

Ruotsin länsirannikolla sijaitseva reilun 100 000 asukkaan Halmstadin kaupunki on ollut jo 90-luvulta lähtien suomalaisten hevosenhoitajien keskittymä. Aiemmin Halmstadissa toimineiden Kari Lähdekorven ja Petri Puron tallit vetivät puoleensa suomalaisia hevosalan ammattilaisia jo menneillä vuosikymmenillä.
Suomalaisten virta Halmstadin suuntaan ei ole ehtynyt, vaikka Lähdekorpi palasi Suomeen jo reilut 10 vuotta sitten, ja Petri Puro on keskittynyt hevoskasvatukseen. Reilun vuoden verran Halmstadissa Johan Untersteinerin tallilla työskennellyt Matleena Kuitunen vahvistaa asian.
”Johanillakin meitä suomalaisia on vino pino töissä. Eihän täällä välillä kuule muuta kuin suomen kieltä”, nauraa Matleena Kuitunen.
Ruotsin keikka ei ole Kuituselle nuoresta iästä huolimatta ensimmäinen. Reilu parikymppinen hevosenhoitaja on käytännössä jo kolmatta kertaa töissä Ruotsissa. Kaksi ensimmäistä kertaa Kuitunen vietti keskisemmässä Ruotsissa Eskilstunan radalla.
”Olin Iikka Nurmosen ja Jenni Tuokon matkassa Ruotsissa. Hehän olivat kaksi talvea korona-aikaan Ruotsissa hevosten kanssa.”
”Minulle on helpompi oppia asioita käytännön kautta.”
Useamman vuoden Lahden seudulla 2020-luvun vaihteessa viettäneellä Nurmosella ja Tuokolla on ollut suuri merkitys Matleena Kuitusen päätymiseen hevosalan ammattilaiseksi. Vaikka Sysmästä kotoisin oleva Kuitunen oli ollut nuoresta lähtien hevosista kiinnostunut, aukesivat hänen silmänsä hevosammattilaisen työstä Nurmosen ja Tuokon tallilla.
”Aloin käymään ala-asteikäisenä ratsastuskoulussa ikäisteni tapaan. Muutimme sitten myöhemmin lähemmäksi Lahtea, ja aloin käymään eri harrastetalleilla. Suoritin minä poniajoluvankin, ja ajoin Rubina Queen ponilla kahdeksan voittoakin. Mutta se oli enemmän ajanvietettä ja hauskanpitoa.”
Peruskoulun lähestyessä loppua Kuitunen oli päättänyt hakea hevosalan koulutukseen Salpauksen koulutuskeskukseen. Opintojen kautta hän tutustui Nurmoseen ja Tuokkoon.
”En ole oikein koskaan pitänyt koulun penkissä istumisesta. Minulle on helpompi oppia asioita käytännön kautta. Suoritinkin hevosalan opinnot käytännön oppimisen kautta. Eli olin suurimman osan ajasta eri talleilla työssäoppimisessa. Toki opintoihin kuului tietty määrä lähijaksoja.”
Nurmosen ja Tuokon tallista löytyi sopiva työssäoppimispaikka nuorelle Matleena Kuituselle. Hän kiittelee erityisesti Jenni Tuokon panosta nykyisestä ammattitaidostaan.
”Jenni ja tietysti Iikkakin opettivat minulle perusteellisesti asioita hevosten hoidosta ja valmennuksesta. Jennillä ja Iikalla on todella kovan luokan ammattitaito hevosten valmentamisesta ja hoidosta. Näkeehän sen tietysti valmennustilastoja katsellessakin. Heiltä sain todella hyvän perustan hevosenhoitajan työlle. Sitä sovellan edelleen työelämässä.”

Juha Utala on toinen valmentaja, jolla on ollut suuri rooli Kuitusen ammatillisessa oppmisessa. Hollolassa hevosia valmentava Utala tarjosi Kuituselle myös työssäoppimisjaksoja.
”Olin sitten koulun jälkeen pitemmän pätkän Utalalla töissä ihan vakituiseen. Kummassakin paikassa olen oppinut paljon olennaista.”
Utalan palveluksessa Kuitunen on saanut kokea hevosenhoitajauransa tähän astisen huippuhetken. Hänen hoitamansa Piece of Hero ja Fazimo olivat mukana syksyllä 2021 Jyväskylän Killerillä ajetun neljävuotiaiden oriiden ja ruunien Kasvattajakruunun finaalissa. Valmentajan itsensä ohjastama Piece Of Hero otti finaalista hienon 24 000 euron arvoisen ykkösen.
”Kyllähän sen finaalin muistaa edelleen todella hyvin. Että minulla oli mukana kaksi passihevosta, oli jo kova saavutus. Sitten Piece of Hero vielä meni ja voitti”, muistelee Matleena Kuitunen marraskuista lauantaita lämpöä äänessään.
Vaikka Kuitunen onkin tehnyt jo useamman vuoden hevosenhoitajan töitä, ei alalla jatkaminen koulun jälkeen ollut itsestään selvyys. Hän on ehtinyt pariinkin otteeseen kokeilla myös muun alan töitä, mutta hevosala on aina vetänyt takaisin. Kuitusen mukaan Iikka Nurmosen ja Jenni Tuokon matkassa vietetyt Ruotsin talvet ovat toimineet kimmokkeena hevosalalle panostamisessa.
”Aloittaessani koulun, en ollut lainkaan varma tulevaisuuden suunnitelmista. Hevoset kiinnostivat, mutta täysipäiväisesti niiden kanssa työskentely tuntui vähän kaukaiselle ajatukselle. Ruotsissa ollessani sain todellisen kipinän raviurheilusta ja hevosista. Oliko se sitten vähän eri ilmapiiri vai mikä, mutta palatessani Suomeen tiesin mitä halusin tehdä työkseni.”

Iikka Nurmosen ja Jenni Tuokon muuttaessa Maaningalle Nurmosen kotipaikalle, aloitti Kuitunen Juha Utalalla työskentelyn. Sen jälkeen työkokemusta on myös ehtinyt kertyä Olli-Pekka Holopaiselta.
”Olin itseasiassa ennen Holopaiselle menoa muun alan töissä. Mutta kuten sanottua, se ei tuntunut minun jutulleni. Niinpä menin takaisin hevoshommiin.”
Ruotsissa vietetyt ajanjaksot olivat jättäneet Kuituselle kaipuun länsinaapuriamme kohtaan. Toissa vuoden syksyllä Kuitunen tunsi olevansa risteyksessä elämänsä suhteen. Joko hän panostaisi hevosalaan ulkomailla, tai lopettaisi alan työt. Yhteydenotto Johan Untersteinerilla toimistoasioita hoitavaan Eija Lehtiseen tuotti työpaikan Ruotsin suurimmalla ravitallilla.
”Aloitin täällä reilu vuosi sitten marraskuussa. Tunsin jo entuudestaan täällä työskentelevän Sonja Huovilan, ja sekin helpotti lähtöpäätöksen tekoa. Olen viihtynyt oikein hyvin täällä. Meitä on täällä oikein hyvä porukka, ja työ on sopivalla tavalla itsenäistä.”
”Takaisin Suomeen ei ole tällä hetkellä kiire.”
Johan Untersteiner ja hänen isänsä Peter Untersteiner yhdistivät muutama vuosi sitten tallinsa, ja nykyisin valmennuksessa on yli 200 hevosta. Valmennettavat ovat jakautuneet useampaan toimipisteeseen. Kuitunen työskentelee Kari Lähdekorvenkin valmennuskeskuksena toimineella tilalla Holmissa hieman Halmstadin ulkopuolella.
”Uskomatonta kuinka hyvin Untersteinerit ovat organisoineet toimintansa. Johan on tietyt päivät täällä maalla, ja sitten Peter vastaa raviradalla olevista hevosista. Johan käy totta kai radallakin ajamassa hevosia.”
Vaikka Kuitunen viihtyy mainiosti Ruotsissa, on jossakin vaiheessa haaveena nähdä muitakin ravimaita. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.
”En ole sen suuremmin asiaa miettinyt, mutta jossakin vaiheessa olisi tarkoitus käydä Ruotsiakin pidemmällä. Takaisin Suomeen ei ole tällä hetkellä kiire. Vähän on sellainen tuntuma, että palatessani mahdollisesti Suomeen tulee hevosista harrastus. Mutta tehdään töitä hevosten kanssa niin kauan kuin intoa riittää.”