

Kun Jan-Markus Yliselän Markus-isä oli vielä perheyrityksen ohjaksissa, eli hän melkoisen työntäyteistä elämää. Yliselän ravikärryjä ja -varusteita myyvä auto oli menneinä vuosikymmeninä tuttu näky pohjalaisraviradoilla ja kauempanakin, Tampereella, Jyväskylässä, Mikkelissä, Kuopiossa ja Oulussa.
”Päivät tehtiin kärryjä pajalla ja illaksi ajettiin tuntikausiksi raveihin. Se toimi aikansa, mutta eihän se pidemmän päälle ole kovin kestävää. Siihen ruljanssiin isällä sitten lopuksi vuosikymmenten jälkeen terveys loppui. Oli pakko jarruttaa”, Jan-Markus Yliselä sanoo.
Hän luotsaa isänsä vuonna 1965 perustamaa ravikärryfirmaa. Hän tuli firmaan töihin jo 18-vuotiaana kauppaopiston jälkeen. Puikkoihin hän virallisesti siirtyi vuoden 2010 jälkeen ja työskenteli rinta rinnan isänsä kanssa, kunnes tämä kuoli vuonna 2016.
Yliselä puhuu yrityksen historiasta ja isänsä työstä lämmöllä ja kunnioituksella, vaikka onkin muuttanut sen toimintatapoja.
”Taustalla on vuosikymmenten työ: ravikärryjen kehittäminen ja suunnittelu sekä verkostoituminen”, Yliselä luettelee.
Tärkeiksi sidosryhmiksi hän mainitsee tavarantoimittajat, jälleenmyyjät sekä raviaktiivit. Yliselä on itsekin ollut mukana useissa hevoskimpoissa, minkä kokee antaneen hyviä uusia näkökulmia alaan.
”Minun ajatukseni on, että treenikärryt ovat tärkeimmät. Niiden kyydissä ne tulokset tehdään ja niillä kuski myös eniten istuu.”
Royal Sulkyn kärrytehtaasta Lapualta lähtee vuosittain noin 400–500 ravikärryä ympäri Suomea ja Pohjoismaita ja toisinaan myös Keski-Eurooppaa.
Kärryillä on vakiintunut jälleenmyyjien ketju Suomessa ja Ruotsissa. Yritys työllistää yrittäjän lisäksi kolmesta neljään työntekijää.
Yrittäjä ei kiertele kärryjen kanssa raveissa enää kuin harvakseltaan.
”Isoissa ravitapahtumissa on hyvä olla mukana kärryjen kanssa, mutta sitäkin enemmän kiertelen raveissa ja alan tapahtumissa pitääkseni yllä alan tietoa ja olla näkyvillä Royalina.”

Jan-Markus Yliselä arvelee olevansa se henkilö Suomessa, joka tietää ravikärryistä ja niiden historiasta eniten. Hän muistelee jo nuorena markkinointialan opiskelijana pitäneensä esitelmän ravikärryjen historiasta.
Yliselä on kolmannen sukupolven yrittäjänä ylpeä yrityksensä pitkästä historiasta ja omasta ammattitaidostaan, eikä katteetta. Yrityksen kilpa- ja treenikärryt ovat pitkän tuotekehityksen tulos.
”Monet yritykset keskittyvät kilpakärryihin, mutta minun ajatukseni on, että treenikärryt ovat tärkeimmät. Niiden kyydissä ne tulokset tehdään ja niillä kuski myös eniten istuu”, Yliselä kuvailee.
”Jollekin saattaa tulla 20 000 kilometriä vuodessa kärryillä. Silloin ei ole yhdentekevää, millainen ergonomia on.”
Royalilla ei ole juurikaan valmista varastoa, vaan kärryjä valmistetaan pääasiassa tilauksesta. Yritys valmistaa myös kustomoituja kärryjä.
Eräs asiakas on juuri tilannut kilpakärryt, joissa erikoisvalmisteinen potkurauta. Erikoismittaiset isojen hevosten kilpakärryt ovat olleet myös suosittuja viime aikoina.
”Olen huomannut, että jalostus on kasvattanut hevosten kokoa koko 2000-luvun”, Jan-Markus Yliselä mainitsee.
Yliselä kertoo tehneensä ravikärryjen valmistajana kaikkea muuta paitsi hitsannut ja maalannut.
”Yrittäjän toki kuuluukin tietää kaikki yrityksensä töistä”, hän painottaa.

Jan-Markus Yliselän mukaan kärrybisneksessä raviurheilua seurataan aitiopaikalta.
”Ei ehkä monelle tule mieleenkään, mutta varuste- ja kärrymyyjällä voi olla paras tietämys siitä, mitä ravialalla tapahtuu. Saan yhteydenottoja uusilta yrittäjiltä ja harrastajilta ja näen, missä päin Suomea ala on hiipumassa ja missä nosteessa”, hän kuvailee.
Yliselän mukaan ravimaakunta Etelä-Pohjanmaa ei ole entisessä loistossaan, kun taas esimerkiksi Tampereen alueella tai kaakonkulmalla on samaan aikaan virkeämpää. Yleinen taloustilanne näkyy myös, ja siihen on kärrymyyjän reagoitava.
”Kalliiden, erikoismateriaaleista tehtyjen kilpakärryjen kilpajuoksuun meillä ei ole lähdetty, keskitymme ennemmin peruskärryhin sekä malleihin, jotka sopivat kaikkien kukkarolle.”
Yrittäjää huolettaa raviurheilun tila, sillä harrastaja- ja ammattilaismäärät vain supistuvat, samoin yleisömäärät. Hän toivoisi Suomessa otettavan mallia Ruotsista, missä moni asia on keskusjärjestötyötä myöden paremmin.
”Ruotsissa on esimerkiksi toistakymmentä todella hyvin toimivaa ravikoulua, joiden varuste- ja kärryhankinnat on keskitetty raviurheilun keskusjärjestölle.”
Lisäksi Yliselä esittää hevosurheilun nostamista muiden urheilulajien rinnalle yleisölajina.
”Se vaatii lisää paukkuja näkyvyyteen. Ravitapahtumien pitäisi nykyistä paremmin tarjota muutakin kuin hevosten ovaalin kiertämistä, sitä on helppo katsoa ja raveja pelata kotisohvalta.”

Yliselällä on silti usko alaan. Hän kuvailee ravi-ihmisiä erityisiksi ja kehuu harrastajayhteisöä ainutlaatuiseksi ja koko alaa kiehtovaksi. Kaiken keskellä on hevonen, ja se tekee alasta toisenlaisen, kuin mikään muu urheilulaji.
Alan valinta ei ole kaduttanut. Mukavalta tuntuu myös, että yleisurheilua harrastanut Santeri-poika kavereineen on kiinnostunut raveista ja ravipeleistä, ja auttelee paljon esimerkiksi tuotteiden kuljetuksissa asiakkaille. Hänellä on myös hyvä uuden sukupolven näkemys raveista ja koko alasta.
”Santeri ja toinen poikani Jere toki saavat tulevaisuudessa itse päättää, haluavatko joskus tulevaisuudessa jatkaa yritystä. Kummatkin opiskelevat tällä hetkellä, Santeri aloittaa opinnot yliopistossa Jyväskylässä ja Jere opiskelee ammattikorkeassa Seinäjoella.”