

Maija Fors ohjasti voittojen määrällä mitattuna parhaan kautensa viime vuonna. Ilmajoelta kotoisin oleva, mutta nykyisin pääkaupunkiseudulla asuva ohjastaja voitti viime vuoden 55 monté-startistaan 11 kappaletta.
Voittomäärä oikeutti Suomen monté-liigassa kuudenteen sijaan. Fors on kokonaisuutena tyytyväinen viime kauteen.
”Sisäänajetun rahan määrä on ollut jonakin vuonna suurempikin, mutta sekä voittoja että rahaa olisi voinut kertyä enemmänkin viime vuonna. Oli kaikenlaisia häiriötekijöitä, kuten peruuntuneita sarjoja, ja ilmoitettujen hevostenkin kanssa tuli välillä ongelmia. Tässä lajissa on monta muuttuvaa tekijää, joiden pitää olla kohdillaan ennen kuin edes päästään lähtöviivalle”, analysoi Maija Fors viime kauttaan.

Urallaan tähän mennessä 75 voittoa ottanut Fors on päässyt juhlimaan arvovoittoja Kouvolan raviradalla parin viime kauden aikana. Toissa vuonna Fors ohjasti Mia Liipolan Runoneidon montén Suomen mestariksi Kouvolan kuninkuusravilauantaina. Viime kesänä hän voitti Kymi GP -päivän avoimen monté-lähdön Henk Griftin valmentamalla Diamant de Larrella.
”Eihän noin hienoilla hevosilla saavutetut arvovoitot ole ainakaan vähentäneet intoa panostaa monté-lähtöihin.”
Diamant de Larren ohjastajaksi Maija Fors hälytettiin pikavauhdilla. Anthony Barrierin piti ohjastaa alunperin Ranskassa syntynyttä ruunaa, mutta raveja edeltävänä päivänä Fors sai kuitenkin puhelun mahdollisuudesta ohjastaa Kouvolan monté-lähdössä.
”Kysyin soittajalta mistä hevosesta oli kyse. Kuultuani hevosen nimen, luulin sen olevan pilapuhelu. Vasta tullessani ravipaikalle uskoin asian todeksi”, muistelee Maija Fors.
Urallaan lähes 700 lähtöä ohjastanut Fors myöntää jännittäneensä Diamant de Larren ohjastamista. Ruuna oli voittanut vastaavan lähdön Kouvolassa myös kahtena edellisenä vuonna. Hän tuulettikin vapautuneesti ruunan kolmatta perättäistä voittoa. Forsin mukaan voitto oli iso asia, mutta lähes yhtä merkittävää oli paineiden hallinta tiukassa paikassa.
”Eihän noin kovaluokkaisella hevosella välttämättä pääse toista kertaa ajamaan. Se oli jo todellinen elämys kokea lähtö huippuhevosen kanssa. Yhtä lailla olen tyytyväinen itseeni, että pystyin keskittymään olennaiseen, ja sulkemaan ulos mahdolliset häiriötekijät.”

Verratessaan lämminverisellä ja suomenhevosta monté-hevosena, korostaa Maija Fors hevosen sopivuuden lajiin olevan ykkösasia.
”Toki osalla suomenhevosista on haastavaa mennä montéa, jos ravi ei ole oikein kohdillaan. Mutta kyllä parhailla suomenhevosilla ajaminen on aika lähellä lämminverisiä. Hyvällä hevosella on paljon helpompi ajaa, se pätee montéenkin.”
Raviurheilu ei ole Maija Forsille pelkästään kilvanajoa. Media-alan insinööritutkinnon opinnot suorittanut Fors työskenteli pitkään ravien televisiotuotannon parissa. Tämän lisäksi Fors toimii edelleen eri ravitapahtumien kuuluttajana kysynnän mukaan sekä toimihenkilönä Vermon raveissa. Parin viime vuoden ajan hän on kuitenkin käynyt päivätöissä muualla kuin raviurheilun parissa.
”Työskentelen nykyään media-alan kalustoa myyvässä liikkeessä. Olin työskennellyt sen verran monta vuotta ravien TV-tuotannon parissa, että oli aika tehdä jotakin muuta. Alkoi myös tuntua, että raviurheilu ja hevoset täyttivät sekä vapaa-ajan että työajan. Se ei ole pitkän päälle hyväksi.”

Pelkkää kilvanajoa ja toimihenkilönä olemista raviurheilu ei ole kuitenkaan Maija Forsille. Valmennuslistalta löytyy tällä hetkellä viisivuotias Fortunate Son. Urallaan viisi starttia juossut ruuna asustaa Nurmijärvellä Kari ja Nina Savolaisen tallilla.
”Enempää kuin yhtä hevosta ei ehdi edes valmentamaan töiden ohella. Isäni käy ajamassa myös ruunalla minun ollessani työkeikoilla.”
Maija Forsin ravi-innostus onkin perua juuri hänen vanhemmiltaan Jukka ja Sari Forsilta. Ohjastajan ollessa nuorempi oli vanhemmilla kotona aina vähintään pari ajohevosta omien ansiotöiden ohella. Perheen parhaiten menestynyt hevonen oli 2000-luvun alkupuolella T75-lähdöissä ja vuonna 2007 Suur-Hollolan alkueränkin voittanut Jetlag.
”Meille kenellekään ravihevoset eivät ole olleet koskaan ammatti, vaan sekä minä että vanhempani olemme harrastaneet hevosia töiden ohessa. Vanhempani myivät tilan ja hevoset pois jokunen vuosi sitten. He muuttivat pääkaupunkiseudulle, ja ovat pitäneet taukoa raviurheilusta. Isäni on tosiaan palannut lajin pariin auttaessaan minua hevoseni kanssa.”
Kotoa saatu hevosinnostus realisoitui ensin ratsastustunneilla käymisen muodossa. Pian Maija Forsille hankittiin oma raviponi. Ponilähtöjä hän ehti ohjastaa 90 kappaletta, ennen kuin oli aika siirtyä hevosten pariin. Monté-lähdöistä tuli nopeasti ykkösasia Maija Forsille. Hän selittää monté-lähtöjen kiinnostavuutta käytännön läheisestä näkökulmasta.
”Olen sen verran pienikokoinen, että nuorempana minua ei oikein haluttu päästä hevosten kärryille. Mutta melkein hevosella kuin hevosella sain kokeilla ratsastaa. Sitä kautta montélähtöjen ohjastaminen tuntui oikein luontevalle vaihtoehdolle.”
Vaikka Maija Fors on ohjastanut valtaosan starteistaan monté-lähdöissä, kiinnostaa kärrylähdöissä ohjastaminen yhä enemmän. Hän toivookin vastaisuudessa saavansa paremmin mahdollisuuksia niissä
”Onhan monté- ja kärrylähtöjen ajamisessa omat erityispiirteensä. Kun olen välillä ajanut enemmän kärrylähtöjä, olen päässyt paremmin sisälle ajolinjoihin ja taktisiin kuvioihin.”
Kuluvalla kaudella Maija Fors aikoo panostaa vähintään samantasoisesti monté-lähtöihin kuin aiemmin. Hän on tyytyväinen SM-finaalien ykköspalkintojen noustua viime vuonna 10 000 euroon. Tämä on nostanut monté-lähtöjen tasoa huomattavasti kauden aikana.
Montén asema on Forsin mukaan vahvistunut Suomessa. Pieniä korjausehdotuksia kokeneella ohjastajalla kuitenkin on sarja- ja kilpailutarjonnasta vastaaville.
”Kesällä monté-lähdöistä on melkein ylitarjontaa, kun taas alkusyksystä alkaen lähtöjä on ehkä kymmenkunta kuukauden aikana. Jos vain jollakin tapaa olisi mahdollista saada kilpailutarjontaa vähän tasaisemmaksi vuoden ympäri.”
”Lisäksi kaipaisin vähän enemmän vaihtelua sarjamäärityksiin. Uskallettaisiin ajaa ryhmälähtöjä vähän alemmallakin sarjamäärityksellä.”