Hevosten tarve loimitukselle on yksilöllistä. Kuva: Jaana Kankaanpää
”Sekä yli- että aliloimittaminen voivat olla yhtä paha hyvinvointiongelma” ‒ eläinten fysioterapian dosentti kertoo näkemyksensä
Kukapa hevosihminen ei olisi törmännyt meemiin, jossa paksuihin loimiin käärityn ja pörrökarvaisen loimittamattoman hevosen omistajat katsovat toistensa hevosia ja molempien ajatuskuplissa lukee ”hevosraukka”?Tilaajalle
Tutkittua tietoa loimittamisesta ei ole kovinkaan paljon tarjolla. Kuva: Jaana KankaanpääLoimittaminen on takuuvarma keskustelunaihe, josta eri koulukuntien tunteet kuumenevat. Mielipiteitä ja kokemuksia on jokaisella – ja myös pinttyneitä tapoja ja näkemyksiä, joita ei muurinmurtajallakaan helposti pirstottaisi.
”Loimitus on tärkeä hevosen hyvinvointiin liittyvä kysymys”, toteaa eläinten fysioterapian dosentti Heli Hyytiäinen.
Hyytiäinen on ensimmäiseltä koulutukseltaan ammattikorkeakoulusta valmistunut fysioterapeutti, joka erikoistui eläinten fysioterapiaan yli kaksikymmentä vuotta sitten, ja reilut kymmenen vuotta sitten lähti opiskelemaan maisteritasoista eläinten fysioterapian tutkintoa Englantiin, Royal Veterinary Collegeen. Kahdeksan vuotta sitten hän väitteli eläinfysioterapiasta filosofian tohtoriksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän työskentelee tiedekunnassa kliinisenä opettajana.
Hyytiäinen perehtyi kuluneena syksynä hevosten loimituksesta tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin. Hänen verkkoluentonsa aiheesta löytyy Hevostietokeskuksen verkkosivuilta.
”Jos hevosta yliloimittaa, se on ehdottomasti ongelma.”
MT:n haastattelussa Hyytiäinen toteaa, että tutkimuksia loimittamisesta ei ole maailmanlaajuisestikaan erityisen runsaasti. Tiedekään ei anna kaikenkattavaa ohjenuoraa siihen, milloin ja millaisilla loimilla hevonen kulloinkin tulisi suojata tai jättää loimetta.
”Fysioterapeuttina käytännön tasolla minulla on aiheesta kyllä paljon kokemusta, jonka pohjalta voin vastata. Painotan kuitenkin, että kyse on käytännön kokemuspohjasta, ei tutkimustiedosta.”
Tutkimusta tai kartoitusta yliloimittamisen haitoista ei ole Hyytiäisen tietämän mukaan tehty. Käytännössä hän toteaa kautta vuosien kohdanneensa hevosen yliloimittamista työssään.
”Jos hevosta yliloimittaa, se on ehdottomasti ongelma. Ei ainoastaan hevosen elimistön lämmönsäätelyn, vaan mahdollisesti myös ihon ja tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin kannalta.”
Kumpi sitten on pahempi tapa, yli- vai aliloimittaminen?
”En tiedä onko kumpikaan toistaan pahempi, vaan nähdäkseni molemmat voivat olla yhtä paha hyvinvointiongelma hevoselle.”
Liikutuksesta hionneen, paksukarvaisen pihattohevonen loimittamisessa on yleensä kaksi koulukuntaa. Yksi paiskaa hevosen pihalle todeten, ettei sitä paksun karvan takia tarvitse loimittaa, toinen käärii villaloimeen ja tuulenpitävään päälliloimeen ajatellen, että kun iho on hikinen, hevonen tarvitsee suojaa.
Kumpi on oikeassa - vai onko kumpikaan?
”Ei varmaan varsinaisesti kumpikaan. Tässä esimerkkitapauksessa parempi vaihtoehto on loimitus − edellyttäen, että loimia vaihdetaan sitä mukaa kun ne kuivaavat hevosta ja imevät kosteutta pois karvalta. Jos märät ja hengittämättömät materiaalit jättää hevosen päälle, lienee niiden hyöty vähintäänkin minimaalinen.”
Klipatuista puoliveri- tai lämminverihevosista, jotka viettävät yönsä plussan puolella pysyvässä tallissa Hyytiäinen toteaa, että jos klipattu hevonen ei pääse liikkumalla pitämään itseään lämpimänä, saattaa se hyvinkin tarvita loimitusta.
”Se, montako loimea kukin hevonen tarvitsee, on yksilöllistä ja riippuu myös loimista. Jatkuvassa loimituksessa riskinä ovat esimerkiksi ihon sairaudet sekä painevauriot tuki- ja liikuntaelimistön kudoksissa.”
Hyytiäinen toteaa, että jos on tarve loimittaa hevosen runko, on silloin myös varmasti tarvetta suojata myös sen niska ja kaula.
”Hevosen niska ja kaula ovat laaja pinta-ala, josta kudokset ovat yhteydessä sen runkoon, joten niiden suojaaminen sääoloilta on vähintäänkin yhtä tarpeellista kuin muiden osien.”
Monen päällekkäisen tai painavan loimen aiheuttamia painevaurioita voi Hyytiäisen mukaan tulla esimerkiksi sään ja niskan alueen pehmytkudoksiin.
Loimen on oltava hevoselle hyvin istuva. Kuva: Antti SavolainenHyytiäinen korostaa loimituksessa hevosen yksilöllisten tarpeiden tarkkaa seuraamista. Yhtä asiaa hän korostaa: loimen on oltava hevosyksilölle hyvin istuva.
”Esimerkkinä huonosta loimituksesta ovat hevoselle istumattomat loimet, jotka hinkkaavat sen liikkuessa. Tällaiset loimet voivat myös aiheuttaa karvan merkittävää kulumista ja ihorikkojakin olkapään seutuun, häntäremmin tai jalkaremmien alueelle ja säkään. Pahimmillaan ne saattavat aiheuttaa lihastasoisia kudosvaurioita, esimerkiksi ”montun” sään tai niskan päälle.”
Fysioterapeuttina Hyytiäinen kiinnittää huomiota huonosti istuviin loimiin, jotka rajoittavat hevosen raajojen tai kaularangan liikkuvuutta. Huono loimi estää hevosta laskemasta rennosti kaulansa alas syödessä. Myös tiukat jalkaremmit tai rintaosa rajoittavat mekaanisesti liikkuvuutta ja saattavat tarhatessa aiheuttaa sen, että hevonen vain seisoskelee paikallaan.
”Se, että loimessa on esimerkiksi lapalaskokset ei tee siitä kaikille istuvaa. Loimen istuvuus on yhtä yksilöllistä kuin esimerkiksi satulan ja muidenkin varusteiden.”
Hyytiäinen muistuttaa hevosenomistajia siitä, että loimet ovat varsin painavia.
”Mitä paksumpi loimi on, sen painavampi se usein on. Kun loimia aletaan kasata päällekkäin useita, alkaa painoa kertyä jo kymmeniä kiloja. Jos sitten loimien paino ei jakaudu pinta-alalleen tasaisesti, vaan johonkin kohtiin kertyy painepisteitä, voi paine niissä kohdissa nousta varsin korkeaksi. Tämä aiheuttaa kipua ja kudosvauriotakin.”
Loimen mahdollinen sähköisyys kannattaa Hyytiäisen mukaan myös ottaa huomioon. Loimen tuottamat sähköiskut ovat hevoselle stressaavia. Loimi myös likaantuu sisältä ja likainen vuorikangas heikentää ihohygieniaa.
”Loimien puhtaanapito on tärkeää hevosen ihoterveyden kannalta. Pitäkää hevostenne loimet puhtaina”, Hyytiäinen kehottaa.
Heli Hyytiäisen verkkoluento loimitustutkimuksesta Hevostietokeskuksen sivuilla
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
