
Kirsi Haasanen, 53, hakeutui neurokirjon tutkimuksiin, kun hänen omat lapsensa saivat kumpikin ADHD-diagnoosit.
”Heidän tutkimustensa myötä tajusin, että tosi moni ADHD-piirre sopii myös minuun. Tiesin myös, että se periytyy, joten menin yksityiselle puolelle testeihin.”
Diagnoosin jälkeen toisaalta kaikki muuttui, mutta yhtäältä mikään ei muuttunut. Haasanen sai lääkityksen, mutta käyttää sitä vain harvakseltaan.
”Suurin muutos tai vaikutus oli siinä, että aloin hyväksyä omat nepsy-piirteeni, joita ennen diagnoosia pidin laiskuutena. On ollut tärkeä ahaa-elämys ymmärtää, etten olekaan huono ihminen, kun en aina pysty toimimaan kuten muut. Sain käytökselleni syyn.”

Kirsi Haasanen kuvailee elämäänsä sata lasissa -tyyppiseksi silloin, kun hän on jonkin kiinnostavan asian äärellä. Hän paneutuu tärkeäksi kokemaansa asiaan niin, että muu maailma ja arki unohtuu. Hän ei tunne väsymystä, vaan painaa yökaudet. Kiinnostavia asioita ovat olleet esimerkiksi eläinsuojelutyö ja keskiaikaharrastus.
”Vastapainoksi on päiviä, jolloin kaikki tuntuu ylivoimaiselta. En pääse sohvalta ylös.”
Kirsi Haasanen ei käytä diagnoosiaan kilpenä.
”En halua koskaan sanoa, etten voi sitä tai tätä, koska minulla on tämä ADHD. En mene diagnoosini taakse piiloon. Se vain tuo minulle lisää ymmärrystä itsestäni ja auttaa toimimaan arjessa.”
”En mene diagnoosini taakse piiloon. Se vain tuo minulle lisää ymmärrystä itsestäni ja auttaa toimimaan arjessa.”
Haasanen on jättänyt palkkatyön it-alan asiakaspalvelussa ja pyörittää hevostalliyritystä Puuppolassa.
”Yrittäjän työ sopii minulle, sillä tässä saan melko vapaasti valita, mitä teen. Voin joustavasti siirtyä toimistotyöstä vaikka paskan lapiointiin. Tavallisen konttorityön jatkuvat rutiinit eivät minulta onnistu.”
Hän kuitenkin lisää, että viimeisimmässä palkkatyössä esimies huomioi ADHD-alaisensa tarpeet hyvin.
“Oli onni, että työnkuvassa oli joustoa. Sain vaihtaa työtehtävää päivän mittaan niin, että vireystila säilyi.”