

Karkkilalainen talliyrittäjä Siri Haanpää ja hänen miehensä Perttu Haanpää laajensivat vajaa vuosi sitten yksityistallinsa toimintaa ja perustivat tilalleen hevoskoulutuskeskuksen. Siellä Siri Haanpää vastaa opetuksesta, ratsutuksesta sekä tallin pyörittämisestä. Arjessa mukana on yhä enenevässä määrin pariskunnan tytär Verona.
SH Performance Horses on kolme sukupolven yritys, sillä talli toimii Haanpään isän, Kari Vepsäläisen perustaman KV-stablen tiloissa, joissa vetovastuu on siirtynyt tyttärelle. Vepsäläinen – joka tunnetaan julkisuudessa paremmin taiteilijanimellään Kari Vepsä – on edelleen vahvasti mukana arjessa ja maastakäsin opettaa ja valmentaa erilaisia hevosia.
Hevosalan Helmeksi Siri Haanpään valitsi hevosyrittäjä Anna Porola.
”Nostan valintaperusteeksi yrittäjyyden, aidon ystävällisyyden toisia kohtaan, sitoumuksen lännenratsastuksen kehittämiseen sekä vahvan ammattitaidon”, Porola toteaa.
1. Siri Haanpää, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Olen ratsastanut ihan pienestä pitäen ja ensimmäinen hevonen meille tuli ollessani yhdeksänvuotias. Ensimmäisen oman tallin ostimme mieheni Pertun kanssa 18 vuotta sitten ja sen jälkeen hevoset ovat olleet omassa pihassa. Kilpailin nuorempana esteillä, mutta lasten saamisen jälkeen oma laji vaihtui reiningiin.
Olen saanut kunnian edustaa Suomea reiningin MM- ja EM-kilpailuissa, vaikka tieni kilparatsastajana on ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Tämä oli yksi isoimmista syistä, miksi aloin myös opettaa, sillä haluan auttaa ihmisiä olemaan antamatta periksi ja kehittämään itseään.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Love the horse first and the sport second” tai ”kun taito loppuu niin alkaa väkivalta”. Nämä eivät niinkään ole oppeja vaan mietelauseita, jotka olen kuullut kauan sitten ja ne ovat iskostuneet syvälle ajatusmaailmaani. Yritän omassa toiminnassani olla aina johdonmukainen ja painetta kasvattamalla ja poistamalla päästä toivottuun lopputulokseen. Myös tämä on vahvasti vaikuttanut valmentajan valitsemiseen ja olenkin valmentautunut moninkertaisten maailmanmestareiden Ann ja Bernard Fonckin valvovien silmien alla jo 12 vuotta.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Kehitys. Oli se sitten ratsastajan taikka hevosen. On upeaa nähdä, kun arka ihminen uskaltautuu työstämään omia pelkojaan ja pikkuhiljaa voittaa ne. Ja parasta on olla se tuki ja opas siinä matkassa. Tai sama hevosissa, ei varmasti ole hienompaa tunnetta kuin se kun saan tuon 500-kiloisen eläimen lopulta luottamaan minuun ja työskentelemään kanssani.
Valmentajana ja ratsastajana nautin ongelmien löytymisestä ja niiden ratkomisesta. En pidä koskaan hevosta tai ratsastajaa huonona, jos asiat eivät suju. Päinvastoin, huomaan kun oma into kasvaa ja alan heti miettiä, mikä keino voisi juuri siinä tilanteessa olla se paras asian ratkeamiseen.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Kaverit sanoisivat tähän, että oudoista. Pidän varmasti kaikista hevosista mutta kun omiani katsoo, niin pilkettä löytyy kaikilta silmäkulmasta. Herkät ja vahvaluonteiset ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ehkä olisin voinut valita helpommatkin kilpakumppanit, mutta olen aina ollut vähän vaikeuksien kautta voittoon -tyyppi. Kaipaan haasteita, vaikka aina en kiitäkään itseäni siitä.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Juuri nyt tuntuu, että talvi, koska se tuo aina vähän lisää hommia. Ja tietenkin se, että työni on 24/7, kirjaimellisesti. Kun muut juhlivat joulua ja juhannusta niin meidän perheemme tekee tallihommia. Mutta kun siitä pitää, ja varsinkin nyt kun molemmat lapset ovat vahvasti jo mukana, niin eipä asiasta voi valittaa.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Haluan kehittyä koko ajan. Valmentaudun säännöllisesti ja pyrin kilpailemaan aina kun vain se on mahdollista. Varsinkin nuorten hevosten ratsuttajana haluan kehittyä koska se kiinnostaa minua valtavasti. Koen, että tässä ei voi koskaan olla valmis, vaan jokainen hetki hevosen kanssa tuo kehitystä joko jonain uutena juttuna tai valaa pohjaa vankemmaksi. Ja tulee hetkiä, kun saa todeta, että ei näin, ja nekin kehittävät, kun pitää mielensä avoimena”.
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Tänään. Ratsastin yhdessä lasteni kanssa yhdellä todella mielenkiintoisella projektihevosella ja sain todeta, että eteenpäin on menty. Koko päivä on paiskittu hommia ja ilta päättyy hyvään mieleen ja hieman kipeänä kroppaan. Ihan mun juttu!”
8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Haluan nimetä isäni Kari Vepsäläisen. En ole tavannut toista niin pitkähermoista ihmistä, joka pyyteettömästi haluaa auttaa sekä ihmisiä hevostensa kanssa että hevosia, jotta ne tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi. On ollut onni kasvaa ja kehittyä hänen rinnallaan tässä hevosmaailmassa. Koen, että hän on todellinen hevosmaailmaan helmi!”