Huippuhevosten kouluttaja tähtää täysin uuteen alaan – Riikka Saastamoinen haluaa toteuttaa lapsuuden haaveen

Suomen tunnetuimpiin nuorten hevosten kouluttajiin kuuluva Riikka Saastamoinen kertoi suunnitelmistaan Horsemail-julkaisussa torstaina.

Savolaisperäisen Saastamoisen hevosalan yritys Callisto Horses toimi pitkään Ypäjällä, ensin omissa tiloissa, sitten Hevosopiston talleilla. Syksyllä 2023 hän siirsi yritystoimintansa Riihimäelle Sammaliston tallille.

Työ on pääosin ratsuhevosten koulutusta, kilpailuttamista ja myyntiä, ja Saastamoinen on ollut tuttu nimi nuorten hevosten luokkien lähtölistoilla ja arvostelutilaisuuksissa esittäjänä.

Työtään hevosten kanssa Saastamoinen jatkaa toistaiseksi ja opiskelupaikan auettua opiskelun ohella.

Tänä keväänä neljän 10–18-vuotiaan lapsen äiti kuitenkin laittoi hakupaperit Tampereen ammattikorkeakouluun. Ensisijaisesti hän haluaa opiskella kätilöksi, mutta myös ensihoitajan ja sairaanhoitajan työt kiinnostavat.

”Kätilön työ on ollut haave pienestä pitäen, mutta hevosalalle olen päätynyt syystä ja toisesta. Talvella aloin ajatella, että nyt on sellainen tilanne, että pääsisin toteuttamaan tätä unelmaani”, hän taustoittaa.

Unelman mahdollistaa esimerkiksi se, että hoidettavana ei ole omaa tallia, ja lapsetkin alkavat olla isoja. Omia hevosia hänellä on enää yksi, kolmivuotias Luxia Borealis (Crunchtastic - Dinken) puoliksi siskon kanssa.

Saastamoisen äiti, hevoskasvattaja Mintti Hassinen, menehtyi viime syksynä ja nyt myös hänen hevosensa ovat hiljalleen löytäneet uudet kodit.

Saastamoisen ratsastusta harrastanut 16-vuotias tytärkin on siirtynyt koneellisiin hevosvoimiin.

Riikka Saastamoinen ja Sammaliston Celantus. Saastamoinen kertoo, että ori ei kilpaile tänä vuonna. Kuva: Sofi Harjula

Saastamoinen kertoo, että taloudellisesti ratsuttaminen on ollut hänelle järkevä leipäpuu ja hän nauttii nuorten hevosten kouluttamisesta.

”Kuten olen monesti aiemminkin kertonut, saan kicksit ja flow’n siitä, kun nuori hevonen nostaa hienosti laukan vasempaan kierrokseen. Tuollaiset pienet asiat ovat ihan parasta”, hän sanoo.

Tärkeä osa työtä on ollut koko ajan päivittää omaa tekemistä.

”Kun on tehnyt nykypäivän eettisillä tavoilla, on ollut hienoa huomata, että se toimii näinkin”, hän sanoo.

Mutta ratsuttajan työ on myös rankkaa ja fyysisesti haastavaa.

”Ei ole kovin montaa, jotka jäävät tästä työstä eläkkeelle. Haluan toisen uran, kun on pää ja raajat tallella. Ja voihan olla, että kahdeksan, kymmenen vuoden päästä huomaan, että ei tämä uusi olekaan mun juttu. Mutta kaikkea pitää kokeilla”, hän sanoo.

Lisäksi oma into kilparatsastukseen on hiipunut, mikä vaikuttaa myös motivaatioon nuorten hevosten kanssa.

”Ei ole enää paloa sinne. Kun voittaa 140-luokan, siinä ei ole enää sellainen flow”, hän sanoo.

Myös sitä hän on miettinyt, että mihin koko hevosala on menossa.

”Koko päätös on peräisin omasta intuitiosta, että menenkö karvaisella suomenhevosella talvimaisemaan ratsastamaan ilman satulaa vai kilpailenko verisesti huipputasolla. Valitsisin nyt ensimmäisen”, hän sanoo.