Rehtorin kysymyksestä alkoi kehittyä aktiivipihatto – nyt se tarjoaa puitteet hevostutkimuksille

Virolahdella Harjun oppimiskeskuksessa on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa hevosalan oppilaitos, jossa hevoset asuvat automatisoiduissa aktiivipihatoissa. Aktiivipihatto ei ole koulun ainut erikoisuus.

”Meillä tehdään valtavasti hevostutkimusta. Ainakin 15 eri tutkimusta tulee heti mieleen”, toteaa Harjun tutkimuskoordinaattori Juliska Storskrubb, itsekin yksi tutkimuksen tekijöistä.

Oman työnsä ohessa Storskrubb tekee Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjatutkimusta Harjun aktiivipihaton hevosten laumoittamisesta, liikkumisesta ja lepokäyttäytymisestä.

Vuonna 2019 valmistuneessa aktiivipihatossa tutkitaan parhaillaan esimerkiksi hevosten kuivikeratkaisuja, lepoa, oppimista, käytöstä ja ruokintaa.

”Suurimmat yhteistyökumppanimme ovat Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus. Opinnäytetöitä tehdään ammattikorkeakouluihin ja graduja sekä väitöksiä yliopistoihin”, Storskrubb kertoo.

Harjun aktiivipihatto tarjoaa ympäristön monille hevostutkimuksille ja oppilaitokselle itselleen nykytilanteessa arvokkaan erottautumistekijän oppilaitosten välisessä kilpailussa vähenevistä opiskelijamääristä. Kuva: Harjun oppimiskeskuksen arkisto

Yksi merkittävistä hevosenpidon tulevaisuutta koskevista tutkimuksista on Luken parivuotinen kuiviketutkimushanke. Harjussa testataan erilaisia, osittain uusia kuivikevaihtoehtoja ja tutkimuksen tavoitteena on löytää kuiviketurpeelle ekologisempi korvaaja. Kaksi koejaksoa on jo tehty ja kolmas kuiviketestaus tehdään tänä vuonna.

Kuivikeseosten osina on kokeiltu muun muassa puukuitua, kuorta ja sammalta. Ensi syksynä testataan esimerkiksi pajuhaketta, nollakuitua, kierrätyspaperipellettiä, järviruokopellettiä sekä hygienisoidusta hevosenlannasta tehtävää pellettiä.

Tutkimuskoordinaattori on tyytyväinen aktiivipihaton ansiosta syntyneeseen tutkimusbuumiin. Storskrubbin mukaan Harjulle on aktiivipihattotutkimuksista seurannut paljon positiivisia asioita tilanteessa, jossa ikäluokat pienenevät ja oppilaitokset kilpailevat opiskelijoista. Aktiivipihatto on oppilaitokselle erottautumistekijä, joka on lisännyt tietoisuutta ja kiinnostusta koulusta.

”Tulevaisuus näyttää hyvältä, jos saamme vakiinnutettua hyötymme tutkimuksessa tässä aika ainutlaatuisessa ympäristössämme.”

Harjun tutkimuskoordinaattori Juliska Storskrubbin mukaan investointi aktiivipihattoon oli rahallisesti ja hevosten hyvinvoinnin kannalta paras oppilaitoksessa tehty ratkaisu. Kuva: Harjun oppimiskeskuksen arkisto

Miten kaikki sitten alkoi?

Vuonna 2016 Harjun rehtori Mika Palosara kierrätti vieraitaan oppimiskeskuksen alueella. Ei-hevosihmiset tulivat talliin, jossa hevoset olivat sisällä karsinoissaan. Siitä syntyi keskustelu hevosten hyvinvoinnista, joka oli alkusysäys koulun hevosten uudelle elämäntavalle.

”Rehtori kysyi minulta, eikö hevosia voisi pitää jollakin muulla tavalla kuin karsinoissa. Sanoin, että onhan pihattoja”, Juliska Storskrubb muistelee.

Koulun edustajat kävivät ensin läpi Suomen harvalukuiset aktiivipihatot ja lähtivät sen jälkeen Keski-Eurooppaan tutustumaan siellä jo yleistyneisiin hevosenpidon tapoihin.

”Matkalla Saksassa kävelimme sisälle pihattoon 80 hevosen joukkoon. Hevoset oleilivat laumoissaan alueella, johon oli tehty paradise paddock. Ihmettelimme ääneen, miten hevoset olivat niin rauhallisia. Siinä hetkessä meille syntyi ajatus, että ehkä tämä on se meidänkin juttu.”

Aktiivipihaton hevosten kaulapannoissa on tägit, joihin on koodattu niiden yksilölliset ruokinta-ajat, eli pääsyn kioskiautomaatille heinän ja rehun syöntiin. Kuva: Harjun oppimiskeskuksen arkisto

Aktiivipihatossa hevoset elävät laumoissa valiten itse, ovatko ulkona vai makuuhallissa. Niiden ruokinta on automatisoitua ja automaatit sijoiteltu niin, että ne aktivoivat hevosia liikkumaan.

Marraskuussa 2019 käyttöön otettuun Harjun aktiivipihattoon valittiin itävaltalaisen Schauerin yksilöllisen ruokinnan mahdollistava automatiikka. Storskrubb kertoo, että hevosilla on kaulapannoissaan tägit, joihin on koodattu hevosten yksilölliset ruokintatiedot.

Hevoset saavat heinää tunnin välein. Jokaiselle hevoselle on määritelty oma yksilöllinen heinäaika vuorokauteen. Kivennäiset ja mahdolliset väkirehut on laskettu hevosen tarpeen mukaan. Molemmilla pihattolaumoilla on mahdollisuus vapaaseen oljen syöntiin.

Hevosilla on kaulapannassaan myös seurantalaitteet, joista selviää niiden reaaliaikainen sijainti 50 senttimetrin tarkkuudella sekä yksilön vuorokauden aikana kulkemat kilometrit. Sijaintiseuranta puolestaan kertoo, onko hevonen automaatilla syömässä vai seisooko se esimerkiksi automaatin vieressä.

Yksilöllinen kioskiruokinta oli valinta, jolla Harjun väki halusi varmistaa, että jokainen hevonen saa syödä rauhassa muiden häiritsemättä. Aktiivipihatossa on tilaa yhteensä 40 hevoselle kahdessa eri osastossa. Tällä hetkellä tammalaumassa on 14 ja ruunalaumassa 17 hevosta. Heinäkioskeja kummassakin tarhassa on neljä ja väkirehukioskeja yksi.

Investointina aktiivipihatto oli iso. Storskrubb kuitenkin kertoo, että 1,6 miljoonan euron panostus on maksanut itsensä takaisin työvoimakustannusten säästönä paljon nopeammin kuin alun perin uumoiltiin.

”Rahallisesti ja hevosten hyvinvoinnin kannalta aktiivipihatto oli paras ratkaisu, jonka olemme Harjussa tehneet”, Stoskrubb toteaa.