Elmo Jankari etsii uutta huippuhevosta

Elmo Jankari asuu Saksassa puolisonsa, Pariisin joukkueessa ratsastaneen Sanna Siltakorven kanssa. Jankarin oma tilanne urheilun suhteen ei ole nyt paras mahdollinen, sillä hänen molemmat vanhemmat hevosensa ovat jatkaneet uusiin koteihin.

Yhdeksänvuotias Q with the Flow siirtyi ikäluokkaratsastaja Bea Wallgrenin ratsuksi, ja 11-vuotiaan Suomessa syntyneen trakehnerin Jagellonican kohdalla päädyttiin yhdessä omistaja-kasvattaja Pirjo Majurinin kanssa myyntiin, koska hevonen ei vaikuttanut mestaruusluokkien ratsulta.

Nyt Jankarin vanhimmat hevoset ovat vasta kuusivuotiaita. Olympiavuonna 2028 ne ovat yhdeksän, mutta kvaalien ja pisteiden keräämisvuonna vuotta nuorempia.

”Niillä on pitkä tie, jos puhutaan viidestä tähdestä ja aikuisten mestaruuksista”, Jankari sanoo.

Hän kertoo, että valmiimpaa ostohevosta on kyllä etsitty ympäri Eurooppaa, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Hevosen kilpailukokemuksen suhteen Jankari olisi joustava, mutta laatua pitäisi olla päätyyn saakka.

”Se täytyy ymmärtää, että jos hevonen olisi tehnyt kansainvälistä kilpaurheilua ja se olisi hyvän ikäinen ja terve, ei sellainen ole kaupan”, Jankari sanoo.

Hän korostaa, että hevosen tulisi ennen muuta olla omaan käteen sopiva. Hän selittää, että ehkä sellainen ultrataitava ja äärettömän kokenut ratsastaja kuin kouluratsastaja Isabell Werth voi tehdä kaikenlaisista hevosista itselleen mestaruustason menestyjiä, mutta hänellä itsellään on siihen vielä matkaa.

Ostamisessa raha merkitsee, mutta ei kaikkea, eikä eniten, Jankari sanoo. Kenttähevosista tavataan sanoa, että ne ovat edullisempia kuin koulu- tai estehevoset, mutta hinta riippuu yksilöstä.

”Tiedän kenttähevosia, jotka eivät ole vielä näyttäneet mitään isoa ja ihmeellistä, ja niistä on tarjottu pari miljoonaa, eikä niitä ole myyty sillä”, Jankari sanoo.

”Mutta oikea hevonen oikealle ratsastajalle ei tarkoita korkeinta summaa”, hän lisää.

Elmo Jankari asuu Saksan Warendorfissa. Kuva: Miia Lahtinen

Seuraaviin olympialaisiin hän suhtautuu joka tapauksessa varauksella. Suomi kuuluu olympiarankingissa erittäin korkeatasoiseen lohkoon Keski-Euroopan huippumaiden kanssa. Kun Suomi tuskin saa koko joukkuetta kvaalattua olympialaisiin EM:istä tai MM:istä, mukaan pääsemiseen vaikuttaa oleellisesti se, mitkä maat saavat joukkuepaikan ja keiden kanssa suomalaiset jäävät kilpailemaan yksilöpaikoista.

”Vaikka nyt Los Angelesiin on menossa kolme joukkueellista kenttäratsastajia, tosiasia tulee taas olemaan, ettei Losin koneeseen ole kauheaa tunkua”, Jankari hymähtää.

Jankarilla ja Siltakorvella on Saksan Warendorfissa kaksi tallia parin kilometrin välillä toisistaan. Kilpatallissa on 40 ratsastettavaa, josta osa oppilaiden hevosia. Kasvatustallissa on tammoja ja varsoja.

”Riittävästi”, Jankari sanoo, eikä halua kertoa tarkkaa määrää.

Kun omat hienoimmat ja tärkeimmät tammat on haluttu pitää, ja hyviä hevosia tarvitaan koko ajan uusia, on kasvatus luonnollinen lisä toimintaan. Tietysti myös toivotaan, että kasvatus voisi olla se reitti, jolla oman satulan alle saadaan maailman parhaat hevoset.

Tilanteeseensa Jankari on yhtä aikaa tyytyväinen ja tyytymätön.

”Mun unelma täyttyy siinä, että saan tehdä työkseni sitä, mitä haluaisin tehdä vapaa-ajalla. Mutta tämä pitää osata rakentaa niin, että tätä pystyy tekemään myös elinkeinona”, hän sanoo.

Hän myöntää, että erilaista ja yksinkertaisempaa olisi, jos tekisi hevosia vain työkseen, jos kaikki olisi vain bisnestä.

”Kun silloin saat jostain hevosesta tarpeeksi hyvän tarjouksen, voit aina ajatella asiaa taloudellisesti, eikä tarvitse miettiä, olisiko siitä sinulle itsellesi mestaruushevoseksi. Mutta meillä tämä pohjautuu ja on aina pohjautunut urheiluun”, hän selittää.

Siksi kaikki hevoset omistetaan itse tai erittäin luotettavien hevosenomistajien kanssa. Jankari muistuttaa, että toiminta rahoitetaan hevoskaupalla, ja jokaisen mestaruustasolle pidetyn hevosen takana on kymmeniä myytyjä hevosia. Mutta kun ne ovat omia, päätäntävalta on itsellä.

Kaiken realisminsa keskellä hän on täysiverinen kilpaurheilija, jolla on isot tavoitteet.

”Tämä on nyt väliaika siitä, mitä voi kutsua huippu-urheiluksi. Mutta toivoisin, että elämäntilanne ja hevostilanne muuttuisivat piakkoin niin, että voisi tehdä huippu-urheilua”, hän sanoo.