Perinteisellä ratsukasvattajalla syntyy nyt enemmän ravureita

Eeva-Liisa Penttilä on ollut vuosikymmenet kotimaisen ratsukasvatuksen puolestapuhuja, mutta tulevana kesänä hauholaisen KS-tallin laitumilla kirmaa enemmän ravitammoja ja -varsoja.

Ison muutoksen tallin toimintaan toi Penttilän yhteistyökumppanin, RTV-Yhtymää ja Sammaliston tallia vetäneen Markus Lindblomin menehtyminen viime syksynä. Lindblomin kautta Penttilälle tuli vuosittain laadukkaita ratsuoreja, usein kauden suosituimpia.

Niiden aika on nyt ohi, mutta tulevasta kesästä on tulossa silti yksi tallin merkittävimmistä. Sen uudeksi kivijalaksi ovat nousseet ruotsalaisen Stal Zetin siitosorit Propulsion ja Hard Livin.

Jälkimmäinen on Suomessa ensimmäistä kautta, mutta Propulsion oli viime vuoden Suomen suosituin ori 103 tammallaan.

”Kyllä minä tässä jo kuovin maata lähtökuopissa kuin malttamaton hevonen”, Penttilä sanoo.

Talven ajan hevosia oli kahdeksan tallissa ja 30 pihatoissa, ja Penttilä hoiti ne lähinnä itse. Kauden alettua huhtikuulla apuun saatiin kaksi työntekijää. Varsoja syntyy tänä kesänä 20, mutta melkein kaikki asiakkaiden hevosille.

Hard Livin astuu KS-tallilla. Taustalla näkyy sperman keräämisessä käytettävä hyppypukki. Kuva: Miia Lahtinen

Varsottamiseen Penttilä ei usko ikinä kyllästyvänsä, mutta omien hevosten määrän vähentäminen on tosiasia.

”Oman kasvatuksen hullut vuodet ovat takanapäin”, hän sanoo.

Isoimmillaan KS-tallilla syntyi kahdeksan omaa varsaa vuodessa, ja koska ne olivat ratsuja, tammat usein varsoivat 4-vuotiaina ja vasta sen jälkeen ne koulutettiin ja myytiin. Pitkään koulutuksesta vastasi Penttilän mies, esteratsastaja Esko Muttonen.

Nyt tallille syntyy vain kaksi omaa, yksi ratsu, yksi ravuri. Ratsuorejakin on ainoastaan 26-vuotias Konstantinos KS, joka on lähinnä emännän lemmikki.

Kaikkiaan Penttilällä on ollut aikojen saatossa 43 siitosoritta. Yksi tärkeistä on ollut omakasvatti Quillan KS, joka myytiin tänä vuonna Amerikkaan.

”Usein puhutaan ostokrapulasta, mutta minulla on kauhea myyntikrapula! On totta, että sitä ei ollut järkeä pitää itsellä, mutta silti on ihan kuin olisin lapseni myynyt. Että päästin tuollaisen hevosen käsistäni. Niinhän sitä sanotaan, että kaikillahan rahaa on, mutta harvalla hyvä hevonen”, Penttilä huokaa.

Quillan astui kolme kautta ja jälkeläisiä se tulee jättämään kuutisenkymmentä. Yhdestä sen 2-vuotiaasta jälkeläisestä Penttilä miettii tulevaisuuden siitosoria, että olisi ratsutammojakin vielä.

Vaikka kyllä hän pitää kovasti ravitammoista, jotka ovat melkein poikkeuksetta helppoja ja hyväkäytöksisiä.

”Ratsulla on mukanaan neljä Ikea-kassillista loimia ja A4-paperi hoito-ohjeita, mutta kun Ruotsista tulee 100 000 euroa juossut ravitamma, sillä on riimu ja passi”, Penttilä vitsailee.

Hän kuitenkin painottaa, että hevoset myös ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Ratsuvarsat ovat heti synnyttyään herkempiä, ne hyppivät ja loikkivat karsinassa, ja jo riimun laittamisessa on oltava tarkkana. Ravivarsoille asiat ovat yksinkertaisempia.

”Riimu päähän ja tuosta mennään, mitä haluat minun tekevän?” Penttilä kuvaa jo syntyneen Propulsionin orivarsan ajatusmaailmaa.

Eeva-Liisa Penttilä kertoo, että viime kauden onnistuminen ravipuolen asiakkaiden kanssa oli hänelle erittäin tärkeää. Ratsupiireissä KS-talli tunnetaan jo hyvin – myös maalaisidyllinä, jossa kana Silvi Holopainen tulee kutsuttaessa sisälle, eivätkä russel-koirat jahtaa sitä.  Kuva: Miia Lahtinen

Kaiken kiireen keskellä hän miettii paljon hevosten käsittelytapoja. Hän on iloinen kilpailemisen ja käsittelyn siistiytymisestä, ja hän toivoo, että muutos parempaan jatkuu.

Toisaalta tärkeää on, että vanhaa osaamista ei heitetä pois. Penttilä toteaa, että jos joku kuvaisi oriaseman toimintaa päivän, hän saattaisi saada otettua myös kuvaa, josta joku nostaisi äläkän.

Usein talutukseen tarvitaan ketju turvallisuuden varmistamiseksi, ja välillä jotain hevosta komennetaan.

”Eihän tässä ole vaihtoehtoa, että Propulsion pääsisi karkuun”, Penttilä painottaa.

Samalla huolehditaan, että kaikkien tallin hevosten elämä on hyvää. Penttilä kertoo, että välillä menee 20 minuuttia, kun hän vie Propulsionin tarhaan, koska se nuuskii maata ja katselee.

”Ajattelen, että nämä siitosorit ja vanhat kilpahevoset ovat antaneet ihmiselle niin paljon että niille pitää antaa etuoikeuksia”, hän sanoo.