Susanna Granroth on työläinen eliittilajissa

Susanna Granroth on 33-vuotias ammattiratsastaja, joka on 14 vuoden ajan työskennellyt ratsuttajana Sanna Backlundin Hattel Horse -yrityksessä Janakkalassa. Backlund taas on menestyvä kilparatsastaja, suosittu ratsastusvalmentaja, hevoskauppias ja rallikuski Timo Salosen tytär.

Granrothin työ on kouluttaa tallin eri-ikäisiä hevosia paremmiksi, tehdä kilpailuissa niille hyviä tuloksia ja myös ratsastaa Backlundin valmennettavien hevosia paremmille säädöille.

Susanna Granroth kokee työpaikkansa Hattel Horsen ammattiratsastajana mahdollistaneen myös hänen kehityksensä kilparatsastajana. Kuvissa Granrothin kanssa Eija Liljan omistama Ypäjä Ramatuelle. Kuva: Kimmo Haimi

Vuonna 2012, heti ensimmäisenä syksynä Hattel Horsella, Granroth voitti nuorten ratsastajien SM-kultaa. Sen jälkeen senioreiden mitaleita on tullut neljällä eri hevosella yhteensä viisi, joista yksi kultainen.

Tänä vuonna hän voitti hopeaa KG Corazonilla, jonka kanssa tuli myös GP-sarjan voitto.

”Kilparatsastushan se on tämän homman suola”, Granroth sanoo omaan rauhalliseen tapaansa. Hän on ihminen, joka ei tee itsestään isoa numeroa.

Koska ratsastuskilpailuiden palkinnot ovat pieniä, bisnes alalla tehdään hevoskaupalla. Sen myötä Granrothin hevoset vaihtuvat tiheästi.

Motivaation säilyttämiseksi työnantaja yrittää kuitenkin pitää hänellä aina yhden isompien luokkien hevosen. Lisäksi on muita hevosen omistajia, kuten KG Corazonin omistaja Dorrit Burmeister, jotka antavat hevosia kilpailutettaviksi.

Nuorena Granroth ei tällaisia suunnitellut. Äiti Teija piti pientä ratsastuskoulua Korpilahdella, ja kaksi tytärtä olivat täysiä hevoshulluja. Isosiskosta Nina-Mariasta tuli ratsastuksenopettaja, mutta pikkusiskoa opettaminen ei kiinnostanut.

”Mä halusin aina kisoihin, mennä isoja esteitä ja kovaa”, Granroth muistelee ja kuvaa itseään reikäpäiseksi poikatytöksi, jota isä veti auton perässä pulkalla.

Granroth kävi lukion ja meni sen jälkeen ystävän kauneushoitolaan töihin. Hevosia hän ei ajatellut ammatiksi.

Ei hänelle tullut mieleenkään, että ammatikseen voisi ratsastaa ja kilpailla, eikä Granrothin perheellä todellakaan ollut varaa panostaa kymmenien, saati satojen tuhansien eurojen hevosiin.

KG Corazon on Susanna Granrothin tämän hetken ykköshevonen. Espoolaisen Burmeisterin perheen ruunalla Granroth on saavuttanut muun muassa SM-hopeaa ja GP-sarjan voiton, josta kuva. Kuva: Hanna Heinonen

Jälkimmäistenkin selkään hän silti päätyi. Backlund oli toiminut pitkään Keski-Suomen aluevalmentajana, ja reipas Granroth oli jäänyt hänelle mieleen.

Kun Hattel Horsella aukeni ratsastajan paikka, Backlund kysyi tältä kiinnostusta. Granroth päätti kokeilla ja jäi sille tielleen. Nyt esteratsastus on hänelle työ, joka vaatii paljon ja antaa paljon.

”En osaa tehdä mitään muutakaan, ja haluan olla hyvä siinä, mitä teen”, ratsastaja kuittaa.

”Kilparatsastushan se on tämän homman suola”, Susanna Granroth painottaa. Kuva: Kimmo Haimi

Granroth painottaa, että menestyksen ja osaamisen takana ovat tuhannet tunnit erilaisten hevosten satulassa. Hän väittää, että Suomessakin on monta lahjakkaampaa ratsastajaa, mutta hänellä on ainutlaatuisen työpaikan takia vahvempi rutiini.

”Ja kun katson maailman parhaita ratsastajia, ajattelen, että en ole hirveän hyvä ratsastaja”, Granroth sanoo.

”Mutta on mulla jonkun verran itsellänikin lahjakkuutta. Kyllä tässä pikkainen fiilis pitää olla selkärangassa. Ei tässä menesty, vaikka kuinka tekee, jos olet sysihuono.”

Granroth lisää itse olevansa täysin surkea palloilulajeissa, erityisesti tenniksessä.

Esteradalla Granroth ei juuri koskaan tee isoja virheitä. Se kertoo paitsi osaamisesta, myös itseluottamuksesta. Ehkä kun sitä on tarpeeksi paljon, ei ole syytä nostaa itseään.

Kaikessa epätavallisuudessaan Granroth haluaa olla tavallinen.

Kun hän muutaman kerran vuodessa ehtii kotiin Korpilahdelle, hän tekee tavallisia asioita. Siivoaa ja laittaa paikkoja kuntoon, nauttii järvimaisemasta ja kavereiden seurasta.

”Just oltiin kalassa ja vedettiin virveliä. Kärkisten sillan alta saa mato-ongella isoja pannuahvenia”, Granroth sanoo. ”Kun ahven on tarpeeksi iso, saan sen kyllä fileiksi.”