Rauhaa levottomalle mielelle – ”Hevonen on tässä työssä äärimmäisen tehokas”

Kun 13-vuotiaalla Ainolla meinaa kotona palaa käämit tai luokassa keskittyminen herpaantua, hän palauttaa mieleensä tyvenen hetken hevosen selässä.

Kaisa-vuonohevonen hengittää rauhallisesti, sen kylkien tasainen kohoilu tuntuu ratsastajan raajoissa ja koko kehossa. Aino nojautuu halaamaan Kaisaa. Tamman kaula on lämmin, vaikka ratsastuskentällä puhaltaa kylmä alkutalven viima.

“Olen oppinut palauttamaan mieleen sen tunteen, kun on rauhallinen olo. Osaan myös tehdä harjoituksia, jotka auttavat, vaikka en olekaan hevosen kanssa”, Aino sanoo.

Veera Nieminen (vas.) ja Jaana Strömberg (oik.) arvostavat hevosta työtoverina nepsy-nuorten valmennuksessa. Valmennustuokio alkaa hevosen harjauksella. Kuva: Petteri Kivimäki

Jyväskyläläinen Aino on seiskaluokkalainen. Hänellä on ADHD-diagnoosi eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. ADHD kuuluu neuropsykiatrisiin eli aivotoiminnan rakenteelliseen tai toiminnalliseen poikkeavuuteen liittyvin häiriöihin. Muita vastaavia häiriöitä ovat esimerkiksi autismi ja tourette. Puhutaan myös neuroepätyypillisistä, nepsy-piirteistä.

Aino kertoo ADHD:n näkyvän hänen arjessaan kahtalaisesti: ”Minun on vaikea hillitä tunteitani, ja sitten tulee vaikka kotona riitaa. On myös hankala keskittyä koulussa. En jaksa olla paikallani tai kuunnella.”

Tähän kaikkeen Aino on saanut helpotusta hevosilta. Tai vielä tarkemmin 19-vuotiaalta Kaisalta, joka vesankalaisen Ponipalvelu AH:n ratsastuskentällä kohtaa nepsy-lapsia ja saa heidät paitsi rauhoittumaan, myös tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan.

Kaisa on nepsyvalmentaja Jaana Strömbergin työkaveri. Myös kollega Veera Niemisen parina on hevonen. Strömberg ja Nieminen ovat jo muutaman vuoden ajan tarjonneet hevosavusteista nepsy-valmennusta. Palvelu on tarkoitettu lapsille ja nuorille, joilla on neuropsykiatrisia oireita.

“Hevonen on tässä työssä äärimmäisen tehokas, sillä sen läsnäolo saa nuoren keskittymään hetkeen. Hevonen myös ottaa kaikki ihmiset vastaan ilman ennakko-odotuksia”, Veera Nieminen sanoo.

Jaana Strömberg lisää, että hevosetkin ovat erilaisia. Valmennukseen valitaan hevonen valmennettavan mukaan. Lyhytjännitteinen nuori hyötyy rauhallisen hevosen kanssa toimimisesta. Aloitekyvytön, passiivinen henkilö saa parikseen aktiivisemman hevosen.

Aino uskoo, että Kaisa-hevosen parissa vietetty aika on hänelle hyödyksi myös kotona ja koulussa. Kuva: Petteri Kivimäki

Aino nousee Kaisan selkään, pehmeään terapiasatulaan. Ohjia ei ole, valmentaja Jaana luotsaa Kaisaa riimusta ympäri kenttää. Aino saa vain keskittyä hevosen liikkeisiin ja omiin tuntemuksiinsa.

Jaana kehottaa Ainoa jännittämään ja rentouttamaan lihaksiaan kehonosa kerrallaan. Jännitä vasen pohje, sitten oikea. Vedä vatsa tiukaksi. Päästä. Hengitä.

Hevosavusteinen nepsy-valmennus ei päällepäin näytä ihmeelliseltä. Hevonen kiertää aitausta rauhallisesti. Tyttö on selässä.

Valmentaja kyselee ja kehuu, kaikki tapahtunut sanoitetaan. Hienosti osasit hengittää hevosen tahtiin. Tunsitko, miten niskan jännitys poistui? Kohtaamisessa tapahtuu selvästi jotain tärkeää. Tarkkaavuushäiriöinen nuori keskittyy intensiivisesti, kuuntelee ja tulee kuulluksi.

”Aina tunnin jälkeen on tosi hyvä olo. Semmoinen tyhjä, mutta hyvällä tavalla. Kaikki murheet ja ikävät ajatukset ovat poissa. Olen paremmalla mielellä”, Aino sanoo.

Sensohorse-asteikon avulla voi näyttää miltä nyt tuntuu. Kuva: Petteri Kivimäki

Hevosavusteinen nepsy-valmennus on Keski-Suomen hyvinvointialueen maksamaa. Palveluseteliä palveluun pariin voi hakea diagnoosin jälkeen. Valmennukseen voi tehdä lähetteen esimerkiksi koulupsykologi. Sen saaminen arvioidaan nepsy-tiimissä.

Aino päätti äitinsä kanssa, että tarjolla olevista valmennuksista hevosavusteinen tuntui kiinnostavimmalta.

”Jos nämä samat asiat kerrottaisiin minulle jossain toimistossa pöydän ääressä, en varmaan jaksaisi. Kaisan kanssa pystyn keskittymään”, Aino vertaa.

Valmentajat tekevät usein myös koti- ja koulukäyntejä, palveluseteliin kirjattujen tavoitteiden mukaisesti.

”Tavoitteista keskustellaan aina kodin kanssa. Tapaamme vanhemmat ainakin kerran. Palaute hevosavusteisuudesta on ollut tosi hyvää. Moni kohtaa hevosen täällä ensi kertaa, ja osa ihastuu niin kovin että haluaa hevosista harrastuksen”, Veera Nieminen sanoo.

Ponipalvelu AH:ssa järjestetään nepsy-lapsille omaa heppakerhoakin. Talliyrittäjä Anne Hurtta sanoo sille olevan kysyntää, sillä yhä useammalla lapsella on nepsy-piirteisiin liittyviä haasteita.

Veera Niemisellä ja Jaana Strömbergillä on vuosien kokemus ja monipuolinen koulutus hevosavusteisesta toiminnasta. Yhteistyötalleja on ympäri Keski-Suomea, tässä mennään Ponipalvelu AH:n kentällä Vesangassa.  Kuva: Petteri Kivimäki

Mikään taikakalu ei hevonenkaan ole. Sen kosketus tai tuoksu ei automaattisesti saa nepsynuorta muuttumaan mallikoululaiseksi.

Nepsy-valmennus on hyvin paljon myös ihmisten välistä vuorovaikutusta. Valmentajat Veera Nieminen ja Jaana Strömberg ovat kouluttautuneet työhönsä vuosia.

Luokanopettajan, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajan, yhteisöpedagogin ja neuropsykiatrisen valmentajan koulutukset ovat vain pieni otanta kaksikon tutkintorimpsuista. Molemmat ovat taustaltaan myös hevosihmisiä.

”Meidän oma hevosrakkaus on tietenkin yksi syy sille, miksi haluamme tehdä juuri tätä työtä”, Veera Nieminen sanoo.

On hevosessa kyllä sitä taikaakin. Toisinaan asiakas ei tahdo tulla auton takapenkiltä edes pois, mutta kun kiltti, utelias ja jännittyneestä nuoresta kiinnostunut hevonen kurkkaa sivuikkunasta, tapahtuu jotain. Ensimmäinen askel otetaan.

Niemisen ja Strömbergin hevosavusteisessa nepsy-valmennuksessa on käynyt liki seitsemänkymmentä lasta ja nuorta. Palvelua tarjotaan Keski-Suomen alueella yhteistyötalleissa, joilta on löytynyt toimintaan sopivia hevosia. Vetäjät tutustuvat jokaiseen hevoseen ja kouluttavat ja testaavat niitä ennen työhön kelpuuttamista.

Hevosen läsnäolo auttaa Ainoa keskittymään hetkeen. Kaisa on kokenut terapiahevonen. Kuva: Petteri Kivimäki

Toiminnan tavoitteena on, että nuoret osaisivat käyttää hevosen kanssa opittuja taitoja arjessaan. Oppisivat tunnistamaan tunteitaan ja vahvuuksiaan, rauhoittamaan räiskähteleviä mielialoja ja keskittymään koulunkäyntiin.

Nepsy-piirteet eivät häviä, mutta niiden kanssa oppii elämään.

Aino sanoo kokeilleensa satulassa opittuja hengitysharjoituksia, kun tuntee, että raivari on tulossa. Niksit ovat auttaneet.

Hiljakkoin Jaana Strömberg sai viestin entiseltä, jo aikuistuneelta valmennettavaltaan:

”Autoitte Hermannin kanssa mua ihan hirmusen paljon ja ilman teitä en varmaan ois lukiosta ikinä päässyt pois, saati niin hyvillä arvosanoilla. Vielä tänäkin päivänä käytän meijän yhessä opeteltuja tekniikoita, esimerkiksi hengittelytaukoihin pitkin päivää. Oon siis todella kiitollinen siitä avusta, mitä annoit silloin ja tuun käyttämään sun antamia oppeja läpi elämän.”

Hevosen lämmöstä, avoimuudesta ja herkkyydestä on apua nepsy-nuorille. Niemistä ja Strömbergiä kuitenkin huolettaa hyvinvointialueiden taloushaasteet. Kunpa hyvää toimintaa voisi jatkaa tulevaisuudessakin.