

Eläinlääkäri Katri Moisala on lapsesta asti rakastanut eläimiä. Jo ekaluokkalaisena päivät kuluivat lähitallilla norkoillen ja kaikki hommat kelpasivat.
”Asuimme Helsingissä äitini kanssa, eikä minulla ihan rahallisesti ollut mahdollisuutta harrastaa hevosia ja ratsastusta sillä tasolla kuin olisin halunnut”, hän kertoo.
Vuosia kului hevosharrastuksen parissa, lapsena ratsastuskouluhevosia hoitaen ja niillä mahdollisuuksien mukaan kilpaillen. Nuorena aikuisena hän osti omilla rahoillaan ensimmäiset hevosensa ja lähti hevoshommiin maailmalle: Belgiaan, Ranskaan ja Ruotsiin sekä Tanskaan. Lopulta Moisala päätti hankkia ”oikean ammatin” ja jäi Kööpenhaminaan opiskelemaan eläinlääketiedettä.
”Ensimmäisen opiskeluvuoden ajan minulla oli hevonen Mikaela ”Fia” Lindhin luona. Fia oli hieno valmentaja ja todellinen ammattilainen. Hänen luonaan treenaaminen avasi minulle tajun siitä, miten homman pitäisi mennä”, Moisala muistelee hiljattain edesmennyttä Lindhiä.
Moisala toteaa, että Fia Lindhin luona vietetty aika oli todella opettavaista, mutta silloin hän koki entistä kipeämpänä sen, että ei reaalimaailman rajoitteiden valossa pystynyt ratsastamaan sillä tasolla kuin halusi.
”Olen aina ollut sellainen joko-tai -ihminen: jos jotain tekee, pitää se tehdä hyvin ja kunnolla tai sitten ei ollenkaan.”
Ratsastaminen sai siis jäädä kokonaan, yli vuosikymmeneksi, ja hevosten kanssa Katri oli pitkään tekemisissä vain eläinlääkärin työssään.

Nykyään Katri Moisala asuu skånelaisen miehensä Jonaksen ja kahden poikansa kanssa Nokialla, jossa hänellä on oma eläinklinikka. Molemmat pojat, 14-vuotias Mikko Moisala ja 12-vuotias Oskar Moisala, harrastavat ratsastusta.
”Mikko ilmoitti kymmenvuotiaana, että hänestä tulee kenttäratsastuksen Euroopan mestari. Sitä tässä nyt ollaan tekemässä”, naurahtaa Katri Moisala.
Mikko Moisala on nyt 14-vuotias ja asuu osan vuodesta Saksassa Warendorfissa valmentajansa Frank Ostholtin ja tämän vaimon Sara Algotsson Ostholtin luona hevostensa Cracks Cajsan ja Amariksen kanssa. Frank Ostholt on myös Saksan nuorten ja juniorien kenttämaajoukkueen valmentaja.
”Mikon hevoset Cajsa ja Anu ovat sellaisia, että olisipa itsellä ollut nuorena samanlaiset”, Moisala huokaa.
Hän vitsailee siitä, että monesti urheilevat lapset toteuttavat vanhempiensa täyttymättömiä unelmia, mutta Moisalan perheessä aloite hevosharrastukseen lähti ja kehittyi täyteen mittaansa Oskarin ja Mikon omasta tahdosta.
”Oskar oli se, joka jo pienenä halusi ratsastaa. Mikko tuli alkuun vähän siivellä, mutta hurjapäänä halusi mennä kovempaa ja korkeammalta ja innostui kilpailemisesta. Oskar ratsastaa myös, mutta on harkitsevampi.”
Katri Moisala toteaa, että heidän perheessään pojat saavat seurata omia unelmiaan ja vanhemmat tukevat tällä tiellä.
”Frank katsoi kun Mikko ratsasti ja totesi, että poikahan ratsastaa aika hyvin.” Katri Moisala
Nytkin Mikko on taas lähdössä Saksaan Ostholtien luokse treenaamaan ja käy kahdeksatta luokkaa etänä, silloin tällöin Suomessa piipahtaen. Ostholteihin Moisalat tutustuivat Elmo Jankarin kautta hevosenostoreissulla – Cajsa on Ostholtien kasvatti.
”Frank katsoi kun Mikko ratsasti ja totesi, että poikahan ratsastaa aika hyvin. Ja jos haluaa, niin tervetuloa tänne treenaamaan”, Moisala kertoo.
Nyt 14-vuotias Mikko siirtyi poneista hevosiin reilu vuosi sitten. Viimeisimmällä ponillaan, Sanna Illin omistamalla Soie Noirella hän voitti 2021 ponien SM-kenttäratsastuskultaa ja sijoittui PM-kilpailuissa neljänneksi, vain 0,1 pisteen päähän mitalista.
Hevoskokoisella Cari-ruunalla Mikko ennätti kilpailla hieman. Katri Moisala kertoo, että muutama vuosi sitten, kun pojilla oli ensimmäiset ponit, hän itsekin halusi pitkästä aikaa hevosen ja osti Cari-ruunan projektikseen. Tällä hetkellä hänellä ei enää ole omaa hevosta.

Koko perheestä on tullut hevosihmisiä, kun aiemmin ralliurheilua harrastanut Jonas-isäkin lämpeni lajille.
”Ypäjän kenttäkisoissa Jonas katseli menoa ja totesi, että itse asiassa tämähän on aika hienoa touhua. Nyt hän kulkee mukana kisoissa, hokittaa, taluttaa ja kuskaa hevosia ja auttaa kaikin tavoin”, Katri Moisala kertoo.
Moisala toteaa, että hänellä itsellään ei ole ratsastuksensa suhteen suurta kunnianhimoa, mutta lapsilla on tulevaisuus edessään.
”Niin kauan kuin lapset haluavat ratsastaa, mennään heidän ehdoillaan, yritetään järjestää mahdollisuuksia ja tehdään tätä niin kauan kuin he haluavat. Ratsastuksen täytyy olla lasten oma juttu.”