Auringonkukan juoksujalka vipattaa niin kovaa, että sitä ei pääse rapsuttamaan. Kuva: Tanja Kyckling
Video: Auringonkukka-vasikka juoksee aamusta iltaan: ”Tällä on joku ADHD”
Kuukauden ikäinen Auringonkukka-vasikka juoksee jatkuvasti laitumella silloinkin, kun muu ylämaankarjan lauma nukkuu.
Auringonkukka malttoi hetkeksi pysähtyä, jotta siitä saatiin edes yksi valokuva otettua. Kuva: Tanja KycklingTämän kevään poikimakausi on tuonut Hietalan luomuemolehmätilalle varsin omalaatuisen vasikan. Auringonkukka juoksee laitumella silloinkin, kun muu ylämaankarjalauma lepää.
”Sillä on epämääräinen härdelli koko ajan päällä. Se on tunnelman nostattaja ja lietsoo muita vasikoita ja nuoria emoja riehumaan. Välillä se käy ottamassa maitohörpyt emolta”, sanoo Tanja Kyckling.
Hän pitää Etelä-Savon Hirvensalmella Hietalan luomutilaa. Siellä kasvatetaan ylämaankarjaa, joiden liha myydään omasta tilamyymälästä.
Auringonkukan aktiivinen aika päivässä on tuntikausia. Jos vasikalla olisi askelmittari jalassa, askeleita kertyisi Kycklingin mukaan 50 000 päivässä per jalka, eli yhteensä 200 000.
”Luojan kiitos se käy yöunille samaan aikaan muiden kanssa. Se nukahtaa heti juoksemisen jälkeen ja taas aamulla alkaa sama meno”, Kyckling sanoo ja huokaa.
Auringonkukkaa oli vaikea saada jopa ternimaidolle, kun se syntyi 22. maaliskuuta. Puolen tunnin ikäisenä se nousi jaloilleen, eikä vauhti ei ollut loppuakseen. Se vain kiersi poikivaa emoaan ja näykki sen häntää ja kaulaa.
”Jouduin pyytää mieheni auttamaan. Toinen meistä nappasi vasikan kovaan halaukseen ja toinen työnsi emon tissin vasikan suuhun. Sitten kun se sai maistaa ternimaitoa, niin oppi, että se on hyvää.”
Aikaa utareelle saamiseen vierähti tunti. Kyckling sanoo olevansa hieman neuroottinen siinä, että ei lähde karsinasta ennen kuin vasikat on saatu emon utareelle.
Ylivilkkaudesta huolimatta Auringonkukan paino on noussut ensimmäisenä elinkuukautena tasaisesti. Sen painoi syntyessään 40 kiloa. Painoa on tullut vajaa kilo päivässä, eli nyt se painaa 60–70 kiloa. Se on normaali kasvuvauhti ylämaankarjan vasikalle.
Auringonkukan pääasiallinen ravinto on oman emän maito. Karkearehua se syö jo vähän ja myös märehtii, kuulemma kovaa tahtia.
”Kai sillä on jotain polttoainetta suonissa.”
Ylämaankarjaa kuvaillaan rauhalliseksi ja tasaiseksi alkuperäisroduksi. Tavallisesti rodun vasikat ja nuoret emot tykkäävät kirmata laitumella, mutta osaavat ne levätäkin.
”Tällä on joku ADHD, en oo tällaista koskaan nähnyt.”
Neuropsykiatrisia häiriöitä, kuten ADHD:ta, ei ole ylämaankarjalla koskaan tutkittu, Kyckling sanoo. Itse hän uskoo, että luonne-erot periytyvät voimakkaasti sukupolvelta toiselle. Jos emo ja isä ovat aktiivisia, se tietää vilkasta vasikkaa.
Auringonkukan emo ja isä ovat tyyniä persoonia, isä jopa erittäin levollinen. Tämän logiikan mukaan myös vasikan pitäisi olla leppoisa.
”Kai sillä on jotain polttoainetta suonissa. Ainakin emon kivennäisruokinta on kunnossa. Jos emon ruokinta olisi vinksallaan, niin vasikkakin olisi lötkö.”
Tanja Kyckling veikkaa iän tuovan vasikalle rauhallisuutta.
”Ongelmia voi tulla siinä, kun sonnin pitäisi astua se. Lehmän pitäisi malttaa pysyä paikoillaan edes sen aikaa.”
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Hietalan maatilalla vuonna 2024 syntyneet vasikat alkavat A-kirjaimella. Ne nimetään myös emonsa mukaan. Auringokukka-vasikka sai nimensä äidiltään, joka kantaa nimeä Aurinko. Kuva: Tanja Kyckling- Osaston luetuimmat
