ADHD:sta tuli somen ruokkima muoti-ilmiö, kertoo kokenut psykiatri – ”Tämä on täysin poikkeuksellista”
Itsediagnoosien tekeminen nettitesteillä ja sosiaalisen median kertomukset voivat saada ihmiset uskomaan heillä olevan ADHD.Tilaajalle
Psykiatri ja Turun yliopiston emeritusprofessori Jyrki Korkeilan mukaan Ruotsissa annettiin aikanaan paljon ADHD-diagnooseja. Jälkeenpäin diagnooseja alettiin kumoamaan, koska ihmisille koitui niistä ongelmia. Kuva: Jutta MykräADHD-tapausten määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosina. Yksi selittävä tekijä on tietoisuuden lisääntyminen tarkkaavaisuushäiriöstä. Yhä enemmän ihmisiä hakeutuu hoitoon ja diagnooseja tehdään henkilöille, joilla ei aikaisemmin olisi osattu epäillä ADHD:tä.
Lisäksi koronan jäljiltä etätyöskentely on heikentänyt ihmisten keskittymiskykyä, joka on näkynyt ADHD-lääkityksen käytön kasvuna koko Euroopassa.
Taustalla on myös erikoisempi syy: ADHD:stä on tullut eräänlainen muoti-ilmiö.
Pitkän linjan psykiatri ja Turun yliopiston emeritusprofessori Jyrki Korkeilan mukaan vastaanotoille saapuu yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat hyvin vakuuttuneita siitä, että heillä on ADHD. Diagnoosia lähdetään jopa tietoisesti hakemaan.
”Tämä on psykiatriassa täysin poikkeuksellista. Meillä ei ole henkilöitä, jotka hakisivat diagnoosia skitsofreniaan, paniikkihäiriöön tai masennukseen varta vasten. Potilaat yleensä kärsivät jostain ongelmasta ja haluavat tietää, mistä on kysymys ja mitä asialle voisi tehdä”, Korkeila kertoo.
Osa ihmisistä hakee selitystä tai ratkaisua elämänsä ongelmiin ADHD:stä, vaikka todellisuudessa kyse voi olla jostain täysin muusta.
”Vastaanotolle tulee ihmisiä, joilla on joku täysin muu häiriö tai heillä ei ole mitään selkeätä häiriötilaa vaan epämääräisempi tyytymättömyys omaan pärjäämiseen, jota epäillään ADHD:ksi.”
”On ollut esimerkiksi nuoria, jotka ovat olleet luokan priimuksia peruskoulussa ja vielä lukiossa, mutta yliopistossa arvosanat ovat alkaneet laskea. Sitten on itse epäilty, että jotain täytyy olla vialla. Kyse on kuitenkin ollut vain siitä, että taso on noussut.”
Korkeilan mukaan sosiaalinen media ja ADHD:stä supervoimana kertovat kirjat ruokkivat ilmiötä. Myös epätieteellistä ja väärääkin tietoa jaetaan.
”Kun somessa kerrotaan, että tämä muutti elämäni, niin sitä voi ajatella, että diagnoosi sopisi minullekin ja helpottaisi minunkin elämääni.”
Virhediagnoosien riski lisääntyy, kun potilas on vakuuttunut sairastavansa ADHD:tä jo ennen vastaanotolle tulemista.
Osa ongelmaa ovat nettitestit. Psykiatri toteaa henkilön itsensä olemaan huono tekemään arviota. Jos epäilys tarkkaavaisuushäiriöstä on kytenyt, muisti voi valikoida omasta historiastaan vain tapaukset, jotka tukevat epäilystä.
”Lääkäri vertaa potilasta tyypillisiin tapauksiin, kun taas itse testin tekevä henkilö tekee vertauksen omaan käsitykseen itsestään. Tämä on itsediagnostiikan sudenkuoppa, johon ei kannata kaatua.”
ADHD:lle ei ole olemassa aukotonta lääketieteellistä testiä, jolla häiriö voitaisiin todentaa. Psykiatri tekee arvion loppupeleissä potilaan kertomusten ja ammattitaitonsa pohjalta.
”Kun sellainen juna lähtee liikkeelle, jossa ihminen on saanut jo itse käsityksen tilastaan, niin sitä voi olla vaikea enää kääntää vastaanotolla. Kun me olemme sen varassa, mitä ihmiset kertovat, virhediagnoosien riski lisääntyy tällaisissa tapauksissa.”
ADHD:stä on tullut myös eräänlainen positiiviseksi koettu identiteettikysymys, jota tuodaan julki sosiaalisessa mediassa.
”ADHD on myötäsyntyinen neuropsykiatrinen häiriö, mikä sulkee pois sen, että se olisi itse aiheutettu tai johtuisi omasta heikkoudesta. Tämä lisää diagnoosin kysyntää.”
”Tästä voi seurata jopa se, että ei edes yritetä kehittää omaa toimintaa, vaan vedotaan siihen, että kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, jolle ei voi tehdä mitään.”
Korkeila muistuttaa, että ADHD-diagnoosista voi syntyä merkittävää haittaa elämään. Vakuutussopimusten saaminen voi hankaloitua ja monet ammatit lentäjästä ammattiupseeriksi sulkeutuvat pois.
”Ruotsissa annettiin aikanaan paljon ADHD-diagnooseja ja jälkeenpäin niitä alettiin kumoamaan, koska ihmisille koitui niistä ongelmia. Nämä ihmiset eivät varmasti ole kokeneet asiaa identiteettikysymykseksi.”
Jyrki Korkeilan neuvo on yksinkertainen: Ihmisten tulisi välttää sosiaalisen median tietoa ADHD:stä ja itsediagnoosien tekemistä. Jos on epäilyksiä omasta mielenterveydestä, tulee ammattilaisen tehdä arvio.
- Osaston luetuimmat
