

Susanna Visuri saavutti viikko sitten lauantaina Teivossa raviuransa yhden merkittävimmistä voitoista. Hän ohjasti Suvimyrsky Ramin, jonka omistaa yhdessä puolisonsa Pekka Ruususen kanssa, toiseen perättäiseen Prix du Nord -finaalin voittoon. Vuosi sitten kaksikko voitti Turussa ajetun finaalin. Teivon 4 000 euron arvoinen voitto oli 11-vuotiaalle ruunalle kauden neljäs. Kaikki voitot ovat tulleet juuri montélähdöistä.
”Teivon voitto tuntui todella hienolle. Vaikka kyseessä on harrastus, ei ykköspalkinnon merkitystä pidä unohtaa. Harvemminhan omilla hevosilla tällaisia ykköspalkintoja saa voittaa”, toteaa Susanna Visuri muutama päivä Teivon voiton jälkeen.
Huittisissa asuva Visuri on ollut pitkään mukana raviurheilussa. Ohjastajatilastosta löytyy yli 800 starttia. Ensimmäiset startit Visuri ohjasti 90-luvun lopulla. Lähes kaikki startit ovat yksinomaan monté-lähdöistä.
”Harrastin ennen raviurheiluun siirtymistä este- ja kenttäratsastusta. Sitäkin kautta monté-lähdöt tuntuvat omalta jutultani. Jokusen kärrylähdön olen ajanut, mutta jätän ne mieluummin muiden ajettavaksi.”

Sosiaalialalla nuorten aikuisten parissa työskentelevälle Visurille hevoset ja raviurheilu tarjoavat hyvän vastapainon työlle. Viimeiset viisi vuotta hän on työskennellyt etsivässä nuorisotyössä.
Sitä ennen hän työskenteli muun muassa lähihoitajana. Raviurheilu on ollut aina harrastuksen roolissa, Visuri ei ole koskaan tehnyt hevosalan töitä ansiomielessä.
”Ei minulla ole ollut koskaan oikein edes ajatusta tehdä hevosalan töitä täysipäiväisesti. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä, mutta samalla minulle on todella tärkeä päästä tuulettamaan ajatuksia talliympäristössä. Silloin jaksaa töissäkin paljon paremmin.”
Raviurheilun pariin Visurin kannusti hänen serkkunsa Seija Myllyharju. Visuri kilpaili melko tavoitteellisella tasolla ratsastuksessa, mutta 1990-luvun puolessa välissä hän myi viimeisen ratsunsa pois.
”Jotenkin ratsastusura meni ikään kuin jumiin, ja uralla eteneminen ei oikein sujunut. Seija oli jo aiemmin houkutellut minua kokeilemaan montéa. Kun minulla ei ollut enää omaa hevosta, alkoi monté kiinnostaa.”
Aluksi Visuri hankki itselleen ravihevosen kärrylähtöjä varten, mutta pian edessä oli C-ajolupakurssille osallistuminen.
”Hevoseni ei oikein riittänyt kärrylähdöissä, niin ajattelin sitten kokeilla sitä montéssa. Siitä monté-ura sitten alkoi hiljalleen.”
Uran ensimmäisinä vuosina starttimäärät olivat hyvin maltillisia. Viitisentoista vuotta sitten ne alkoivat nousta tasaiseen tahtiin. Parhaimpina vuosina Visuri on ohjastanut yli 50 starttia.
”2000-luvun alussa meille tuli parin lapsen verran perheenlisäystä. Mutta perheen tuella sai ajettua kilpaa ja urheiltua pienten lasten kanssakin.”
”Vielä jokunen vuosi sitten tuli lähdettyä pitempäänkin matkaan ajamaan kilpaa. Nykyään keskityn eteläisen Suomen radoilla kilpaa ajamiseen. Pitää miettiä omaa jaksamista, ajankäyttöä ja leipätyötkin on jaksettava hoitaa kunnolla.”
Susanna Visuri on ohjastanut urallaan lähemmäs 80 voittoa. Hän suhtautuu ohjastajauraansa realistisella asenteella.
”Ei pidä ymmärtää väärin, mutta olen käytännössä aina ohjastanut harrastajien hevosia. Minulla ei ole ollut isompaa ammattitallia taustalla. Sitäkin kautta olen oikein tyytyväinen ohjastajauraani Suomen monté-lähdöissä.”
”Harrastushan tämä minulle on. Olen ollut onnekas, kun olen saanut ohjastaa noin paljon lähtöjä. Menestyminen silloin tällöin lisää tietysti motivaatioita toimimiseen.”
Prix du Nord -finaalin voitot eivät ole kuitenkaan ensimmäiset arvovoitot Visurin ohjastajauralla. Vuonna 2009 ohjastaja voitti Tanskassa montén Pohjoismaisen mestaruuden.
”Tanskan voitto oli todella hieno kokemus”, muistelee Susanna Visuri reilun 15 vuoden takaista voittoa.
Porin vuoden 2014 kuninkuusravilauantaina Visuri ylitti puolestaan ensimmäisenä maaliviivan suomenhevosten montén Suomen mestaruudessa Turnauksen kanssa. Suomen Mestaruuden voittaminen Kalevi Virkkusen valmentaman oriin kanssa oli tietynlainen revanssi. Kuukautta aiemmin kaksikko hylättiin Teivossa maalilaukasta selkeässä johtoasemassa.
”Muistan edelleen sen laukan Teivossa. Vaikka yleisöä ei ollut paljon paikan päällä kuului huokaus radalle asti, kun ori laukkasi voittonsa. Raviurheilu tarjoaa tunteiden skaalan laidasta laitaan”, hymähtää Susanna Visuri.

Suvimyrsky Ramin kanssa Visuri sijoittui tämän vuoden SM-finaalissa neljänneksi. Hyvästä sijoituksesta huolimatta ohjastajalle jäi hieman jossiteltavaa Killerin kuninkuusraveissa ajetusta finaalista. Samalla hän painottaa Suvimyrsky Ramin täyttäneen kaikki ostohetkellä asetetut tavoitteet moninkertaisesti.
”Ostaessamme ruunan meillä oli Pekan kanssa toiveissa löytää hevonen, jolla hän voisi ajaa kärrylähtöjä ja minä mahdollisesti mennä monté-lähtöjä. Kyllähän tavoitteet ovat täyttyneet moninkertaisesti, mutta kilpailuhenkisenä ihmisenä sitä toivoo, että Killerillä maali olisi ollut sellaiset 10 metriä myöhemmin”, Susanna Visuri virnistää.
Suvimyrsky Ram siirtyi Lapista Huittisiin viime vuoden alussa. Alku ei olisi voinut olla parempi ruunan voittaessa viimeisen starttinsa vanhasta tallista käsin.
”Haimme ruunan Oulusta, ja se voitti niissä raveissa lähtönsä. Tiesimme ostaessa sen olevan sellainen taiteilijasielu. Meillä on sellainen sanonta perheessä Suvimyrsky Ramista, että se on pelaajien painajainen, sillä sen askellaji on valinnainen. Siitä ei koskaan tiedä milloin se laukkaa.”
Susanna Visurin valmennuksessa Suvimyrsky Ram kokeili ensimmäistä kertaa urallaan montéa. Heti ensimmäisessä yrityksessä tuli voitto, ja sen jälkeen voittoja on tullut kahdeksan lisää. Ohjastajan mukaan monté-lähtöjen ajotyyli sopii laukkaherkälle ruunalle. Useimmiten montéssa alku otetaan rauhallisemmin kuin kärrylähdöissä. Tämä auttaa Suvimyrsky Ramin ravilla pysymistä.
”Jos kärrylähdöissä ajettaisiin ennen lähtöä kierros alle, ja sitten otettaisiin lentävä lähtö, luulisin ruunan menevän varmasti 26-vauhtia täyden matkan läpi. Se ei vaan saa ravirytmistä kiinni heti lähtökiihdytyksessä, ja sitten tulee laukkoja.”

Suvimyrsky Ramia valmennetaan kotona vaihtelevasti sekä selästä että kärryiltä käsin.
”Meillä on toinenkin suomenhevonen starttihevosena. Sen kanssa treenatessa ruuna yrittää kotona. Mutta mikäli menen yksin Suvimyrsky Ramin kanssa lenkille, ei siitä löydy lainkaan vauhtia. Toisaalta parempi näin, ettei hevonen käy liian kuumana kotona.”
Nuorten aikuisten kanssa työskentelevällä Visurilla on haaveena yhdistää entistä paremmin työ ja harrastus. Hän on jokunen vuosi sitten suorittanut hevosavusteisen sosiaalipedagogin täydennyskoulutuksen.
”Tuon välillä nuoria tallillemme tutustumaan hevosiin. Niiden kanssa touhutessa nuoret oppivat huomaamattaan vuorovaikutusta, tunnetaitoja, yhteisöllisyyttä ja vastuuta”, listaa Susanna Visuri hevosten kanssa toimimisen etuja.
”Kyllä minua kiinnostaisi jollakin tavalla hyödyntää hevosia entistä enemmän kuntoutustoiminnassa. Eläimillä on lähes järjestään todella myönteinen vaikutus elämässään tukea tarvitseville nuorille.”