

Etusijalla Elmo Jankarilla on perhe, johon kuuluvat ratsastajapuolison lisäksi yhteiset 3- ja 5-vuotiaat lapset. Olympiaprojekti tarkoittaa sitä, että kalenterissa Siltakorven treenit ja kilpailut menevät kaikkien muiden hevosasioiden edelle.
Sitten on perheen talous eli hevosalan yritystoiminta, joka jakautuu kolmeen osa-alueeseen: valmennukseen, hevoskauppaan ja ratsutukseen.
Iso projekti on myös oman tilan laittaminen Saksassa. Siltakorpi ja Jankari ostivat noin vuosi sitten oman tallin, jossa asuvat tällä hetkellä perheen siitoshevoset ja varsat.
Lisäksi heillä on Saksan olympiakomitean valmennuskeskuksen naapurissa talli yhteistyösopimuksella abudhabilaisen sultaanin Adnan Al Nuaemin kanssa. Jankari itse ei pidä yhteistyötä sulttaanin kanssa mitenkään erityisenä.
”Sehän on vain titteli”, hän sanoo.
Uudella tilalla on 25 hevosta, vuokratiloissa Jankarilla ja Siltakorvella on yhteensä vähän yli 40 hevosta, kun mukaan lasketaan valmennettavien hevoset.
Pariskunta myös kasvattaa. Varsoja syntyy tänä keväänä kuusi.
”Kyllä tässä ihan tekemistä on”, Jankari sanoo.
Jankari kertoo, että yhteisessä yrityksessä Siltakorpi-Jankari Eventing hevoskauppa on hänen osa-aluettaan. Siihen kuuluu ostoa, myyntiä ja välitystä. Yritys myy hevosia eri puolille maailmaa.
”Meidän myymiämme hevosia on kilpaillut viime olympialaisissa, niitä tulee kilpailemaan Pariisin olympialaisissa, ne ovat menestyneet Asian Gameseissa ja ne ovat voittaneet SM- ja PM-mitaleita. Myyntityö keskittyy lähinnä vain laatuun, ei määrään”, Jankari hymyilee.
”Tiistaina varmistui kauppa meidän tallista Etelä-Koreaan. Jatkan hevosen valmentajana ja seuraava tähtäin on Asian Games.”
Hevoskauppa onkin tällä hetkellä yrityksen kolmesta tukijalasta vahvin. Ratsutus on tärkeää, mutta se ei useinkaan ole taloudellisesti erityisen kannattavaa.

Siltakorpi on Suomen maajoukkuevalmentaja kenttäratsastuksessa. Jankari taas toimi pitkään Ratsastajainliiton Etelä-Suomen alueen liittovalmentajana, mutta hän luopui paikasta syksyllä. Nyt hän valmentaa Suomessa noin kerran kuussa omaa ryhmäänsä. Vakiopaikat ovat Vihdissä, Porvoossa, Nummelassa ja Ypäjällä. Lisäksi pariskunnan tallilla Saksassa asuu koko ajan valmennettavia hevosineen.
Jankari kertoo luopuneensa liiton valmentajapaikasta, kun korvausta haluttiin pienentää. Suosiota valmennuksilla kyllä oli. Kun Jankari aloitti liittovalmentajana, hakijoita Etelä-Suomen alueella oli kenttäratsastukseen 30. Viimeisellä kerralla kuusi vuotta myöhemmin heitä 80. Tulostavoitteetkin ylittyivät.
Valmentamisesta Jankari tykkää – mutta hän toivoo, että ratsastajilla olisi ymmärrys perusasioista ja omasta ja hevosen tasosta.
”Mitä enemmän valmentaa, sitä enemmän tunnistaa riskitekijöitä. En halua, että tunneillani ratsastajille tai hevosille tulee psyykkistä tai fyysistä riskiä”, Jankari painottaa.
Valmentaessaan hän haluaa tietää ensin ratsastajan tavoitteet ja ajalliset ja taloudelliset resurssit, sen jälkeen voidaan suunnitella sisältöä. Valmennuksen lähtökohta on täysin erilainen, jos ratsastaja haluaa lajin huipulle, kuin jos hän haluaa oppia ja kehittyä hevosensa kanssa tai pärjätä lähinnä kansallisesti. Molempien ryhmien valmentaminen on motivoivaa, mutta kyseessä on kaksi eri asiaa, Jankari sanoo.
Jos taas ratsastajan tavoitteet ovat korkeat, mutta taloudelliset resurssit heikot, hän neuvoo lähtemään muualle Eurooppaan töihin ja ratsastamaan.
”Ei se kauhean helppo tie ole, mutta mahdollinen”, hän sanoo.
Oma talli Warendorfista ostettiin noin vuosi sitten, kymmenen vuoden etsimisen jälkeen.
”Täältä on aika mahdotonta löytää mitään ostettavaa”, Jankari sanoo. Kun tila vihdoin löytyi, piti olla nopea, ja siinä perhe ja yhteistyökumppanit auttoivat. Paikassa on jo pieni maneesi, ja tänä keväänä sinne valmistui hyvä kenttä.
Kotona Saksassa ollessaan Jankari ratsastaa itse noin 10 hevosta päivässä. Hän aikoo päästä takaisin mukaan huippu-urheiluun, mutta hän myös tietää, että se ei ole ihan helppoa. Jankari on nuorten ratsastajien Euroopan mestari 11 vuoden takaa, ja hän on käynyt EM:t, MM:t ja olympialaiset. Kovaa menestystä aikuisten arvokilpailutasolta ei ole, mutta tarkoitus on, että tulevaisuudessa vielä olisi.
”On puolihaihattelua ilmoittaa, että olen viiden vuoden päästä menossa olympialaisiin, mutta kyllä se on koko ajan työn alla. Sitä silmällä pitäen mietitään hevosmateriaalia, että sitten sinä päivänä olisi tarpeeksi laadukas hevonen”, hän sanoo.
”Kyllä minulla on pari hevosta, joiden kanssa tähtäin on Los Angeles, ja toivon mukaan tulee muitakin, mutta tässä on oppinut varovaiseksi. Se on pitkä tie, mitä kuljetaan, mutta eiköhän tämä tästä.”

Vaikka ratsastajilla päivittäinen aika on kortilla, heidän urallaan myös on aikaa. Oman olympiahevosen ehtii vaikka kasvattaa varsasta. Tallin uusin siitostamma on syksyllä menehtyneen, tärkeän yhteistyökumppanin Markus Lindblomin ST Shakira (Sternkönig – Vascadeur). Anneli Hakatien kanssa sovittiin kauppoja myös useista nuorista hevosista.
Muitakin hienoja tammoja on, esimerkiksi Jankarin olympiaratsu Duchess Desiree eli DD ja hänen viittä tähteä kilpaillut tammansa Soraya. Soraya ja DD ovat saaneet ensimmäiset varsansa, neljää odotetaan vielä tälle keväälle.
DD saa tänä vuonna vain kaksi alkionsiirtovarsaa. Jankari kertoo, että tamma ei oikein viihtynyt emänä, ja lisäksi toissa kesänä 31-vuotiaalla superori Diamant de Semillyllä siementämisestä tulokseksi jäivät vain hulppeat laskut. Ensi vuonna DD saa silti taas kantaa varsansa itsekin, koska kantavana oleminen pitää vanhaa tammaa kunnossa jälkeläisten tekoa ajatellen.
Jankari paljastaa, että jatkossa on tarkoitus teettää DD:stä vuosittain kaksi varsaa, toinen esteoriista, toinen kouluoriista. Kenttähevosen teettäminen sillä on lottoa, koska vaikka DD oli yksilönä hieno kenttähevonen, sillä on kouluhevosen suku ja geenit. Siksi se saa tehdä myös kouluvarsoja. Niistä ensimmäinen on yhdessä Pia Vallgrenin kanssa, ja isäksi on valittu itse Glamourdale.
”Se 2-vuotias concrerolainen liikkuu tositosi hienosti. Toivon todella, että Glamourdale-varsasta tulee hieno”, Jankari sanoo.
