Hevosenlannan hyötykäyttö vaatii lisää innovaatioita – ”Ongelma on, että lannalle pitäisi saada hyödyntäjä läheltä”

Mahdollisuuksia hevosenlannan nykyistä tehokkaammalle hyödyntämiselle on monia: hevosenlannasta pystyy jalostamaan rikkakasvinsiemenistä, taudinaiheuttajista ja loisista vapaata lannoitetta, uusiokäyttöön kelpaavaa kierrätyskuiviketta tai vaikka biokaasua. Silti tilanne on tänä päivänä se, että etenkin taajamien lähellä olevien tallien lanta on aine, josta on vaikea päästä eroon ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Suomessa on ollut ja on tälläkin hetkellä hankkeita ja koetoimintaa hevosenlannan jatkokäsittelystä ja -jalostuksesta. Esimerkiksi lannan pikahygienisointi ja kompostoinnin eri menetelmät ovat keränneet kiinnostusta, mutta innovaatioiden käyttöönotto osana tehokasta kiertotaloutta ei ole vielä levinnyt laajalle.

”Hevosenlanta voisi kuivikkeesta riippuen soveltua yhdeksi mahdolliseksi osasyötteeksi biokaasulaitoksille”, kertoo Suomen Hevostietokeskuksen ympäristöneuvonnasta vastaava Sanna Airaksinen.

Sata vuotta sitten karjan ja hevosen lanta oli maamiehen kultaa. Silloin lähes jokaisella, jolla oli eläimiä, oli myös peltoa, joka tarvitsi lannoitetta. Nykyään ongelma on, että hevostalleja on paljon asutuskeskusten lähellä pienehköillä tonteilla tai maaseudun tallinpitäjillä ei ole riittävästi omia peltoja tai lähistöllä halukkaita lannan vastaanottajia.

”Ongelma on, että lannalle pitäisi saada hyödyntäjä läheltä. Vastaanoton kynnyskysymys voi myös olla hevosilla käytetty kuivikemateriaali, josta viljelijällä saattaa olla toivomus. Turvelanta soveltuu hyvin peltoon levitettäväksi, samoin kompostoitunut olkilanta”, sanoo Airaksinen.

Suvi Mantsisen mukaan hevosenlanta on hyvää maanparannusainetta. Arkistokuva. Kuva: Sanne Katainen

Pälkäneläisen Humuspehtoori Oy:n toimitusjohtaja Suvi Mantsinen kertoo, että kauimmaiset lantakuormat tuodaan yrityksen kompostointikentälle täysillä rekoilla jopa parinsadan kilometrin päästä.

”Mitään nuppilavaa ei kannata esimerkiksi Ypäjältä lähteä tänne tuomaan. Lantaa luovuttava talli maksaa rahdin, eikä meillä ole hevosenlannalle vastaanottomaksua. Jos joudutaan raaputtelemaan jäätyneitä lavoja, siitä otetaan työkustannus”, Mantsinen sanoo.

40 vuotta toimineen yrityksen alkuvuosina tilanne oli toinen. Yrityksen perustaja, Mantsisen isä Reino Mantsinen, kävi itse Teivon ratatalleilta traktorillaan hakemassa hevosenlantaa yrityksen tarpeisiin. Nyt hevosenlannasta on ylitarjontaa, ja Humuspehtoori ottaa uusia hevosenlannan luovuttajia vain nykyisten lopettaessa toimittamisen.

Suvi Mantsisen mukaan hevosenlanta on hyvää maanparannusainetta, joka sitoo hiiltä ja josta tulee peltoon orgaanista massaa. Hiilensidonta ja vedenpidätyskyky ovat juuri niitä asioita, joita viljelijät pelloilleen haluavat.

Silti moni karsastaa hevosenlantaa. Esimerkiksi Humuspehtoorilla on pitkän kompostoinnin vuoksi hinta viljelijöille myytäville hevosenlantatuotteille. Useita muita yrityksen lannoitteita saa peltoon pelkän rahdin hinnalla. Kuluttajakäyttöön yritys on kehittänyt verkkokaupassa myytävän hevoslantalannoitteen, jota käyttävät etupäässä kotipuutarhurit.

Sanna Airaksinen toteaa, että viljelijöitä voi arveluttaa riski, että hevosenlannassa olisi hukkakauran siemeniä. Suvi Mantsisen mukaan lantalassa tai lavalla säilytetyssä hevosenlannassa on ilmavälitteistä rikkapainetta enemmän kuin suoraan esimerkiksi broilerihallista tai katetusta lietelantalasta tulevassa tavarassa.

Hankkeita hevosenlannan rikkariskien estämiseen hallitulla kompostoinnilla on suunnitteilla, yksi niistä on Etelä-Karjalassa. Päätöstä ei asiasta ole vielä tehty.