Melodie de Paros puhkesi kukkaan kesällä. Seuraavaksi se suuntaa Racing-finaaliin. Kuva: Heidi Lammi
Melodie de Paros ensimmäisen Ainon Breedersin ykköseksi
Kilpailussa on kyse suomalaisesta hevoskasvatustyöstä, mutta kerrottakoon silti ensimmäisenä, että hevosen toinen kasvattaja on sveitsiläisen esteratsastajasuuruuden Markus Fuchsin vanha luokkakaveri.Tilaajalle
Melodie de Paros on tarkka ja toimiva kilpahevosen alku. Tyylinäyte Myrkystä.Finnish warmblood -kantakirjaan merkittyjen kuusivuotiaiden hevosten perinteinen kilpailu esteillä ratkesi sunnuntaina uusinnassa kolmen kilpailupäivän jälkeen. Susanna Granrothin ratsastama Melodie de Paros (Ustinov - Numero Uno) ja Sonja Mäkelän ratsastama Goldmember (United Way – Cancara) olivat suorittaneet kilpailun kolme rataa pudottaen kumpikin vain yhden puomin viikonlopun aikana. Uusinnassa Goldmember oli nopeampi, mutta sai kaksi pudotusta, kun Melodie pudotti yhden.
Goldmemeber on Sonja Kaakon yrityksen omistama ja kasvattama kimoruuna samasta emästä kuin Jone Illin Celtas Quillian.
Breeders Prize kilpailtiin Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä. Kilpailu on pitkään hypätty Ypäjän derbykentältä, mutta FWB-yhdistyksen kyselyssä julkituotujen toiveiden perusteella se siirrettiin Ainoon hiekkakentälle.
Mukana oli kahdeksan ratsukkoa ja kilpailu ratsastettiin 120–125 sentin esteillä.
.
Voittajatamma Melodie de Parosin emä on Erika ja Jouko Isolaurin kasvattama, ja se on heidän tyttärensä Marian kanssa tutuksi tulleen Bellodien ainoa varsa.
Melodie du Parosilla kilpaili tämän vuoden kevääseen saakka Marika Rättö, mutta kun hän loukkaantui keväällä Drammenissa ratsastusonnettomuudessa, tamma siirtyi Susanna Granrothille. Hattel Horse oli jo ennestään Isolaureille tuttu paikka, sillä Maria Isolauri valmentautui siellä, ja Bellodiekin tuli heidän yhteistyökumppaninsa Hendrixin huutokaupasta.
Erika Isolauri kertoo, että Breedersissä tavoitteena oli vain osallistuminen, sillä hevonen ei alkukesästä tuntunut edes valmiilta haastavaan kilpailuun. Se kuitenkin kehittyi kesän aikana isoin harppauksin, joten kilpailuun päätettiin lähteä.
”Sen emältä peritty ratakeskittyminen puhkesi kukkaan!” Isolauri summaa kesän aikana tapahtuneen edistymisen.
Ratsastaja Susanna Granroth kertoo viihtyvänsä hyvin tamman selässä.
”Tosi kiva, yhteistyöhaluinen hevonen. Kiltti, kaikki käy”, hän kuvaa,
”Ihan varmasti soiva peli monenlaisille radoille. Ja scouppiakin on, sen puolesta hyvät näkymät”, Granroth sanoo.
Erika Isolauri kertoo, että viisivuotiaana Suomeen tullut Bellodie oli erityisen järkevä hevonen, joka tiesi tarkkaan, missä puomit ovat. Marian kanssa se voitti muun muassa Tapiola Future Challenge -sarjan sekä finaalin vuonna 2015.
Ura siitostammana sen sijaan oli vaikea. Ensimmäisen varsansa Bellodie loi, ja toinen syntyi ennenaikaisena. Erika Isolauri on lastentautiopin professori, joka on elämäntyönään auttanut keskoslapsia ja imeväisiä kiinni elämänsyrjään. Bellodien esikoisen kanssa ei kuitenkaan voitu tehdä mitään, vaan se lopetettiin yhden hoitopäivän jälkeen hevossairaalassa.
”Hevosilla lyhytkin ennenaikaisuus aiheuttaa sen, ettei niitä voi hoitaa. Niiden pitäisi päästä jaloilleen, mutta luusto ei ole kehittynyt tarpeeksi”, Isolauri huokaa.
Tilanne oli niin dramaattinen, että Bellodiella teetettiin vain yksi varsa.
Mielessä oli myös Marian ensimmäinen GP-tason tamma Chanel, joka sai kilpauransa jälkeen Hollannissa hienon orivarsan, mutta varsa menehtyi puolen vuoden iässä Rhodococcus equi -infektioon eli maaperäbakteerin aiheuttamaan monielintulehdukseen.
Kolmannella kerralla Bellodien kanssa kaikki meni onneksi hyvin ja syntyi villi ja reipas Melodie de Paros, Marian valitsemasta isäoriista Ustinov.
”Se näytti alkuun perineen vain isän käyttäytymisen!” Isolauri hymyilee. ”Kaikilla videoilla se menee vain täyttä laukkaa, laitumella, lumessa ja tarhassa, takajalkojaan korkealle viskoen.”
Seuraavaksi tarkoituksena on jatkaa yhteistyötä Hattelin kanssa.
Vaikka Maria ei enää ratsasta, Isolaureilla on oma hevostila Nurmijärvellä. 20-vuotias Bellodie viettää siellä eläkepäiviä, ja pian sinne tulevat myös toisen vanhan kilpatamman Upona Z:n jälkeläiset, joista odotetaan paljon. Tarkoitus on jatkaa esteratsastuksen parissa.
”Me pidetään tästä lajista. Se opettaa niin paljon, siinä oppii arvostamaan hevosia ja silmä kehittyy seuraamaan”, Isolauri selittää.
Itse hän kertoo hypänneensä 40-senttisen esteradan.
”40 senttiä, ei metri neljäkymmentä”, hän painottaa.
Hän kertoo, että silti asiaosaaminen on kehittynyt, kun vuosien varrella perhe on saanut olla tekemisissä monien lajin syväosaajien kanssa.
Erikalle ensimmäinen alan tuttu mestari oli jo alussa mainittu sveitsiläissuuruus Markus Fuchs.
”Ennen lukioikää perheeni asui Zürichissä, lähellä heidän tilaansa. Hän oli jo silloin nuorten Euroopan mestari”, Isolauri kertoo.
Sen hän paljastaa, että Markuksen koulu sujui, koska sen oli sujuttava.
”Siihen aikaan sveitsiläisessä maalaiskoulussa oli kuri ja järjestys, eikä siellä kysytty, miten paljon se kiinnostaa”, Isolauri muistelee hymyillen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
