

Maanantain alkuiltapäivästä Vermon valjastuskatoksilla valjastetaan vain kahta hevosta, mutta tallialueella käy iloinen puheensorina.
”Väkeähän on kuin keskiviikkoraveissa”, Ilkka Korpi naurahtaa paikalle saapuessaan.
Yli 2500 voittoa ajanut 63-vuotias Ilkka Korpi sopii joukkoon erinomaisesti. Hevosten ja ihmisten valmistautumista seuraamassa on kymmenkunta henkeä, joukossa kovan tason raviurheilijoita. Asiantuntevaan vermolaisyleisöön kuuluvat muun muassa torstaina 70 vuotta täyttävä yli 2600 voiton mies Kari Rosimo, perjantaina 64 vuotta täyttävä, sekä Suomessa että Ruotsissa yli tuhat voittoa ajanut Veijo Heiskanen sekä Heikki Korpi. Hänelle Suomen tilastot näyttävät 634 voittoa, mutta luvusta puuttuu menestystä ainakin USA:sta, Italiasta ja Saksasta.
Heikki Korpi täyttää 70 vuotta ensi tiistaina.
”Siihen loppuukin nuoruus. Ei voi enää Jomppeakaan nimitellä vanhaksi, kun on itsekin seitsemänkymppinen”, Heikki Korpi nauraa kuten vain Heikki Korpi nauraa. Jomppe on tietenkin hänen vanha luokkakaverinsa Jorma Kontio, joka täytti 70 vuotta viikko sitten.

Tällainen joukko norkoilee Vermon tallialueella keskellä maanantaita vain hyvästä syystä, ja sellainen heillä nyt on. Valjastettavat hevoset ovat 26 voittoa juossut Zumuman ja mukavasti mennyt viisivuotias Swan Orden, mutta sekin on nyt oikeastaan sivuseikka.
Toisen rattaille hyppää Antti Teivainen, joka on yli 8400 voitollaan eniten voittoja Suomessa ajanut ohjastaja. 63-vuotiaan Teivaisen kaverina hiittiä laskee toukokuussa 85 vuotta täyttänyt Timo Eve.
Nuorisolaisille Timo Eve saattaa olla vieras nimi, mutta pidempään raviurheilua seuranneille Timo Eve on taatusti tuttu hahmo. Eve oli Charme Asserdalin valmentaja, ja kun puhutaan ehkä Suomen kaikkien aikojen kovimmasta ravurista, puhutaan myös sen valmentajasta – Timo Evestä.

Ruotsissa vuonna 1973 syntynyt Charme Asserdal oli oikeastaan enemmän kuin hevonen. Se oli ilmiö, joka oli osaltaan siivittämässä Suomen raviurheilua nousuun ja avaamassa ovia Euroopan huipputasolle. Charme Asserdal oli Euroopan ja maailman parhaita hevosia, ja Timo Even ennakkoluulottomuus teki sen tutuksi raviyleisölle sekä Suomessa että maailmalla.
Timo Eve muistetaan tietysti ennen kaikkea Charmesta, mutta Evellä oli monta muutakin kovaa ravuria. Vuosina 1979 ja 1980 Timo Even tallista oli kaksi Elitloppet-finalistia, Heikki Korven ohjastama Charme Asserdal ja Madrigal, jonka ohjissa Timo Even poika Ari Eve teki vuonna 1979 Elitloppet-historiaa. Ari oli vasta 17-vuotias, ja Elitloppetin kaikkien aikojen nuorin osallistuja.
Hevosista Timo Eve luopui 1990-luvulla. Tältä vuosituhannelta Suomen Hippoksen rekistereissä on hänelle yksi merkintä, Red Colt -hevosella Loviisassa vuonna 2004 ajettu kahdeksas sija. Kaikkiaan rekisterit näyttävät Timo Evelle 234 starttia ja 21 voittoa.
”Silloin Loviisassa olen ollut edellisen kerran hevosen rattailla. Sen jälkeen en ole ajanut hevosella metriäkään”, Timo Eve kertoo varikolla hiitinajoon valmistautuessaan.
Paluu vielä kerran hevosen rattaille on ollut Timo Even mielessä, ja sen mahdollisti Antti Teivainen yhdessä puolisonsa Miia Salmisen kanssa.
”Olen joskus puhunut, että haluan vielä kerran ajamaan hevosella, ja varmaan asia on sitä kautta mennyt Antin ja Miian korviin. Antti sitten soitti, että tule tänne. Olihan se kiva, että tällainen järjestyi”, Timo Eve kertoo iloisena.

Valtaosan Charme Asserdalin starteista ajoi Heikki Korpi ja hevosen pitkäaikainen hoitaja oli Irmeli Lehtioksa, mutta myös Antti Teivaisella on hienoa yhteistä historiaa Charmen ja Timo Even kanssa. Teivainen oli ihmetamman hoitajana sen kilpailumatkalla Amerikassa vuonna 1978.
”Heikki ehdotti Timolle, että ota Antti hoitamaan Charmea. Mullehan se oli ihan unelmien reissu. Olin 18-vuotias ja pääsin tuollaiselle kuukauden reissulle”, Antti Teivainen muistelee.
”Olen aina sanonut, että vaikka uran aikana on tullut hienoja voittoja ja olen saanut ajaa hyvillä hevosilla, se reissu on minun urani kohokohta. Olin tosiaan 18-vuotias, ja avarsihan se minun maailmaani älyttömästi. Muistan koko reissun kuin eilisen päivän.”
Antti Teivaisella on mukanaan myös muistoja reissulta. Hän esittelee reissulta otettuja valokuvia.
”Kattokaa kun olen ollut hoikassa kunnossa. Olin Korven Pekalla töissä, sain palkkaa 500 markkaa kuukaudessa ja ruoat piti ostaa itse. Mulla ei ollut alkuun ajokorttiakaan. Jos muut lähtivät raveihin, en päässyt edes käymään kaupassa, vaan piti syödä hevosten porkkanoita”, Teivainen muistelee nauraen.

Myös Timo Even muisti ja järki pelaavat erinomaisesti, mutta selkävaivat haittaavat menoa vaihtelevasti.
”Olen käynyt magneettikuvissa ja lähiviikkoina pitäisi tulla tietoa, että mitä selän kanssa tehdään. Muuten ei ole mitään hätää.”
Suomessa Timo Even tukikohta on Vääksyssä, mutta talvet hän on jo pitkään viettänyt Thaimaassa.
”Ensimmäisen kerran kävin Thaimaassa jo 1972, ja nyt olen ollut 24 talvea siellä kuusi kuukautta. Syyskuun lopulla on tarkoitus taas lähteä.”
Vaikka omia hevosia ei ole ollut aikoihin, Timo Eve on ollut edelleen tuttu näky myös raveissa. Pitkään hän paistoi ja myi muikkuja muun muassa St Michelissä ja Suur-Hollola-raveissa, mutta muikkubisnekset hän myi pari vuotta sitten nuoremmille.
”Raveja seuraan jatkuvasti. Tänä vuonna olen tehnyt monta pidempääkin ravireissua. Olen käynyt Rovaniemellä, Oulussa, Pihtiputaalla, Joensuussa, Kuopiossa ja Killerillä. Ja Härmässä olin juhannuksena”, Eve luettelee.
”Härmän rata on muuten niin hieno, että sinne pitäisi saada lisää ravipäiviä. Onhan se ihan vitsi, että sellaisessa paikassa on viisi ravipäivää.”

Sitten onkin aika lähteä radalle. Timo Even ajokkina on Zumuman ja Antti Teivaisella Swan Orden.
”Ajetaan kaksi hiittiä. Mennään ensin neljä kierrosta hölkkää ja sitten kahden kilometrin hiitti kilpailusuuntaan. Sitten tuodaan hevoset katokselle palautumaan ja sen jälkeen päästetään maili urku auki”, Teivainen hahmottelee.
Valjakot suuntaavat radalle ja seuraajat siirtyvät aidan varteen. Tunnelma on korkealla, kun vanhat jermut pääsevät heittämään hetulaa keskenään. Veijo Heiskanen innostuu muistelemaan, kuinka Timo Eve ajoi aikanaan itse Keski-Euroopassa ajetussa volttilähdössä.
”Timo jäi lähtiessä varmaan 30 metriä. Järvensivun Jouni kysyi Timolta, että mitä siinä alussa oikein tapahtui, ja Timo kirosi, että oli se lanka siinä tiellä. Jouni sanoi, että muuten hyvä, mutta se oli takalanka”, Heiskanen nauraa.
Ensimmäinen hiitti menee mukavasti, ja raati toteaa yksimielisesti, että hevosella ajaminen on vähän kuin pyörällä ajamista: kun sen on kerran oppinut, ei taito unohdu.
”Ei millään uskoisi, että ei ole ajanut vuosikymmeniin hevosella”, Veijo Heiskanen kiteyttää tunnelmat.
Sen verran muutoksia ensimmäinen hiitti kuitenkin aiheuttaa, että kaksikko vaihtaa hevosia toiseen hiittiin. Zumumanilla on Antti Teivaisen mukaan laiska päivä, joten Timo Eve saa toiseen hiittiin ajettavakseen Swan Ordenin.
”Mukavaa hommaa, kun on hyvä ja toimiva ajettava”, Timo Eve summaa omat tunnelmansa ensimmäisen hiitin jälkeen.
Viipurissa syntynyt Eve tutustui hevosiin pikkupoikana Vääksyssä. Hän kertoo olleensa Mikkolan kartanossa kesätöissä ensimmäisen kerran vuonna 1945.
”Seitsemänvuotiaana oltiin ekaa kertaa heinää tallomassa, ja siellä päästiin sitten ajamaankin hevosella. Siellä kävin vuoteen 1953 asti, mutta sitten tuli täydellinen stoppi hevosten kanssa touhuamiseen”, Eve muistelee.
Hevosten pariin hän palasi vuonna 1970.
”Minulla oli älyttömän hyvä ajokoira, joka jäi silloin auton alle. Silloin ajattelin, että hommaan sen verran isompia eläimiä, että ei ensimmäiseksi auton alle jäädä. Ostin viisitoistavuotiaan ruunan, joka oli mennyt viittäkymmentä”, Timo Eve muistelee.
”Alkuun oli suomenhevosia, joillakin joitain pärjättiin ja toisilla ei ollenkaan. Kauppaa tehtiin paljon, Liimataisen Kaukolta Pohjanmaalta hevosia käytiin ostamassa.”
Mutta se vanhojen muistelemisesta, sillä Even ja Teivaisen on taas aika suunnata radalle.
”Päästäkäähän sitten täyttä, ei mitään nyssytyksiä”, Heikki Korpi ohjeistaa.