

Hankasalmella asuva nuori raviammattilainen Tiia Vehviläinen on hyvässä nosteessa ohjastajana. Hän on ajanut kirjoitushetkellä tällä kaudella 167 starttia, joista voittoja on kertynyt 23. Kolmen parhaan joukossa hän on ollut 40 prosentin osumatarkkuudella.
Suurin osa starteista ja voitoista on kärrylähdöistä. Monté eli raviratsastus on ollut kilpailumuotona reilussa 30 startissa, joista voittoja on tullut neljä.
Valtakunnallisessa ajajaliigassa 22-vuotias Vehviläinen on sijalla 31. Edellä on lähinnä paljon enemmän kilpaa ajavia ammattiohjastajia. Tilannetta tosin tasoittaa hieman, että Vehviläinen on ajanut kauden mittaan paljon nuorille ohjastajille rajatuissa lähdöissä ja pari voitoista on tullut myös paikallisraveista.
”Olen kilpaillut usein erilaisissa nuorten ohjastajien kilpailusarjoissa ja naisohjastajien Lady-liigassa. Minusta on tärkeää, että nuorille ohjastajille on omia lähtöjään. Niiden kautta pääsee ajamaan enemmän kilpaa, saa rutiinia ja varmuutta ja voi saada ajettavia tavallisiinkin lähtöihin.”
Vehviläinen siirtyi ponilähdöistä hevosiin viitisen vuotta sitten. Poneilla hän ehti ajaa 438 starttia, joista viimeiset vuonna 2019. Hevosilla ajettujen lähtöjen määrä on noussut vuosi vuodelta.

Vehviläinen arvioi vahvuudekseen ohjastajana etenkin kovan taustatyön.
”Yritän olla selvillä niin vastustajien kuin oman hevosenkin vahvuuksista juuri siinä lähdössä. Pyrin mahdollistamaan hevoselle parhaan mahdollisen suorituksen sille päivälle. Analysoin myös omia suorituksiani jälkikäteenkin, olen aika kriittinen itselleni”, hän summaa ja lisää, että kehitettävää riittää joka osa-alueella.
Kilvanajo vaatii myös reissaamista. Vehviläinen on ajanut tänä vuonna kilpaa välillä Helsinki–Oulu. Hän lähtee yleensä ajamaan yhtäkin hevosta, jos pyydetään.
Yleisesti ohjastajat saavat palkkionsa parin kympin penkkirahana ja prosenttiosuutena hevosen tienaamista palkintorahoista. Yksittäinen ravireissu voi siis helposti kääntyä taloudellisesti miinusmerkkiseksi.
”Oman kehittymisen ja tulevaisuuden takia on tärkeä päästä ajamaan kilpaa mahdollisimman paljon. Sitä kautta voi sitten saada taas lisää ajettavia. Jos on pidempiä reissuja, niin yritetään sopia kimppakyytejä”, hän listaa palveluammatin lainalaisuuksia.
Ravilähdöt ovat Suomessa täyttyneet perinteisesti miehistä. Naisohjastajia on kuitenkin alkanut näkyä ajotehtävissä koko ajan enemmän. Vehviläinen ei ole kokenut raviradoilla tytöttelyä.
”Naisilla on mielestäni tasapuoliset mahdollisuudet tässä lajissa.”
”Toivottavasti lajin mahdollisuudet pysyvät nykyisen kaltaisina myös tulevaisuudessa.” Tiia Vehviläinen
Kauden kohokohtia ovat tähän mennessä olleet nuorten ohjastajien Salamakypärät-kilpailusarjan toinen sija ja Martti Keskisen Ajajamestaruuden voitto.
Edessä ovat vielä Lady-ligan finaali marraskuun lopussa ja kokelasohjastajien Euroopan mestaruuskilpailu joulukuun 8. päivä Italiassa.
”Siellä ajetaan Sisiliassa Syrakusassa neljä lähtöä saman päivän aikana. Mielenkiintoista on päästä katsomaan Italian raviurheilua ja ajamaan siellä itse kilpaa.”
Loppuvuodelle hänellä ei ole erityisempiä tavoitteita.
”Ajetaan tasaisesti kilpaa ja yritetään menestyä mahdollisimman hyvin.”
Yllä olevassa taulukossa on Tiia Vehviläisen ohjastustilasto hevosilla torstain 14.11. tilanteen mukaan.
Hevosala ja etenkin raviurheilu elää isojen muutosten aikaa. Valtion budjetista tuleva rahoitus laskee ensi vuodelle merkittävästi.
Samaan aikaan ravipelit ovat siirtymässä Veikkauksen monopolista lisenssimalliin, ja sitä varten raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos on perustamassa peliyhtiötä ruotsalaisen ravipelijätin ATG:n kanssa.
Tavoitteena on saada enemmän vaikutusmahdollisuuksia alan rahoitukseen.
”Monenlaista tosiaan tapahtuu. Toivottavasti lajin mahdollisuudet pysyvät nykyisen kaltaisina myös tulevaisuudessa. Silloin meillä olisi tulevaisuutta nuorille lajin parissa”, Vehviläinen pohtii.
Tiia Vehviläinen on tunnetun hankasalmelaisen ravisuvun vesa. Isä Sami Vehviläinen on ajanut kilpaa reilun 10 000 lähdön verran ja voittanut niistä 804. Päätyönään hän kengittää hevosia lähiseudulla.
Äiti Piia Salminen on hänkin ajanut kilpaa lähes 430 lähtöä, joista valtaosa montéa, ja voittanut 27 kertaa.
Isänisä Pekka Vehviläinen puolestaan tunnetaan ennen kaikkea taitavana hevos- ja kauppamiehenä. Hän kuuluu 1 215 ajetulla ravilähdön voitolla arvostettuun tuhannen voiton klubiin, jossa on kaikkiaan 63 ohjastajaa.
Tiia Vehviläinen kertoo, että on kasvanut luontevasti hevosten ja raviurheilun pariin.
”Osaisikohan sitä muuta tehdäkään”, hän naurahtaa puolittain huumorilla.

Vanhemmat eivät sen paremmin patistaneet kuin kieltäneetkään uravalinnan suhteen.
”Olen saanut vapaat kädet, ja he ovat aina tukeneet omia päätöksiäni. Sen verran he toivoivat, että ennen hevoshommiin ryhtymistä opiskelisin jonkun muun alan ammatin. Peruskoulun jälkeen suoritin merkonomin opinnot. Talousosaamisesta on aina hyötyä, vaikka en ole varsinaisesti alan töitä tehnyt päivääkään.”
Tiia Vehviläinen työskentelee isoisänsä tallilla. Sen ohessa hän on suorittanut ravivalmentajan ammattitutkinnon oppisopimuksella.
”Pari vuotta sen tekemiseen meni aikaa. Se on hyvä olla valmiina, jos joskus haen omaa ammattivalmentajan lisenssiä.”
Tyypillinen työpäivä alkaa aamulla kahdeksan aikaan.
”Yleensä Pekka on jo ruokkinut hevoset, kun tulen tallille. Siinä sitten tarhataan hevosia, siivotaan karsinoita ja ajetaan hevosia. Kun muut työt on tehty, lähden illaksi raveihin tai jään kotimieheksi tallille, kun toiset lähtevät raveihin”, Vehviläinen kuvailee.
Hankasalmen Murtoisissa sijaitsevalla tallilla on parikymmentä ajohevosta. Pekan ja Tiian lisäksi henkilökuntaan kuuluu yksi työntekijä. Myös Sami ajaa hevosia kengitystöidensä lomassa.
Hevosia voi valmentaa omalla radalla, hiittisuoralla ja metsäteillä. Talvella pääsee ajamaan myös kyläteille.
Vehviläinen kertoo, että valmentaminen kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin kilvanajokin. Omia valmennettavia hänellä on kaksi, vaikka hevosia ajetaankin ristiin tilanteen mukaan.
”Vimpaus on kolmevuotias suomentamma, jolla ajettiin koelähtö syyskuussa. Se on ihan mukava nuori hevonen. Kaksivuotias Stonecapes Jade on valtavan iso, joten siinä on vielä paljon työmaata, mutta sekin on mukavanoloinen hevonen.”