Tilan maisema on arvokas sekä monimuotoisuuden kannalta että kulttuurihistoriallisesti. Mosaiikkimaisuus ja kivikot luovat monille kasveille ja hyönteisille otollista elinympäristöä. Kuva: Saara Lavi
Laiduntava karja tekee korvaamattoman tärkeää työtä monimuotoisuuden säilyttämiseksi ‒ omistajan vastuulle jää tarkkailla, että laidunpaine pysyy sopivana
Yleisimmät ongelmat perinnemaiseman hoidossa ovat yli- ja alilaidunnus, kertoo ympäristösopimusten asiantuntija.TilaajalleParikkala
Notkolan tilan ylämaankarja tekee arvokasta työtä pitämällä avoimena kulttuurimaisemaa sekä mahdollistamalla lukuisien uhanalaisten kasvien ja hyönteisten elinympäristön. Karjaa siirretään usein lohkolta toiselle, jotta kuivan maastonkin kukat ehtivät kukkia ja siementää. Kuva: Saara LaviKivinen niitty vilisee heinäkuun iltana elämää ylämaankarjan laitumella Notkolan tilalla Parikkalassa. Ketoneilikat ja kissankellot kukkivat yhä, sillä kasvillisuus on piristynyt kuivan alkukesän jälkeen tulleista sateista.
Maisema on kaunis katsoa, mutta myös monimuotoisuuden kannalta hyvin arvokas poikkeuksellisen runsaan lajistonsa ansiosta.
”Täältä on tunnistettu esimerkiksi 83 eri ludetta ja 20 erilaista kovakuoriaista”, kertoo tilan omistaja Jatta Paajanen.
Alueella tavataan myös kolmea erittäin uhanalaiseksi luokiteltua lajia: piilolantiaisia, varpusia ja luhtasukkulakoita.
Runsas lajisto on alueella työskentelevien nautojen ja tilan omistajien pitkäjänteisen työn ansiota. Maisemaa ja perinnebiotooppia on hoidettu karjan avulla 1990-luvulta lähtien.
”Tässä oli niin sanottu hot spot, jossa oli hyvää lajistoa. Sen ympärille kannatti aloittaa perinnebiotoopin laajentaminen”, muistelee biologi Kimmo Inki Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta.
Nykyisin tilalla on maisemanhoitosopimus noin 50 hehtaarille perinnebiotooppeja. Näistä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita alueita on runsaat 20 hehtaaria.
Notkolan tilan toiminta on Inkin mukaan hyvin suosiollista myös pienperhosille, joiden lajisto tilalla on Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson runsain.
”Vastaavaa perinnebiotooppia Kaakkois-Suomessa ei ainakaan vielä ole muita.”
Onnistuminen on etenkin nopean laidunkierron ansiota. Niittykasvien siemenpankki säilyy maaperässä pitkään, ja kasvien esiin nouseminen vie aikaa.
”Nopea laidunkierto mahdollistaa sen, että arvokkaat kasvilajit pääsevät kukkimaan ja siementämään, mikä on myös perhosten kannalta tärkeää. Nopea kierto sopii myös luteille, kaskaille ja lantakuoriaisille.”
Perinnebiotoopeilla kasvaa kymmeniä ei lajeja. Kuva: Saara LaviJoillakin maisemanhoitokohteista kaikki maahan kertyneen siemenpankin kasvit eivät pääse laiduntamisesta huolimatta nousemaan esiin. Se johtuu yleensä joko yli- tai alilaidunnuksesta.
”Etenkin kuivat niityt kuormittuvat helposti liikaa, se on mielestäni isoin ongelma tällä alueella. Osittain tämä ehkä liittyy siihen, että maisema-alueet ovat aika pieniä”, Inki toteaa.
Hän kertoo, että maisemanhoitoalueiden laidunnukseen on tekeillä lisäohje tilanteen korjaamiseksi.
”Monen mielestä tasainen nurmen näköinen laidun on hyvin hoidettu, ja kukkivaa saatetaan pitää hoitamattomana.”
Jatta Paajanen on tyytyväinen rotuvalintaansa. Ylämaannautaemojen vasikat lähtevät vieroituksen jälkeen yhteistyötilalle kasvatettavaksi. Kuva: Saara LaviAlilaidunnus on useimmin ongelma etenkin kohteissa, joissa ei ole aiempaa laidunnuskokemusta, kertoo ympäristösopimusten asiantuntija Niina Pulkkinen Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta.
Ylilaidunnuksen vaarana on eroosio ja maan köyhtyminen. Alilaidunnetullakaan alueella taas tavoite ei toteudu, kun siemenpankin kasvit eivät saa tilaa nousta esiin.
Ympäristösopimusta alueelle ei voida tehdä, jos siellä ei ole toteutettu hyväksytyssä hoitosuunnitelmassa sovittuja toimia.
”Vahva karjakokemus auttaa paljon. Ja se, että valitsee eläimen ja rodun, joka on oikea niin tuotannon kuin käytettävissä olevien sopimuksen puitteissa hoidettavien alueiden kannalta”, Pulkkinen sanoo.
Notkolan tilalla ylämaankarja rotuvalintana perustuu maisemanhoitoon ja luomutuotantoon. Laidunten tilannetta seurataan silmämääräisesti koko laidunkauden ajan.
”Lohkon laidunnusaika riippuu ihan siitä, millainen kesä on. Etenkin loppukesästä siirroissa on paljon työtä, mutta se kuuluu tähän toimintaan. Kaikkea ei voi mitata rahassa”, Paajanen sanoo.
Kultakallio-nimisen autiotilan entisiä laitumia on hoidettu laiduntamalla nyt seitsemän vuotta. Joka vuosi esiin nousee uusia kasveja. Kuva: Saara LaviPulkkinen kannustaa kaikkia eläinten omistajia laiduntamaan muutakin kuin peltoja.
”Se on hyvin merkityksellistä. Esimerkiksi pääskyset lisääntyvät laidunnuksen myötä nopeasti.”
Mikäli omia eläimiä ei ole, apuna voi käyttää laidunpankkia: kohtaamispaikkaa, jonne voi ilmoittaa laidunalueita tai eläimiä.
”Karjatiloja ei ole kaikkialla, mutta harraste-eläimiä on”, Pulkkinen sanoo.
Hän muistuttaa, että maisemanhoitoon löytyy muitakin rahoituskanavia kuin kuin ely-keskuksen hallinnoima Helmi-ohjelma ja Maatalouden ympäristösopimus. Yksi esimerkki on Fingrid, mikäli laidunnettava alue sijaitsee sähkölinjan alla.
Aina laidunnus ei myöskään vaadi sopimusta. ”Mikäli ala on pieni, tai sopimusehtoja on muuten vaikea toteuttaa, vaihtoehtona on laiduntaa ilman sopimusta, jolloin rahoittajan tukiehdoista ei tule rasitetta.”
- Osaston luetuimmat
