

Ylivieskasta kotoisin oleva Nina Honkanen yritti lukioaikana suunnitella työuraa muualla kuin hevosten parissa. Toisin kuitenkin kävi. Kesätyöpaikka Ruotsissa oli viimeinen niitti.
”Menin lukioon ihan sillä mielellä, että on yritettävä löytää jokin muu suunta työelämälle kuin hevoset. Olin sitten 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa kesätöissä Katja Melkolla. Sen jälkeen elämällä ei ollut mitään muuta suuntaa kuin hevoset ja raviurheilu”, kertaa Nina Honkanen vajaan viiden vuoden takaisia aikoja.”
Lukion tuleva hevosalan ammattilainen suoritti loppuun, mutta ylioppilasjuhlien jälkeen hän suuntasi Ruotsiin työskentelemään täysipäiväisesti hevosten kanssa. Työpaikkana oli entuudestaan tuttu Katja Melkon talli Julmyran valmennuskeskuksessa reilut 100 kilometriä luoteeseen Tukholmasta.
”Olin ollut Katjalla kahtena kesänä töissä, siitä oli sitten luonteva jatkaa vakituisiin töihin. Olin siellä vuoden verran ennen paluutani Suomeen.”
Suomeen paluu ei kuitenkaan merkinnyt hevosalasta luopumista, vaan Honkanen keskittyi kotitallilla oleviin hevosiin.
”Meillä on semmoiset kymmenkunta hevosta kotona. Sekä siitostammoja, varsoja että starttihevosia. Kyllä siinä sai ajan kulumaan oikein mallikkaasti”, nauraa Nina Honkanen.
Honkasen vanhemmat ovat pitäneet useampana vuonna oriasemaa. Tällä kaudella Camri astui perheen oriasemalta käsin 43 tammaa. Useamman kauden siitoksessa ollut Camri sai kuluvalla kaudella uutta nostetta siitosuralleen hyvin menestyneiden jälkeläisten avulla. Caru kuului nelivuotisikäluokan kärkinimiin, ja vanhemmista varsoista Issakan Valo teki hienon nousun avoimiin lähtöihin.
”Caru tarjosi isälleen todella paljon ilmaista mainosta kauden aikana. Pitää olla todella tyytyväinen Camrin saamaan tammamäärään.”
Elokuun lopulta lähtien Honkanen on työskennellyt Bodenissa Petri Salmelan tallilla. Lähtö Pohjois-Ruotsiin tuli melko nopealla päätöksellä, kun Salmelalla työskentelevä Honkasen tuttu Ira Lahti kyseli häntä lyhyelle työkeikalle Bodeniin.
”Heillä oli tarvetta työntekijälle. Alunperin sanoin olevani maksimissaan kolme kuukautta, mutta nyt olen ollut jo pitempään, eikä minulla ole kiire pois täältä.”
Noin 30 000 asukkaan Boden saa kiitosta Nina Honkaselta myös asuinpaikkana. Pohjois-Ruotsissa talvet ovat useimmiten lumirikkaita, ja se miellyttää hevosenhoitajaa.
”Vaikea sanoa yhtä yksittäistä asiaa, mikä minua viehättää Bodenissa. Mutta mukava työympäristö ja kunnon talviolosuhteet rauhoittavat kummasti omaa mieltä.”
”Tärkeintä on, että hommat tulee hoidettua kunnolla.”
Petri Salmelan reilut 70 valmennettavaa jakautuvat kolmeen eri yksikköön. Bodenin raviradan läheisyydessä sijaitsevan Honkasen työpaikan lisäksi hevosia on Arlandan lähistöllä sijaitsevalla Söderbyn tilalla sekä valmentajan kotipaikassa Torniossa.
Hevosten jakautuessa useampaan yksikköön korostuu työntekijöiden oma-aloitteellisuus ja kyky työskennellä itsenäisesti. Salmelan tallin työtavat saavat kiitosta Nina Honkaselta.
”Meillä on oikein hyvä porukka tässä Bodenissa. Totta kai valmentaja määrittää suuntaviivat ja kuinka ajetaan, mutta muuten saadaan työskennellä hyvin itsenäisesti. Tärkeintä on, että hommat tulee hoidettua kunnolla.”
Ruotsin pohjoisimman raviradan Bodenin toiminta on kehittynyt viime vuosina todella myönteisesti. Ensi kaudella rata ajaa yhteensä 36 kilpailupäivää. Runsas kotiradan kilpailutarjonta helpottaa Salmelan valmennettavien kilpailuttamista.
Lähimmät radat Bodenista ovat noin 160 kilometrin päässä sijaitseva Skellefteå, ja Suomen puolella Tornio noin 130 kilometrin päässä. Uumajaan on jo matkaa noin 300 kilometriä.
”Kun keskimäärin Bodenissa on raveja kolmesti kuukaudessa, ei ole suurempaa tarvetta lähteä muualle kilpailemaan. Se laskee hevosenomistajien kustannuksia. Kyllähän myös henkilökunta jaksaa paremmin, kun ei kierretä pitkillä ravireissuilla useamman kerran viikossa.”
Pelkkää työntekoa viime vuodet eivät ole kuitenkaan olleet Nina Honkaselle. Hän suorittaa paraikaa etäopintoina hevosalan perustutkintoa Ylä-Savon ammattiopiston Kiuruvedellä sijaitsevaan Hingunniemen yksikköön. Valmistuminen häämöttää ensi vuoden alkupuolella.
”Olen suorittanut tutkintoa hiljalleen töiden ohessa, ensi helmikuussa olisi tarkoitus valmistua. Tuli sitten lukion jälkeen kuitenkin suoritettua hevosalan koulutus”, Nina Honkanen virnistää.
Poniraviurheilulla on ollut Nina Honkaselle iso merkitys hevosten pariin kasvamisessa. Honkanen sai ensimmäisen poninsa viisivuotiaana, ja sen jälkeen poneja oli kotona valmennuksessa reilut 10 vuotta.
”Ponien kautta oppi todella pienestä pitäen ottamaan vastuuta eläimistä. Se on minusta melkein olennaisin asia, mitä olen saanut poniraviurheilulta. Totta kai sitä oppi ajamaan, toimimaan ravipaikalla ja sai paremmin ymmärrystä raviurheilusta, mutta vastuunkanto eläimistä on minusta kuitenkin se arvokkain oppi.”
Ponistartteja Honkaselle kertyi yhteensä 154 kappaletta. Hevosilla startteja ei ole kuitenkaan kertynyt vasta kun viisi. Nuori hevosammattilainen ajaisi mielellään enemmän kilpaa hevosilla, mutta arjen realiteetit eivät anna myöten.
”Ansiotyöt menevät kilvan ajamisen edelle. Mutta katsotaan ajan myötä, jos tulee ajettua enemmän kilpaa. Kyllä siihenkin hommaan löytyy innostusta.”
”Ranska tai Italia kiinnostaisi ainakin, miksei myös Pohjois-Amerikka.”
Vaikka syksy onkin mennyt Bodenissa, on Nina Honkanen vieraillut melko useasti kotona Ylivieskassa. Kotitallista löytyy useampi oma hevonen, joiden valmennusvastuu jäi vanhemmille tyttären suunnatessa Ruotsiin.
”Iso kiitos vanhemmille ymmärryksestä ja avusta hevosten kanssa. Otan varmaankin yhden vanhemman starttihevosen alkuvuodesta Bodeniin joksikin aikaa. Lisäksi minulla on kaksivuotiaaksi kääntyvä lämminverivarsa, joka on tarkoitus ottaa Bodeniin treeniin.”
Oman valmennustallin pito on Nina Honkasen kaukaisena haaveena. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä lähiaikoina. Jossakin vaiheessa Honkasen tarkoituksena on lähteä Ruotsia kauemmaksi hevosalan töihin.
”Ranska tai Italia kiinnostaisi ainakin, miksei myös Pohjois-Amerikka. Mikäli aion jossakin vaiheessa ryhtyä valmentajaksi, on tärkeätä sitä ennen nähdä mahdollisimman paljon eri valmentajien toimintatapoja. Otetaan asiat kuitenkin päivä kerrallaan, ei tässä ole mihinkään kiire.”