Tanja Pehkonen toimi Italiassa kenttäratsastuksen EM-kilpailuissa syyskuun puolivälissä Suomen joukkueen eläinlääkärinä. Hän on työskennellyt kenttäratsastajien kanssa jo vuosia. Kuva: Tuija Rosenqvist
Urheiluhevosen hyvinvoinnin käsite ei ole enää yksiselitteinen – eläinlääkäri Tanja Pehkonen kehottaa ymmärtämään asennemuutosta avoimin mielin
Suomen kenttäratsastusmaajoukkueen eläinlääkäri toteaa, että käsite hevosen hyvinvoinnista ei ole yksinkertainen, eivätkä eläinlääkäritkään enää ajattele asiasta samalla tavalla kuin vuosia sitten.Tilaajalle
”Ehkä olisi asioita, joita saataisiin kritiikistä ja pystyttäisiin kehittämään hevosten hyvinvointia. Lisäksi näen tärkeänä sen, että kärsivällisesti selittäisimme, miksi joitakin asioita tehdään tietyllä tavalla”, Tanja Pehkonen pohtii. Kuvituskuva. Kuva: Antti SavolainenTampereen ja Laukaan hevosklinikoilla työskentelevä eläinlääkäri Tanja Pehkonen pitää urheiluhevosen hyvinvointia käsittelevää verkkoluentoa Suomen Ratsastajainliiton valmentajille. Ruudun takana näkyvilla kasvoilla on pohtiva ilme, lauseet ovat harkittuja.
”Meidän hevosalalla toimivien on osattava tehdä toimenpiteitä, jotka parantaisivat hevosen hyvinvointia. Käsitys hevosen hyvinvoinnista on muuttunut ja tulee vielä muuttumaan”, Pehkonen asettelee sanansa.
Hän viittaa keskusteluun, jota on erityisesti käyty Tokion olympialaisten viisiottelun ikävien tapahtumien jälkeen Suomessakin. Yhä enemmän yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee esiin asioita, joissa urheilu- ja käyttöhevosten hyvinvoinnista keskustellaan.
”Tätä luentoa ei voi pitää mainitsematta ”social licenceä” eli sosiaalista toimilupaa. Se on kirjoittamaton sopimus, joka tulee yhteiskunnallisen keskustelun kautta.”
Sosiaalinen toimilupa tulee hyväksyttävyyden kautta. Hevosten kohdalla keskustelun ytimessä ovat tavat pitää hevosta, niiden käyttö ja niiden elämästä määrääminen ylipäätään.
”Ei ole varmaa, että saamme toimia nykyisellä tavalla hevosen kanssa tulevaisuudessa. Hevosalalla tehdään jo paljon asioita hyvinvoinnin eteen.”
Pehkosen mukaan sosiaalinen toimilupa vaatii luottamusta, läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Sekä alan eettiset säännöt, jotka kestävät tarkastelun.
”Somen aikakaudella toiminnan on oltava niin läpinäkyvää, että pystymme rehellisesti perustelemaan, miksi asioita tehdään kuten tehdään. Keskusteluyhteys ”vastapuolen” kanssa on parempi kuin asettuminen vastakkain”, hän korostaa.
Pehkonen tunnustaa itsekin hyvän aikaa ohittaneensa julkisuudessa käydyn keskustelun hevosalan sosiaalisesta toimiluvasta. Putkinäön aika on kuitenkin ohi ja nyt Pehkonen toteaa, että toimintojen kritisoinnin sijasta olisi hyvä ottaa usein tutkimustietoakin sisältävästä keskustelusta vastaan ajatuksia ja ideoita hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi.
”Ehkä olisi asioita, joita saataisiin kritiikistä ja pystyttäisiin kehittämään hevosten hyvinvointia. Lisäksi näen tärkeänä sen, että kärsivällisesti selittäisimme, miksi joitakin asioita tehdään tietyllä tavalla.”
Vuosia Suomen kenttäratsastusmaajoukkueen eläinlääkärinä oman päätoimensa ohella toiminut Pehkonen näkee, että suurin osa ihmisistä hyväksyy hevosten käytön urheilu- ja vapaa-aikakäyttöön, mutta epäkohtiin puututaan hanakasti.
Alan tutkimus on tärkeää ja tuo lisää tietoa. Hän kuitenkin toteaa, että jossain tutkimuksissa huomio on kiinnittynyt siihen, että tutkimukseen on esimerkiksi valittu hevoset, joilla jo on todettu tutkimuksen aiheeseen liittyvää ongelmallista käytöstä.
Pehkonen korostaa, että alalla on hyvä suhtautua muutoskeskusteluun avoimin mielin, asettumatta puolustuskannalle. Vastakkainasettelu ei yleensä lopputulosta paranna.
Itse aiheesta, eli hevosen hyvinvoinnin parantamisesta pitkään hevospraktiikassa toiminut Pehkonen antaa useita käytännön esimerkkejä. Hän kertoo somekeskustelusta, jossa hevosten nesteyttämisen eettisyys kilpailuissa kyseenalaistettiin sillä perusteella, että kanyylin laittaminen hevoselle on invasiivinen, kipua aiheuttava toimenpide ja hevonen pitäisi saada itse juomaan.
”En ole havainnut neulanpiston aiheuttavan niin paljon kipua, että se haittaisi hevosen hyvinvointia. Tässäkin on tärkeää yrittää ymmärtää, että ihmisten ajatukset ovat erilaisia.”
”Suurimmalla osalla hevosista hyvinvointi lisääntyy, jos niiden päivittäistä aktiviteettiä pystytään lisäämään esimerkiksi tarhassa ja treenillä.”
Toisena asiana Pehkonen nostaa esille hevosten aktiivisuuden.
”Suurimmalla osalla hevosista hyvinvointi lisääntyy, jos niiden päivittäistä aktiviteettiä pystytään lisäämään esimerkiksi tarhassa ja treenillä. Olen myös huomannut, että hevosen lihavuudesta on vaikeampi keskustella kuin laihuudesta.”
Työssään Pehkonen näkee paljon urheiluhevosia, joista osa saattaa ulkopuolisen silmiin näyttää hoikilta.
”Paljon ortopedisia tutkimuksia tekevänä olen vahvemmin ja vahvemmin sitä mieltä, että pikkuisen hoikka hevonen voi paremmin kuin lihava. Näen lihavuuden hevosen suurempana hyvinvoinnin uhkana. Luonnollisesti molemmat ääripäät ovat vältettäviä.”
Hankala asia on Pehkosen mukaan hevosen perustarpeiden puutteellinen tunteminen ja hevosen inhimillistäminen.
”Loimittaminen on tästä esimerkki. Hevosella ei ole kylmä silloin kun ihminen palelee. Tästäkin julkisesti keskusteltaessa hyvä näkökulma olisi kertoa, että hevonen on tarpeiltaa erilainen kuin ihminen. Hevosen kuuluu olla hevonen.”
Tanja Pehkonen toteaa, että kaikki työ, millä saadaan hevosen hyvinvointia parannettua, on etu.
”Hyvinvointiasioita on hyvä pohtia omassa mielessä ja vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Ajatelkaa rohkeasti yli lajirajojen, keskustelkaa ja kyselkää. Uteliaisuudesta ja kyselyistä ei ole ainakaan haittaa”, eläinlääkäri kannustaa linjoilla olevia ratsastusvalmentajia.
- Osaston luetuimmat
