Haave hevoselokuvasta elää

Hevoset, näytteleminen ja kirjoittaminen ovat Ville Virtasen intohimot.

”Olen kirjoittanut elokuvia 30 vuotta, mutta vielä ainuttakaan ei ole tuotannossa”, hän kertoo.

Pian saattaa olla. Virtanen on laatinut vaimonsa, ruotsalaisen näyttelijän Birthe Wingrenin kanssa elokuvakäsikirjoituksen Kjell Westön romaanista Kangastus 38, ja se vaikuttaisi tulevan tekoon ensi vuonna.

Mutta ei aika muidenkaan käsikirjoitusten kanssa ole ollut hukkaan heitettyä. Virtanen muistuttaa, että niin kuin ratsastajalle tärkeitä ovat tunnit satulassa, ovat kirjoittajalle tärkeitä tunnit kirjoituskoneen ääressä. Niissä hiotaan instrumenttia.

Ville Virtanen toteaa, että hevosen ja ihmisen herkkää kontaktia ei ole vielä pystytty vangitsemaan filmille, ja sen hän haluaisi tehdä. Kuva: Thomas Blomqvist

Virtanen kirjoittaa myös kirjoja. Työn alla on autofiktiivinen romaani, joka kertoo elokuvantekemisestä ja taiteellisesta prosessista hevososaamisen kautta.

Virtanen on kirjoittanut myös kaksi hevoselokuvaa. Toinen on enemmän ravipiireihin liittyvä kuvaus utopiasta, hevosten vanhainkodista, jossa eri lajien nuoret hevoset laiduntaisivat samalla laitumella vanhojen mestareiden kanssa, ja siellä kaikki urheilutapahtumien stressi minimoituisi.

Toinen elokuva liittyy Virtasen romaaniin Hevosen taju.

Virtasella on koko uransa ajan ollut halu, ehkä tarve, tuoda esiin sitä, mitä hevonen voi ihmiselle merkitä. Jo 2000-luvun alussa oli tekeillä elokuva hänen paluustaan esteratsastukseen, mutta se kaatui lopulta talouden ja ajankäytön toisiinsa kiertyviin haasteisiin.

Virtanen toteaa, että hevosen ja ihmisen herkkää kontaktia ei ole vielä pystytty vangitsemaan filmille, ja sen hän haluaisi tehdä. Asia on myös tekninen, ja se vaatisi aivan tietynlaista lähikuvaa.

Toki hevoselokuvankin pitää satsata yleismaailmallisiin aiheisiin.

”Kertoa siitä, mikä on tärkeää ihmisyydelle, yhteiskunnalle ja universumille”, Virtanen sanoo.