

Tina Dale Brauti Skienistä Telemarkin seudulta on tyytyväinen isänsä opastukseen. Hän on päässyt toteuttamaan unelmiaan hevoskasvattajana ja hevosenomistajana. Hänen omistamansa ja Katja Melkon Ruotsissa valmentamat High On Pepper (Ready Cash) ja sen veli It’s Peppertime (Muscle Hill) ovat pohjoismaisen raviurheilun kuumimpia nimiä juuri nyt.
”Isä ajatteli varmasti oikein”, Tina Dale Brauti myöntää.
”Nyt olen tehnyt työurallani mahdolliseksi harrastaa rakastamiani hevosia aika vapaasti. Tietenkään hevosten lukumäärä ei saa nousta kovin isoksi sittenkään. Ravit ovat ehkä hauskempi harrastuksena kuin leipätyönä. Ainakin leipä olisi siinä varmasti tiukassa.”
Tina Dale Brautin ravirakkaus ja ilo hyvistä hevosistaan suorastaan kuplii läpi puhelinlinjoiltakin.
”Ja Jorma Kontio ohjastajana, wau!”
”Olen niin onnellinen veljeksistä. Onneen liittyy, että olen vihdoin löytänyt valmentajan, Katja Melkon, joka ymmärtää, mitä haluan hevosilleni. Ja Jorma Kontio ohjastajana, wau! Hän on erilainen kuin muut lainaohjastajat. Kokemuksellaan hän pystyy miettimään myös hevosteni jatkoa ja toteuttaa sitä, mitä ollaan yhdessä yrittämässä.”

Norjalaissilmälääkärin ravirakkaus ei ole puhjennut yhtäkkiä. Se on jatkunut ja kasvanut, sekä johtanut monenlaiseen kasvatustoimintaan, huippuhevosiin monissa vaiheissa ja järjestötoimintaankin. Tina Dale Brauti oli pitkään läheisen Klosterskogenin radan johdossakin.
”Meillä asui naapurissa paikkakunnan suuri hevosmies, valmentaja Bjarne Follaug, jolla oli kovia amerikansukuisia ravureita tallissaan, muun muassa huippuori Moment Of Magic (Speedy Somolli) ja monta muuta kovaa. Minä opin lukemaan melkein karsinoiden ovissa olleista sukutauluista, tai ainakin hevosten suvut kiinnostivat tosi nuoresta saakka jollain maagisella tavalla. Isoveljeni oli Follaugin pojan hyvä kaveri ja minä roikuin pienestä pitäen hevosten lähettyvillä myös.”
Amerikka meni nuorella naisella veriin.
”Yhteydet johtivat siihen, että olin kesätöissä Lana Lobellilla ja myöhemmin tallitöissä muun muassa Sören ja Jan Nordinilla USA:ssa.”
”Kun muut lähettivät kirjeitä poptähdille, minä lähetin Amerikan suuriin siittoloihin ja sain vastauksen muun muassa Alan Leavittiltä Lana Lobell -siittolasta. Hän kirjoittikin, että 11-vuotiaan tytön pitäisi olla kiinnostunut jostain muusta kuin ravureiden suvuista. Yhteydet johtivat siihen, että olin kesätöissä Lana Lobellilla ja myöhemmin tallitöissä muun muassa Sören ja Jan Nordinilla USA:ssa.”
”Kun ajattelee niitä aikoja aikuisuuden kynnyksellä, kun istuin Meadowlandsin raviradalla samassa pöydässä kuin muun muassa Alan Leavitt ja Howard Beissinger sekä muita legendoja, voi vain ihmetellä. He puhuivat asioista minulle nuorelle tytölle kuin vertaiselleen. Siinä oli Amerikan yhteiskunnan hienoutta. Isäni kuitenkin piti huolta, että hankin itselleni koulutuksen. Mielessäni oli eläinlääketieteellinenkin, mutta ihmislääkäri minusta lopulta tuli, silmäsairauksien erikoislääkäri.”
Ravit eivät kuitenkaan jättäneet Tina Dale Brautia kokonaan, sillä hänen isänsä Björn Brautikin innostui hevosista kovasti, ja perhe kasvatti Benign-kasvattajanimellä ravureita, joille tuli kasvatuksen pienestä mittakaavasta huolimatta useita ikäluokkamenestyksiä. Muun muassa Benign Chaplin (Speedy Somolli) oli Derbyn kakkonen. Sen jälkeen hän oli osakkaana vielä travavel.no -kasvatustoiminnassa, josta siitäkin syntyi kimppakasvatuksella Derbyn, Oaksin ja Kriteriumin onnistujia vuonomaahan.
Voittoputkessa purjehtiva High On Pepper ja sen jatkuvasti kehittyvä pikkuveli It’s Peppertime ovat Tina Brauti Dalen omaa tuotantoa, jo kolmannessa polvessa. Hän osti veljesten emänemän Menhammarin kasvattaman Karaten (Malabar Man) siitostammaksi, kun se oli Timo Nurmoksen valmennuksessa.
”Karate oli suvullisesti ja rakenteeltaan minun unelmahevoseni. Rakastin sen emänemää Glennie Biltoa ja muutkin nimet sen sukutaulussa puhuttelivat: muun muassa emänisänsä Tibur ja emänemänisänsä Pay Dirt. Minulla oli sitten vahva intuitio, että se pitäisi astuttaa Yankee Glidella. Halusin saada Karaten, joka oli täysin erisukuinen, maksimaalisen kapasiteetin ulos jälkeläisen käytettäväksi linjajalostuksella. Yankee Glide oli ainoa huippuori, jossa oli sama sukyhdistelmä, kuin Karaten taulussa, tuplattavaksi. Yankee Gliden emä on samaa Speedy Crown-Hickory Pride -yhdistelmää, kuin Karaten isän Malabar Manin emänemä. Siksi Yankee Glide. Karaten ulkomuoto lähenteli myös täydellistä minun silmissäni.”
Päästä astuttamaan Karate Yankee Glidellä ei ollut aivan yksinkertaista.
”Yankee Glide on USA:ssa ja oli täyteen varattu 2009. Soitin siittolaan ja sanoin, että jos lähettäisin tamman Skandinaviasta, voisinko vielä saada paikan? He sanoivat, että laita tulemaan, niin he katsovat mitä voivat tehdä. Sanoin, etten voi maksaa tammaa Euroopasta sinne ja odottaa, että he katsovat mitä voivat tehdä. Paikka järjestyi sitten lopulta.”
Näin Syntyi Piece Of Work, veljesten High On Pepper ja It’s Peppertime emä. Sen siitosura jäi valitettavasti neljän varsan mittaiseksi, eli lisää huippuja ei ole tulossa kuin korkeintaan ainoasta tammavarsasta Gotta Love Pepperistä (Bold Eagle). Jälkimmäinen on iso kuin mikä ja kantaa siksi pienehköstä Make It Happenista (Conway Hall). Mahassa olevan varsan isä on Maharajah (Viking Kronos).
”Varsa pelastui, mutta emä ei.”
”Piece Of Work oli hieno ja kyvykäs myös, mutta vähän liian kuuma, kuten emänsäkin taisi olla. Halusin parhaita oreja tammalleni, kuten tuosta Yankee Glide -projektistakin voi huomata. Toisaalta Piece Of Workissa oli tosi paljon Speedy Crownia, ja halusin vähän laajentaa sukulinjoja. Ensimmäiset varsat tulivat siksi Bold Eaglesta ja Ready Cashista, josta syntyi High On Pepper. Piece kuoli, kun viimeinen varsa Jolly Good Pepper (Conway Hall) oli mahassa väärin päin. Varsa pelastui keisarinleikkauksen kautta, mutta emä ei.”
”Minulla oli Amerikan toiminnasta seurauksena osuus Muscle Hillistä. High On Pepperin syntymän jälkeen ajattelin, että otetaan riski ja tehdään varsa aika ahtaasti kolme plus kolme sukusiitettynä Valley Victoryyn. Kun nyt se oriosuus sattui olemaan. It’s Peppertimestä tulikin sitten todella hieno yksilö, joten ei se ihan pieleen mennyt.”

Loppu on historiaa voisi sanoa, mutta monta kappaletta on vielä kirjoittamatta. High On Pepperillä on lauantain Mantorpin kultadivisioonan murskajaisten jälkeen kahdeksan perättäistä voittoa. Kuusivuotias ruuna on tienannut yli 3,7 miljoonaa kruunua, ja se on kuumimpia nimiä suurkilpailujärjestäjien papereissa juuri nyt.
High On Pepperin kasvattajan Pepper AB omistaa yhdessä Silkstone HB:n kanssa. Jälkimmäisen yhtiön takana on monista Ruotsin raviurheilun oikeustapauksesta tunnettu lakimies Staffan Uvabäck. It’s Peppertimen Tina Dale Brauti omistaa yksin.
”Minä pidän kyllä jäitä hatussa, eikä mailin kisoja esimerkiksi taida olla tulossa kovin pian. Lauantain jälkeen ajatellaan, että se voisi juosta kolmen kierroksen kisat Örebro Internationalin ja Harper Hanoverin lähdön. Mitä muuta tämä kausi sisältää, sen aika näyttää. Suomeen tulo tänä vuonna vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, vaikka kovasti haluaisin. En ole koskaan käynyt siellä, ja pitäisi kyllä tulla. Ehkä ensi vuonna. Toivotaan, että vaikka kummallakin veljeksellä.”
Tina Dale Brautin ajatus hevostensa tekemisestä on erilainen kuin monilla.
”Hirveän paljon ravien nuoria lahjakkuuksia menee pieleen isojen ikäluokkapalkintojen jahdissa. Haluan varmistaa mahdollisuuksien rajoissa, että omat hevoseni saavat kehittyä niin pitkään kuin ne voivat kehittyä.”
”It’s Peppertime esimerkiksi ei ollut edes maksettu kolmevuotislähtöihin, jotta valmentajalle ei tulisi kiusausta. Olen todellakin onnellinen, että olen löytänyt hevosille valmentajan, joka on samalla sivulla hevosten rakentamisen ja matsauksen suhteen kanssani. Nyt tuntuu, että suunnitelma on ollut aika onnistunut noiden veljesten kanssa. Ne tuntuvat kestävän kilpailutusta.”
”Noin hyvät hevoset tuntuvat vähän epätodellisilta, mutta nautin mahdottomasti siitä, että ne on saatu vietyä tähän pisteeseen.”
”Mutta koputetaan puuta, ettei sattuisi mitään. It’s Peppertimessä on sellainen tunne, että siinä on samat lahjat kuin veljessään. Että sekin saattaisi mennä vielä aika korkealle.”
”Viime keskiviikon voitto Solvallassa näytti ainakin hyvin helpolta. Se ikään kuin hölkkäsi vaikka voittikin. Veljekset ovat hyvin erilaiset, mutta sisällä tuntuisi olevan yhtä lailla iso moottori kummallakin. Noin hyvät hevoset tuntuvat vähän epätodellisilta, mutta nautin mahdottomasti siitä, että ne on saatu vietyä tähän pisteeseen.”