Crack’s Kajsasta on saatu jo useampi alkionsiirtovarsa. Kuva: SRL/Heidi Lammi
Kenttäratsastaja Mikko Moisala haluaa tehdä hevosensa itse – ”Vaikka tässä kestää, siinä on puolensa”
Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Ruotsissa loistanut 18-vuotias Mikko Moisala kiirehti maanantaiksi Suomeen ylioppilaskirjoituksiin. Pääosin Ruotsissa asuva nuorukainen suunnittelee kauppatieteen opiskeluita ja unelmoi olympialaisista.Tilaajalle
Mikko Moisala nähtiin viime keväänä Laura Collettin klinikalla lainaratsun Birte Star K Z:n satulassa. Kuva: Heidi LammiNuorten ja junioreiden PM-kilpailu ratsastettiin viikonloppuna Ruotsissa Össjössä kahden tähden tasolla. Suomalaisista henkilökohtaisen mitalin nuorten ja junioreiden henkilökohtaisessa kilpailussa otti sastamalainen 17-vuotias Juuli Norha ratsulla Kamelotas.
Luokan voitti Mikko Moisala hevosellaan Kajo A, mutta hän oli vasta 21. mestaruushevoseksi ilmoitetulla hevosellaan Locked in K. Mitalia nuorukaiselle ei siis tullut.
”Meni siis vallan hyvin”, Moisala sanoo silti.
”On niitä, niin ei sen puolesta harmita”, hän toteaa PM-mitaleista.
Hevosvalintaansa Moisala perustelee sillä, että hän halusi tehdä Kajo A:n kanssa vain rennon, paineettoman kisan, koska muutama viikko sitten junioreiden Euroopan mestaruuksissa ei mennyt toivotusti. Silloin ruuna puraisi kieleensä vesiesteellä, ja ratsastaja päätyi keskeyttämään.
Locked in K taas on vasta kuusivuotias, joten Moisala oli tyytyväinen senkin esityksiin. Tärkein, eli maasto, meni puhtaasti ja ajassa.
”Rataesteet eivät ole sen vahvuus”, ratsastaja kuittaa neljä pudotusta rataesteillä.
18-vuotias Moisala käy lukiota Tampereella, mutta perheellä on muutaman vuoden ajan ollut talli Etelä-Ruotsissa. Se mahdollistaa vanhempien käymisen töissä Suomessa ja pojan kilpailemisen Keski-Euroopassa.
Matkustamista se tietenkin vaatii. Maanantaina Moisala kiirehti Suomeen äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin. Hän kertoo pärjäävänsä koulussa hyvin, ja tavoitteena on jossain vaiheessa aloittaa kauppatieteiden yliopisto-opinnot.
”Mutta pidän yhden välivuoden ainakin. Se on ensimmäinen vuosi nuorissa ratsastajissa ja laitan siihen täyden fokuksen”, hän sanoo.
”Kyllä tavoitteeni on tulla olympiaratsastajaksi. Sillä linjalla ollaan”, hän sanoo. ”Mutta ei ole huono, että on jotain muutakin siinä vierellä.”
Moisalan kilparatsut taas ovat vielä varsin nuoria: Kajo on seitsemän, Locked in K vasta kuusi. Niiden kanssa on isot tavoitteet.
”Molemmilla on paljon potentiaalia ja ulottuvuutta. Mikseivät ne voisi mennä vaikka ihan loppuun asti”, Moisala miettii.
Hän kertoo, että Kajo on herättänyt kiinnostusta esteratsastajista, mutta ainakin toistaiseksi sen kanssa tähtäin on kenttäkilpailussa.
Nuorten hevosten hankkiminen tarkoittaa sitä, että asiat tapahtuvat hitaasti, mutta Moisalalle se sopii.
”Mä tykkään enemmän tehdä nuoria hevosia itselle. Ne tuntee sitten paremmin, kun isoihin luokkiin päästään. Vaikka tässä kestää, siinä on puolensa”, hän miettii.
Moisalaa valmentavat kovat ruotsalaiset nimet: Jens Fredricson esteillä ja Ebba von Essen koulussa. Maastoesteitä hän harjoittelee lähellä sijaitsevalla Gärdsin kansainvälisellä radalla usein äitinsä Katri Moisalan kanssa.
Kun Moisala asui Suomessa, hän treenasi paljon Sanna Siltakorven kanssa. Yhteistyö jatkuu yhä tiiviisti, mutta varsinaista vastuuvalmentajaa Moisalalla ei tällä hetkellä ole.
Ruotsissa hän viihtyy, sillä siellä on enemmän kilpailuita, paremmat olosuhteet ja kaikki lähempänä.
”Valmennuksessa huomaa kokemuksen, ja tapa kehittää ja ratsastaa hevosia on hieman erilainen, ehkä vähän pidempikatseisempi ja perusteellisempi, mistä pidän paljon”, Moisala miettii.
Perheen tallissa Ruotsissa asustaa noin 25 hevosta, ja Moisala ratsastaa niistä seitsemällä, kahdeksalla. Kasvatus on tärkeä osa tallin toimintaa. Tänä kesänä varsoja syntyi viisi, ja ensi kesäksi odotetaan samaa määrää.
Moisalan aiemmat ratsut Amaris ja Cracks Cajsa ovat nyt kevyemmässä treenissä, ja niistä otetaan alkiota. Tammoille on valittu esteoriita, joissa on paljon verta ja liikettä.
”Sitten on vaihtoehtoja tulevaisuudessa. Varsojen ura riippuu siitä, millaisia niistä tulee, kun ne kasvavat. Jos ne ovat kenttähevostyylisiä, ne saavat mennä kenttää, mutta on valinnan varaa”, hän sanoo.
Joskus tulevaisuudessa hän miettii voivansa tehdä molempia lajeja itsekin.
Harrastuksen alussa lajiksi valikoitui kenttäratsastus siksikin, että se oli logistisesti helpompi vaihtoehto, kun sitä varten ei tarvittu niin montaa hevosta ja yhtä ahkeraa kilpailemista.
Ennen muuta se kuitenkin tuntui sopivalta.
”Kenttäratsastus on tosi hauskaa”, Moisala tiivistää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
