Jani Peräsalo ohjastaa Matti Raskun valmennettavia. Kuva: Ville Toivonen
Kun Matti Rasku ajoi ravikuninkuudesta, Jorma Kontio jakoi vielä numerolappuja – vuosikymmenten ravitarina jatkuu Seinäjoella
Kaikki eivät ehkä tiedä millainen persoona illalla kahden hevosen kanssa Seinäjoella kilpaileva Matti Rasku ohjastajana, valmentajana ja oriasemanpitäjänä on.Tilaajalle
Matti Rasku on Pohjanmaan raviurheilun peruspilareita. Keskiviikkona hänellä on kotiradallaan startissa kaksi valmennettavaansa. Kuva: Ville ToivonenIlmajokelainen Matti Rasku, 77, on ehtinyt moneen ja ehtii edelleen. 1960-luvulla alkanut valmentajaura johti vuosikymmenen lopussa kuninkuusravimenestykseen ori Muistolla. Se voitti Oulun vuoden 1969 kuninkuuskilvassa kaksi matkaa ja oli kokonaistuloksissa neljäs.
”Silloin ajettiin parilla matkalla useammassa erässä, ja vaikka kaksi lähtövoittoa tuli, ei Muistolla ihan kuninkuudesta kuitenkaan ajettu”, Rasku muistelee.
Oulun Kuninkuusravit jäivät tuolloin 22-vuotiaan Matti Raskun mieleen monellakin tavalla.
”Silloin olin urani huipulla, sillä Jorma Kontio oli niissä kisoissa jakamassa numerolappuja”, Rasku nauraa.
”Teivaisen Antille ne olivat ensimmäiset Kuninkuusravinsa paikanpäällä. Muisto oli yötä Heinäpäässä Jompen sedän Lauri Kontion naapurissa.”
Matti Raskun valmentajaura lähti liikkeelle jo ennen armeijaa. 16-vuotiaana hän kävi kuukauden ravivalmentajakurssin Käpylän raviradalla.
”Siinäkin oli jo kohokohta, kun oli Lauri Malisen yläpuolella. Hän nukkui nimittäin kerrossängyssä alapunkalla.”
Valmentajaura vei monelle paikkakunnalle ja yhteyksiin monen alan suuren nimen kanssa. Työnantajina vaihtelivat monen muun muassa merkittävä hevoskauppias Erkki Turja, ensimmäisen polven ravivalmentajakunnan menestysnimiin kuulunut Erik Skutnabb ja teollisuusmies Pekka Herlin, joka oli 1960- ja 1970-luvuilla merkittävä lämminveriomistaja.
”Yksi ’meriitti’ on, kun Porin ratavalmentajana 1970-luvun alussa ollessani tallini oli niin täynnä, että piti vuokrata karsinoita Heikki Korven tallista, jossa oli tilaa. Kyllä oli maailmankirjat sekaisin”, Rasku muistelee.
”Muita Porin silloisia ratavalmentajia olivat Heikin ja minun ohella Jan-Erik Nygård, Kauko Närvänen ja Erkki Rajajärvi.”
Porista tie vei takaisin Pohjanmaalle ja Seinäjoen ratavalmentajaksi. Vuonna 1985 Matti ja Sinikka Raskun sekä perheen elämä muuttui, kun hevostoiminnan pääpaino siirtyi urheilupuolelta siittolan pitämiseen. Noin 25 vuotta eteenpäin leipä tuli oriaseman pidosta kotitilalla Ilmajoella.
”Parhaimmillaan astutettiin yli 300 tammaa kaudessa meillä ja tilalla saattoi asua yhtä aikaa yhdeksän eri siitosoritta. Toki loppuvaiheessa oli kätevää, kun paikalliset suuruudet, esimerkiksi Apassi ja Joihuri, kävivät vain astumassa meillä. Ne asuivat kotitalleissaan. Ei ole mitenkään erityisesti ikävä sitä kiirettä.”
Lämminverisiäkin oli, muun muassa Ilmanjoen oma tähtiravuri Lucky Number, Ever To Excel ja Jonas Laukko.
Jalostuksen kannalta merkittävimpänä heillä astuneena oriina Rasku pitää Suikkua, joka astui Ilmajoella ensin nuorena yhden kauden ja uudestaan viisi viimeistä kauttaan.
”Olihan se merkittävin meillä ollut ori, selvästikin. Suikku on haudattu tuohon meidän pellolle”, Rasku mainitsee Nurmen-Tallin ja Marianna Paavolaisen omistuksessa olleesta oriista.
Sinikka ja Matti Raskulla on takana vuosikymmenten yhteinen taival hevosten täyttämää elämää. Kuva: Ville ToivonenTänä päivänä Matti Raskun hevoshomma on harrastustoimintaa, eikä edes kotinurkissa. Viimeiset starttinsa Rasku ajoi vuonna 2015, ja noihin aikoihin kotitalli tyhjeni hevosista.
Useampaan vuoteen Raskulle ei tullut merkintöjä valmentajanakaan, mutta vuodesta 2022 on taas ollut kilpailutoimintaa. Raskun valmennuslistalla oleva kaksikko, illalla Seinäjoella starttaavat kuusivuotias Sweet Amber (T5-1) ja nelivuotias BWT Inxs (lähtö yksi), asuu Kauhajoella.
”Ne ovat tyttäreni Päivi Raskun ja vävymieskandidaatin Jussi Koivulan sekä hänen isänsä Janne Koivulan tiloissa. He myös hoitavat ne”, Matti Rasku kertoo.
”Minä käyn pari kertaa viikossa valmentamassa niitä. 50 kilometriä sivu on näillä bensan hinnoilla eläkeläiselle jo menoeräkin.”
”Janne ajaa yleensä Sweet Amberia ja minä BWT Inxsiä. Talvella treenilenkit ovat nyt tosi hyvässä kunnossa, ja mäkeäkin riittää, kun maastot ovat Kauhajoen Sotkanmäen alueella.”
Seinäjoella molemmat tulevat pieneltä kilpailutauolta. Sweet Amberin edellinen kisa on puolentoista kuukauden takaa, BWT Inxillä reilun kuukauden takaa.
”Hevoset tuntuvat treenissä tosi hyviltä. En osaa sanoa, kummalta pitäisi odottaa enemmän. Sopivasti molemmilta”, Rasku naurahtaa.
Kuusivuotias Sweet Amber on voittanut urallaan kolmesti ja tienannut reilut 15 000 euroa. Vuotta nuorempi BWT Inxs on kilpailu-urallaan alkutaipaleella.
”Kun se ostettiin puolitoistavuotiaana huutokaupasta, se oli 146 senttiä korkea, ja nyt se on 170-senttinen”, Rasku kertoo. ”Nyt se alkaa saada lihasta, mutta sitä en osaa sanoa, että hoksaako se mennä startissa niin kuin osaisi. Hyvältä sekin tosiaan tuntuu, ja toiveita on, että se rupeaisi tällä kaudella vähän pärjäämäänkin.”
Sweet Amberia Rasku kehuu umpiravuriksi.
”Kerran se on laukannut. Silloin se joutui äkisti väistämään kanssakilpailijaa, eikä laukka silloinkaan ollut kuin kaksi askelta. Sweet Amber on keskittynyt hevonen ja menee täysin rehdisti. Sillä kuitenkin on ollut kurkussa sanomista, sitä paikkaa on kolmevuotiaana laserilla leikattukin.”
”Ei se nyt niin paljoa hetkauta elämää, pärjäävätkö hevoset vai ei. Kuitenkin menestyskahveja on paljon mukavampi hörpätä, kuin kahvitella suureen suruun.”
Toiveissa siis on, että alkanut vuosi toisi valmennettaville nousujohteista menestystä.
”Sitähän sitä toivotaan. Jos vaikka olisi oppinut matkan varrella jotain. Toisaalta laji on mennyt eteenpäin ja muuttunut ihan hirveästi vuosikymmenten vaihtuessa. Alkuaikoina laji oli yleisön suosiossa. Nyt katsellaan enemmän tietokoneelta ja telkkarista.”
Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmä näyttää Matti Raskulle 1197 starttia ja 44 voittoa. Suuri osa hänen aktiivimmista vuosistaan ovat kuitenkin ajalta ennen tietokonetilastointia. Kuva: Ville ToivonenAjat olivat monella tavalla erilaiset.
”Silloin ajettiin kilpaa, oli rata millainen hyvänsä. Enkä sano että silloin oli paremmin, kyllä nyt on tämäkin asia varmasti paremmin”, Rasku täsmentää.
”Takavuosilta muistan esimerkiksi sellaisen, että rata routi niin paljon, että takasuoralla oli vain yksi kaista kunnossa, ja siitä piti mennä jonossa. Loppusuoralla yksi hevonen juuttui sellaiseen roudan aiheuttamaan suonsilmäkkeeseen ihan täysin.”
Jos hevoset ovat jalostuneet nopeammiksi, on eroa lajissa kilpailevien ihmisten kanssakin.
”Yksi iso murros on ammattiohjastajien tulo. Aiemmin useimmat kilpailivat vain omilla hevosillaan. Nyt kynnys ryhtyä ohjastajaksi on korkeampi. Siihen liittyy sekä hyvää että huonoa. Maaseudulla harrastettiin yleisemmin hevosia alkuaikoinani, mutta nykyään ei tilallisilla ole enää aikaa harrastaa.”
Ravipäivä on joka tapauksessa juhlapäivä.
”Ei se nyt niin paljoa hetkauta elämää, pärjäävätkö hevoset vai ei. Kuitenkin menestyskahveja on paljon mukavampi hörpätä, kuin kahvitella suureen suruun. Raveissa näkee tuttuja joka tapauksessa, joten kiva illaksi on mennä tuttuun paikkaan.”
- Osaston luetuimmat
