Hevonen ja luonto ovat mysteereitä. Hevosen ja maan edessä ihmisen pitäisi kysyä, miten voin palvella sinua, ei miettiä, miten saisin tästä eniten rahaa irti, Ville Virtanen sanoo. Kuva: Thomas Blomqvist
Hevoset muovasivat Ville Virtasen: ”Hevonen on portti tai ovi kaikkeen olennaiseen”
Näyttelijä Ville Virtanen on juuri tehnyt huikean roolityön tärkeässä elokuvassa Ei koskaan yksin, mutta nyt hän puhuu hevosista. Virtanen on kokenut ratsastaja, vaikka nykyään hän on enemmän tekemisissä raviurheilun kanssa.Tilaajalle
Ville Virtanen toivoi kuvaukset lehtijuttua varten kotikaupunkinsa Tukholman Kentauri-patsaalle, koska kentauri kuvaa parhaiten ratsastuksen syvintä olemusta: kuinka kahdesta tulee yksi, kun hevosen voimat ja ihmisen ymmärrys yhdistyvät. Hän selittää, että samalla tavalla näyttelijän pitää muuntautua yhdeksi roolinsa kanssa ja pystyä reagoimaan vaistonvaraisesti ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Kuva: Thomas Blomqvist”Koko mun tarina, ohjaaminen, näytteleminen ja kirjoittaminen, ovat suoraa jatkoa hevoskokemuksilleni, ja näitä kaikkia määrittävät samat lainalaisuudet”, Ville Virtanen sanoo.
Nykyään Ruotsissa asuva Virtanen oli kaupunkilaispoika, joka oppi ratsastamaan Helsingissä Ruskeasuolla. Rakkaus hevosiin syntyi 8-vuotiaana Ypäjällä, jossa äidin sukua asui.
Hän ratsasti nuoruudessaan kilpaa SM-tasolla, ja hän työskenteli jonkin aikaa hollantilaisella kauppatallillakin. Sen aikaiset hevosenkäsittelytavat olivat kuitenkin herkälle ihmiselle liikaa. Kilparatsastajana ja hevosmiehenä Virtanen olisi varmaankin sopinut paremmin nykyaikaan, kun hevonen otetaan urheilussa paremmin huomioon ja ihmisen on lupa olla myös pehmeä.
Virtanen kertoo ratsastaneensa kymmenen vuoden aikana kahdesti, viimeksi juhannuksena hienolla saksalaisella rautiaalla. Joogaharrastuksen ansiosta se jätti hyvän mielen, eikä kipeitä lihaksia.
”Ratsastus on niin paljon taitolaji, niin lähellä taidetta, että siinä ei tule ajan kuluessa huonommaksi”, Virtanen toteaa.
Hän kertoo sanoneensa hevoselle, että häntä jännittää tauon jälkeen ja hän tarvitsee hevoselta apua, mutta kun hän saa hetken aikaa, häneen voi luottaa. Niin ei olisi voinut sanoa 80- ja 90-luvulla, jolloin piti saada ote hevosesta.
”Mutta meidän pitää aloittaa niiden kanssa dialogi. Ratsastus on dialogia, jota me johdetaan”, Virtanen selittää.
Ratsastusta enemmän Virtanen on nykyään tekemisissä raviurheilun kanssa. Kun on raveissa ja kuuntelee puhetta hevosista, se on rauhoittavaa kuin kirkko, hän sanoo.
Kyllä hän myös pelaa, mutta pyrkii pitämään sen puolen aisoissa. Viikkobudjetti on 150 kruunua, eli vuositasolla 600–700 euroa.
”Tämän vuoden budjetin olen jo käyttänyt, mutta kuuntelen lähetyksiä”, Virtanen hymähtää.
Hän toteaa, että Ruotsi on kommunikaation suurvalta, ja se näkyy myös hevosurheilussa: siinä miten hienosti tehdään ravilähetykset, miten puhutaan hevosista ja kuinka Ruotsi on esteratsastuksen johtavia maita.
”Sieltä varjosta piti löytää katse, joka katsoo minua suoraan, joka puhuu minulle, eikä näe minua kenenkään poikana. Sen katseen sain hevoselta.”
Kun Virtanen itse puhuu hevosista, siinä on rakkaus, mutta myös sama surullinen pohjavire kuin monilla hänen roolihahmoillaan. Ihminen käyttää suhdetta hevoseen usein väärin. Kahdessa ensimmäisessä romaanissaan Menkää mielenhäiriöön (2001) ja Hevosen taju (2014) Virtanen käsitteli myös ratsastusmaailman pimeitä puolia, jotka ovat nousseet yleiseen keskusteluun kunnolla vasta nyt.
”Yksilöksi kasvaminen on vaikeaa puuhaa, mieluummin jäädään jonkun toisen leveiden hartioiden taakse”, Virtanen kuittaa.
Hevosen tajusta hän toteaa, että siinä oli ainakin kaksi kirjaa yksissä kansissa.
”Hevosihmiset putosivat syystä kyydistä siinä vaiheessa, kun se kääntyi maagiseksi realismiksi”, hän hymähtää.
Ville Virtanen muistuttaa, että hevonen on aina ollut myös merkittävä statussymboli. Kuva: Thomas BlomqvistNyt suunnitteilla on äänikirja tallille sijoittuvasta osuudesta.
”Se on Succession goes Hevospiirit”, Virtanen kuvaa viitaten arvostettuun tv-sarjaan, joka kertoo yltiörikkaiden ihmisten maailmasta. Hän muistuttaa, että hevosurheilu on myös valtapeliä, jossa myydään unelmia öljysheikeille ja oligarkeille. Hevonen on aina ollut merkittävä statussymboli.
”Ja samalla tavalla kuin taiteessa mestariteokset riippuvat niiden seinillä, jotka ymmärtävät teoksesta vain sen hintalapun, ovat hienoimmat hevoset niillä, jotka eivät ymmärrä niistä kuin hinnan”, hän sanoo.
Rahan valta koskee myös elokuvaa: tuotantoon pääsee vain se, jossa rahoittaja näkee tienestin mahdollisuudet.
Rahaa merkittävämpi arvo on kuitenkin hevosen rehellisyys, sen suora palaute ja se, kuinka hevonen piirtää ihmiselle rajat.
”Hevonen on portti tai ovi kaikkeen olennaiseen”, Virtanen sanoo.
Hänet hevoset muovasivat ja toivat esiin omana itsenään, ei vain tv-tähti Jukka Virtasen poikana.
”Sitä ei ehkä moni enää ymmärrä, kuinka ison varjon faija jätti, kun hän oli ensimmäisen polven tv-julkkis. Sieltä varjosta piti löytää katse, joka katsoo minua suoraan, joka puhuu minulle, eikä näe minua kenenkään poikana. Sen katseen sain hevoselta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
