Heinän saatavuus ja ruokintatahti ratkaisevat tallin hevosten hyvinvoinnin

Starttikuntoisen kilpahevosen energiantarve saattaa olla jopa kaksinkertainen täysin joutilaaseen, samankokoiseen lajitoveriin verrattuna. Hyvin erilaisia ravitsemustarpeita on myös esimerkiksi tiineiden tai imettävien tammojen ja tehokkaasti jokaisen syömänsä korren hyödyntävien alkukantaisten rotujen edustajien välillä.

Kun erilaisia yksilöitä kertyy yhdelle tallille, saa ruokinnasta vastaava hoitaja raapia päätään useampaankin otteeseen, mikäli mielii saada jokaiselle hevoselle sopivaa kortta tarjolle.

Suomen kesäsäiden vaihtelu, ylenpalttinen kuivuus tai märkyys väärään aikaan vaikuttaa heinän ravitsemuksellisiin arvoihin, vaikka heinäntuottaja olisi miten ammattitaitoinen ja heinäkuivurikin käytössä.

Hevostutkimusta 21 vuotta Luonnonvarakeskuksen palveluksessa vuoteen 2020 asti tehnyt agronomi Susanna Särkijärvi toteaa, että ruokintatarpeen suhteen kuitenkin yksi asia yhdistää kaikkia hevosia.

”Tutkimusten mukaan jo neljä tuntia syömätöntä aikaa altistaa hevosen mahahaavalle. Parasta olisi siis antaa hevoselle heinää vähintään neljän tunnin välein pienissä erissä.”

Tiheästi annosteltu heinä edistää hänen mukaansa hevosen ruuansulatusta, eikä mahalaukku ehdi tyhjenemään ruokintojen välissä. Tiheä ruokinta toimii myös niille hevosille, jotka pitäisi saada syömään nykyistä enemmän.

”Huonosyöntisilläkin hevosilla on todettu, että uusi, tuore annos turvan edessä stimuloi syöntiä. Jännä juttu, vaikka heinä on samaa kuin muutama tunti sitten tarjoiltu, joku uutuuden viehätys tuoreessa annoksessa on. Se maittaa paremmin kuin paali tarhassa.”

Koronavuonna 2020 syntynyt Ypäjä Suski oli Susanna Särkijärven nimikkohevonen. Suski on yksi Luken tutkimushevosista, joista laitos tänä syksynä luopuu. 

Särkijärvi huomauttaa, että usein kilpahevosen huonontunut syöminen on yhteydessä rankkaan treeniin, joka altistaa mahahaavalle.

”Ollaan äkkiä kierteessä, jossa vatsaansa poteva hevonen ei syö kunnolla, mikä taa voimistaa mahahaavaoireita. Pian lähdetäänkin hakemaan apua eläinlääkäriltä.”

Hän toteaa, että heinäruokinta-automaatit ovat hyvä ratkaisu yksilöllisen ruokinnan ja sitä kautta hevosen terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseen. Paitsi heinäannokset, myös väkirehut olisi Särkijärven mukaan järkevää tarjoilla useana pienenä annoksena.

Hänen mukaansa on eri asia, että eläin on terve eikä sillä ole ravitsemuksessa puutoksia kuin se, että hevonen ruokitaan niin, että sen kokonaisvaltainen hyvinvointi on optimaalisella tasolla.

”Hevonen on otettu asumaan meidän keinotekoisiin ympäristöihimme. Jos yritetään tarjota sille luonnonmukaista ruokintaa, tarvitaan automatiikkaa.”

Särkijärvi muistuttaa, että lähestulkoon kaikki hevoset tarvitsevat ruokintaansa hyvänkin heinän kylkeen kivennäisen ja suolan sekä talvikaudella vitamiinit.

”Laitumelta hevonen saa vitamiinivarastoja, mutta jos se ei laidunna, on ADE-vitamiinilisä ympäri vuoden tarpeen. Väkirehuja eivät kaikki hevoset tarvitse.”