

Alakoululaisena Katri Palo-oja-Mertanen oli yhdeksikön oppilas, joka vietti paljon aikaansa luokkahuoneen ulkopuolella. Selittävä tekijä on neljä kirjainta, ADHD.
Aina poikien harrastuksista kiinnostunut tyttö aloitti 12-vuotiaana karateharrastuksen ja päätyi siinä Suomen kaikkien aikojen nuorimmaksi mustan vyön haltijaksi.
Viime vuosituhannen lopussa nuori Katri Palo-oja meni armeijaan, jossa tie johti uran ensimmäiseen johtajakoulutukseen, Reserviupseerikouluun Haminaan.
Ammattisotilaan uraa suunnitellut Palo-oja jäi RUK:n jälkeen sopimussotilaana kouluttamaan varusmiehiä. Kertausharjoituksiin aktiivisesti osallistunut nainen on tällä hetkellä reservin yliluutnantti.
”Se tie oli kivikkoinen ja havaitsin, että saadakseen saman arvostuksen kuin miehet, pitäisi naisen olla viisi kertaa pätevämpi. Totesin, että voin tehdä muutakin elämässäni”, Palo-oja-Mertanen summaa.
Tulevan puolisonsa Toni Mertasen hän tapasi 2008 ollessaan töissä kaupan alalla. Pariskunta toimi Tampereella K-kauppiaina vuodesta 2011 tämän vuoden elokuun loppuun asti.
Perheeseen kuuluu kolme aikuista tytärtä Katrin edellisestä liitosta ja yhteinen 11-vuotias tytär. Perheen aikuiset suuntasivat tänä syksynä uusille urille, joille opiskelivat jo kauppiasaikoinaan.
Katri Palo-oja-Mertanen ehti kauppiasaikanaan tehdä yrittäjän ammattitutkinnon, ruokamestarin erikoisammattitutkinnon, turvallisuusalan tradenomitutkinnon ja lukea itsensä Vaasan yliopistossa kauppatieteen maisteriksi.
Sekä valmistella neuroepätyypillisyyteen liittyvän väitöskirjansa tutkimussuunnitelmaa ja opiskella hevosten kouluttamista Mia Jurvalan opissa. Ja vielä lopuksi suorittaa kengittäjän ammattitutkinnon Salpaukseen mentorinsa Tiina Saarivuoren matkassa.
Miten ihmeessä?
”ADHD on siihen ehkä selittävä tekijä, saan siitä irti parhaat puolet. Esimerkiksi korona-aikana katsoin puolitoistakertaisella nopeudella yliopiston nauhoitettuja luentoja ja samalla katsoin elokuvaa tai tein jotain muuta. Se kertoo aivoistani paljon.”
”Tässä työssä pystyn olemaan henkisesti läsnä hevosen kanssa ja silti tekemään fyysisesti raskasta työtä, joka on riittävän vaikeaa.”
Nyt akateeminen työ on hetken tauolla. Palo-oja-Mertanen keskittyy kengittämään hevosia Pirkanmaalla ja auttaa hevosten koulutuksessa niiden omistajia. Hän kertoo haaveilleensa yksinyrittäjän arjesta.
Kengittäjän ura muovautui suunnaksi ensimmäisen oman, viisi vuotta sitten hankitun hevosen myötä. 1980-luvulla hevosharrastuksen aloittaneen naisen ensimmäinen oma hevonen, Selma-tamma, oli moniongelmainen. Sillä oli kipukäyttäytymistä sekä lastautumis- ja kengitysongelmia.
”Kuinkas muutenkaan”, omistaja naurahtaa hevosvalintaansa.

Tamman ongelmien ratkomiseksi Palo-oja-Mertaselle luonteva tapa oli kouluttautua itse. Nyt Selma seisoo vapaana paikallaan lempääläläisen tallin käytävällä, kun omistaja viimeistelee sen kengitystä. Keskinäinen luottamus huokuu vahvana.
”Tässä työssä pystyn olemaan henkisesti läsnä hevosen kanssa ja silti tekemään fyysisesti raskasta työtä, joka on riittävän vaikeaa”, hän perustelee sitä, miksi kengittäminen soveltuu juuri hänen työkseen.
Vahvuuksiensa hän kokee löytyvän hevosten kohtaamisessa, asiakaspalvelussa ja liiketoimintaosaamisessa.
”Uskon että se kantaa.”