää.
”Strömsholman tallimestari korostaa, että niille yksilöille, jotka eivät sopeudu pihattoon, on aina oltava vaihtoehto”, Kjellberg toteaa tekstissään.
”Kun makuuhallien pinta-ala hevosta kohti ylittää 8‒10 neliömetrin vähimmäisvaatimuksen, saavat hevoset myös riittävästi unta.”
Pihattoelämän varjopuolina tutkimuksessa havaittiin paitsi pienten taisteluvammojen lisääntyminen, myös nopeampi kenkien kuluminen ja omistajille lisätyötä hevosen karvapeitteen puhdistamisessa.
Kjellbergin mukaan tutkimus osoitti, että aktiivipihattoelämä tarjoaa hevosille monia etuja ja mahdollisuuden elää lajityypillistä elämää. Pihattohevoset pääsevät liikkumaan vapaasti, pysyvät hyvässä kunnossa, kun pihattoalueet ovat riittävän suuria ja monipuolisia sekä kärsivät vähemmän ontumista ja ähkyistä.
”Kun makuuhallien pinta-ala hevosta kohti ylittää 8‒10 neliömetrin vähimmäisvaatimuksen, saavat hevoset myös riittävästi unta.”
Horse stables in the 21st century: aspects of management, behaviour and health. Linda Kjellberg. Acta Universitatis Agriculturae Sueciae 2022, number: 2022:71
- Osaston luetuimmat
