Iäkäs aloittelija on Teivon ravien erikoisuus – ”Nyt on vaan ajettava, tulee mitä tulee, kun muuten alkaa tulla ikä vastaan”

Suomenhevosten kilpailuoikeus alkaa kolmivuotiaana ja päättyy 15-vuotiskauden lopussa. Teivon kolmannessa lähdössä uransa ensimmäisen totoravistartin juoksevalla Liipatilla olisi siis saanut kilpailla ensimmäisen kerran yksitoista vuotta sitten, ja nyt kilpailuoikeutta on jäljellä vuosi ja yhdeksän kuukautta.

Hevosten kanssa ei kuitenkaan aina mene niin kuin on suunniteltu. Sen tietää Liipatin ohjastaja ja valmentaja Jouni Takala Kuortaneelta. Hän on myös Liipatin kasvattaja, ruunan omistaa hänen tyttärensä Janita Takala.

”On vaan ollut kaikenlaisia pieniä asioita, että ei ole pyörä pyörinyt. Se on ollut vähän sellainen ailahtelevainen”, Jouni Takala sanoo Liipatista.

Vaikka kilpailu-ura alkaa vasta aikamiehenä, Liipatti on ollut käytännössä koko ajan työn alla. Mitään vuosien katkoksia sen valmennuksessa ei ole ollut.

”Joskus on saattanut olla kuukauden tai kahden paussi, mutta muuten sitä on treenattu koko ajan. Sen takia Liipattia on treenattukin, kun se on ihan työmies. Sopivan viriä ajaa ja kova tekemään töitä”, Takala kiittelee.

Jouni Takala myöntää, että uran aloitus on venynyt pitkälti hänen itsensä asettaman kynnyksen takia.

”Nollalähdöissäkin pitäisi olla niin helkkarin hyvä, että olisi kärkipäässä. Kun on vähän huono häviäjä, on yrittänyt tehdä töitä viimeiseen asti. Olen ajatellut, että sitten vasta ajetaan, kun radalta tuleekin jotain. Mutta nyt on vaan ajettava, tulee mitä tulee, kun muuten alkaa tulla ikä vastaan”, hän nauraa.

Koelähdön Liipatti läpäisi marraskuussa ja virallinen kilpailu-ura alkoi reilut kolme viikkoa sitten Kortesjärven jääraveissa. Siellä Liipatti oli toinen niukasti Niko Jokelan ajamalle Caravellelle hävinneenä.

”Olisin voittanut helposti, mutta hevonen meinasi tulla kaarteessa tallialueelle. Sanoinkin Nikolle lähdön jälkeen, että eikö ollut kohtelias hevonen, kun antoi sulle tilaa”, Takala selvittää nauraen.

Teivon kisaan Liipatti lähtee 20 metrin takamatkalta. Lähdön tasoa on ennakkoon vaikea arvioida, kun mukana on monta uransa avauskisan juoksevaa hevosta.

Liipatin omaakaan suoritusta Jouni Takala ei lähde etukäteen tarkemmin arvioimaan.

”Voi mennä hyvin tai hyvin huonosti”, hän summaa.

”Sehän olisi parasta, kun saisi loppusuoralla katsella miten kaukana takana ne toiset tulevat, mutta ei se taida tämän kanssa onnistua.”

Sukunsa puolesta Liipatilla pitäisi olla edellytyksiä kelpo kilpahevoseksi. Sen isä on periyttäjäori Liising ja emä 25,6-ennätyksinen Sapatti. Myös kolmas emä Jasmiini on tähtijuoksija, ja sen emä oli pari kertaa kuningatarkisassakin ollut Tomun-Piirto.

Liipatin emänisä on Kuortaneella vaikuttanut Poika-Vinkkeli, joka oli kuninkuuskisassa parhaimmillaan viides ja ansioitui siitoksessa ravikuningatar Velin Vinken isänä.

Poika-Vinkkelin suvussa on vahva yhtymäkohta Jouni Takalan raviharrastukseen. Poika-Vinkkelin emän Nynnyn veli oli Takalan isän Pauli Takalan omistama Näpsä, jolla Jouni ajoi vuonna 1985 kolmen kakkossijan putken.

Kauden 1986 aluksi Näpsä otti Anssi Niinisen ajamana kuuden voiton putken. Noihin vaiheisiin liittyi myös perheen sisäistä välien kiristymistä.

”Minä tein työt ja kun isä kävi kerran ajamassa, hän sanoi, että hän rupeaa päättämään, miten tehdään. Siitä tuli vähän sellainen heikompi suhdeaika isän ja pojan välillä”, Jouni Takala muistelee 40 vuoden takaisia asioita jo lämpöä äänessään.

Pauli Takalan paras hevonen oli ori Turo, jolla hän oli vuonna 1975 mukana Seinäjoen kuninkuuskilpailussa. Turo oli syntynyt vuonna 1963 eli oli saman ikäinen kuin Jouni Takala.

Jouni Takala on ajanut yhteensä 43 starttia, joista voittoja on kolme ja totosijoja kaikkiaan yksitoista. Voitot ovat vuodelta 1983, ja ennen Liipattia hänen edellinen starttinsa oli vuodelta 1994.

Vaikka hevosharrastus on kodin peruja, välissä oli myös hevoseton jakso. Yrittäjänä muun muassa turveurakoitsijana ja autoilijana toiminut Takala kertoo työelämän olleen sen verran tiivistä, että hevosille ei aina ollut aikaa.

”Nyt alkaa olla ikää sen verran, että nyt ruvetaan harrastamaan ja tekemään niitä asioita, joista on haaveillut. On rakennettu tallit ja hyvät ajopaikat, ja nyt on nuoria hevosia tulossa”, Takala summaa.

Vaikka omia hevosia ei ole koko ajan ollut, Takala painottaa olleensa koko ajan innokas raviurheilun harrastaja.

”Kuninkuusravit ja Elitloppet ovat olleet minun kesälomaviikonloppujani, ja monesti olen käynyt katsomassa Finlandia-ajoa ja Derbyä. Hevoset ovat aina olleet sydäntä lähellä ja olen mielelläni katsonut hyvää raviurheilua.”

Nyt ajohevosina ovat Liipatin lisäksi kolmivuotias Countess Maiden (Brad de Veluwe) ja viisivuotias Höylä (Säihkeen Säpinä).

Suvut ovat kunnossa, sillä Höylän emä on kuningatarkisassa kahdesti kuudenneksi sijoittunut Vislakka. Countess Maidenin emä taas on kolmivuotiaana 14,6a juossut Countess Zolletta, ja kolmas emä maineikas periyttäjäsuuruus Salima Om.

Takala on panostanut viime vuosina hevosiin. Tallissa oli myös Höylän nuorempi pikkuveli Kihiseestä, mutta se menehtyi tultuaan ilveksen raatelemaksi laitumella.

Liipatin emästä Takalalle jäi viisi varsaa, joista Liipatti on ainoa radalle – lopulta – tullut.

”Sillä oli komea ja hyväluontoinen täysveli, mutta sen toinen etujalka oli niin sapelissa, ettei se kestänyt treeniä”, Jouni Takala harmittelee.

Kun hevoselämää on takana vuosikymmeniä, Takala osaa kiteyttää lajin lainalaisuuden osuvasti.

”Yritteliäisyyttä meillä on, vaikka välillä menee huonosti. Raviurheilu on sellainen laji, että töitä on tehtävä. Kukaan ei ole saanut menestyksiään tekemättä töitä, se on ainut tie pärjäämiseen”, hän linjaa.

”Hevosmies on vähän kuin suomenhevonen. Ollaan sitkeänlaisia, kun ruvetaan töihin ja tekemiseen.”