Esteratsastaja huomasi lasten ja onnettomuuden myötä, että on tärkeämpääkin kuin nollarata

32-vuotias Tuisku Kivikoski-Vainio pitää miehensä kanssa Mäntsälässä täysihoitotallia nimeltä KiVa-talli. Aviomies Ville Vainio on palomies, ja lapsia on kaksi, 8-vuotias Viljo ja 5-vuotias Hilkka. Hevosista paras on ruuna I´m Yours, jonka kanssa Kivikoski-Vainio otti kuluneen kauden aikana15 voittoa.

Perheessä on päädytty ratkaisuun, jossa 26 hevosen tallissa tallityöt tehdään itse ja kotona auttaa au-pair.

”Oli edullisempaa ja helpompaa löytää joku hoitamaan kotia”, Kivikoski-Vainio selittää.

Ennen nykyistä paikkaa hän piti vuokratallia Tuusulassa samassa pihassa isoveljensä Pyry Kivikosken kanssa. Nykyinen aviomies Ville oli Pyryn ystävä, joka tuli auttamaan rakennustöissä. Nyt pariskunnalla on yhteisiä vuosia takana jo 11. Oma paikka Mäntsälän Nummisesta ostettiin kuusi vuotta sitten.

”Villen ensimmäinen aikaansaannos oli se, että hän sanoi, että ei minulla voi olla kuutta omaa hevosta, että niistä tulee kuluja ja ne myös vievät maksavan asiakkaan paikan”, Kivikoski-Vainio kertoo.

Muutoksia tehtiin, ja ne osoittautuivat oikeiksi. Nyt Kivikoski-Vainiolla on yksi kilpahevonen ja kaksi nuorta. Kun hevosia on hillitty määrä, ne saa myös treenattua huolella. Töitä on vähän liikaa, mutta näin pärjätään.

Tuisku Kivikoski-Vainiolle perheen kanssa koetut ilot ja surut ovat tuoneet ennen muuta suhteellisuudentajua. Kuva: Miia Lahtinen

Kivikoski-Vainio on kolmas paljon töissä uurastaneen eläinlääkäriäidin neljästä lapsesta. Hän vietti omatoimisen ja reippaan lapsuuden ensin shetlanninponien ja sitten juniorihevosten kanssa. Myös isoveli Pyry panosti isosti ratsastukseen.

Nuorena Kivikoski-Vainio ei haaveillut lapsista, mutta tuleva aviomies sai hänet ylipuhuttua. Kun esikoinen Viljo syntyi ja kävi ilmi, että hänellä on downin syndrooma, shokki oli iso. Kivikoski-Vainio on kertonut avoimesti siitä, kuinka paljon alussa oli pelkoa ja pettymystä.

Viljosta ei tule koskaan isälle tasavertaista haastajaa pallopeleissä, mutta lopulta kaikki on kääntynyt hyvin. Hän on terve, oma-aloitteinen ja iloinen, ja päiväkotiajat onnistuivat yli odotusten. Nyt Viljo käy koulua tavallisten lasten ryhmässä.

”Matematiikassa hän on yhä luokan mukana, mutta äikkä on sopeutettu. Koulussa hän on haastava lapsi, mutta kotona se kiltti, joka menee mukana ja tykkää siivoamisesta. Hilkka taas on pettymysten kohdalla se dramaattinen”, Kivikoski-Vainio hymyilee.

Ville Vainio on Tuisku Kivikoski-Vainion puoliso ja Viljo Vainio heidän poikansa. Kuva: Kari Peltola

Kun Kivikoski-Vainio odotti Hilkkaa, hänen veljensä Pyry joutui nuoren hevosen kanssa ratsastusonnettomuuteen, jossa hän halvaantui ja joutui pyörätuoliin.

”Siihen asti isoin kriisini elämässä oli ollut se, kun Viljo syntyi, mutta Pyryn onnettomuus pyyhki pois kaiken muun. Ja se on asia, joka on lopun elämää läsnä”, Kivikoski-Vainio huokaa.

Onnettomuuden tapahtuessa hänellä itsellään oli ratsastustauko raskauden takia, mutta satulaan hän palasi. Siitä lähtien hän on aina ratsastaessaan käyttänyt turvaliiviä, joka täyttyy ilmalla putoamisessa. Veljen vammat ovat niin laajoja, että paukkuliivi niitä tuskin olisi estänyt, mutta ei käytöstä ainakaan haittaa ole, hän miettii.

Kivikoski-Vainiolle perheen kanssa koetut ilot ja surut ovat tuoneet ennen muuta suhteellisuudentajua. Vaikka kilpailuissa putoaisi puomi, tai vaikka hevonen ontuisi ja sen ura katkeaisi, se ei lopulta ole maailman tärkein asia.

”Tänä aamuna, kun Ville lähti töihin, oli satanut lunta, enkä saanut kumpaakaan traktoreista käyntiin, oli mun unelmaelämä aika hakoteillä. Mutta muistan hyvin syyskuun alun, kun olin ollut Hyvinkäällä kisoissa ja voittanut kolme luokkaa. Kävelin I’m Yoursin kanssa puolipitkin ohjin, äitini kasvattamat varsat leikkivät tarhassa ja sitten Viljon koulutaksi kaarsi pihaan. Silloin tunsin, että tämän hetken olen onnellinen”, Kivikoski-Vainio kertoo.

Hilkka Vainiolle hevoset ovat luonnollinen osa elämää. Kuva: Kari Peltola

Tuisku Kivikoski-Vainio miettii, että kulunut kausi I’m Yoursin kanssa oli niin voittoisa, että toista tuskin tulee.

I’m Yours (i. I'm Special de Muze, e. Utabor Van 't Gestelhof) on vasta 8-vuotias, suomalaisen Anna-Sofia Kiven kasvattama, Viron ratsuhevosrekisteriin merkitty ruuna. Kuluneella kaudella ratsukko vakiintui 140-tasolle. Ruuna osoittautui myös nopeaksi, ja ratsastaja löysi itsestään voitonnälkäisen uusintaratsastajan.

Ensi kaudella on tarkoitus nostaa luokkia viidellä sentillä, mikä tarkoittaa kotimaista huippua, sillä samalla radat vaikeutuvat.

”Sitten ei tarvi yrittää voittaa, kun on ensimmäinen kausi korkeammalla tasolla”, Kivikoski-Vainio sanoo.

Menestyksestä huolimatta hän kertoo olevansa ratsastajana harrastaja. Rahaa sentään tuli enemmän kuin kilpailuiden starttimaksuihin meni, mutta plussalle ei päästy, kun lasketaan matkakulut ja hevosen ylläpito.

Tuisku Kivikoski-Vainio ja I’m Yours kotimaisemissa Mäntsälässä. Kuva: Miia Lahtinen

Ratsuhevosten kanssa tili tehdään, silloin harvoin kun tehdään, hevoskaupalla.

I’m Yours on herättänyt kyllä kiinnostusta, ja yksi kokeilijakin on päästetty ruunan selkään. Myynti ei kuitenkaan ole oikeastaan enää suunnitelmissa.

”Loppukaudesta aloin ehkä miettiä sitä myymistä, ja sitä, että nyt pitäisi onnistua jatkamaan hyvin tuloksin hinnan takia. Sitten ehkä tuloksetkaan eivät olleet niin hyviä, kun tuli sellaista turhaa jännitystä”, ratsastaja pohtii.

Hän päätyi miehensä kanssa siihen ajatukseen, että myydään, jos joku oikein paljon tarjoaa, mutta ennemmin lasketaan, että se on oma, pitohevonen.

”Vaikka me saataisiin myytyä se isollakin rahalla, ei tässä mikään muuttuisi, kun meillä on niin paljon lainojakin. Sitten pitäisi ostaa uusi hevonen, jotta voisi jatkaa kilpailemista. Ja jos taas ei haluaisi jatkaa sitä, miksi meillä olisi kaikki tämä?” Kivikoski-Vainio järkeilee ja viittaa hevostilaan maneeseineen.

Miehellä oli neuvo siihenkin, kun ratsastaja alkoi miettiä liikaa ison ratsastusvirheen mahdollisuutta. Että mitä sitten, jos hän vahingossa ratsastaa I’m Yoursin esteen keskelle, ja se ei enää sen jälkeen haluakaan hypätä?

”Ville sanoi vain, että Jorma ei ole niin surkea eläin, että se ei yhdestä huonosta tilanteesta selviäisi”, Kivikoski-Vainio hymyilee.