Toistaiseksi palvelutarjonta on Suomessa kehittynyt pisimmälle hevospuolella. Kuva: Pasi Leino
Navetasta saa apua vaikka nepsy-lapsen pöpökammoon – maatilaympäristö on otollinen kuntoutustoimintaan
Maatilojen ja sote-alan yhteistyössä piilee paljon potentiaalia, uskovat green caren eli luontohoivan asiantuntijat.Tilaajalle
Alkumaan maitotilalla eläinavusteista toimintaa tehdään pääasiassa nuorkarjan parissa. Lypsykarja robotteineen on eri pihatossa. Kuvassa vasikoita tervehtivät yrittäjän veljen lapset Ninni, Nella ja Anni (oik.). Kuva: Pasi LeinoMaatalouden murroksessa tilojen kannattaa pohtia tulevaisuutta laajasti. Toiminnan uudelleen suuntaamiseen ja tai monipuolistamiseen voi löytyä mahdollisuuksia yllättävältäkin suunnalta, kuten kuntouttavan toiminnan parista.
”Näen valtavasti potentiaalia maatilojen ja sote-ammattilaisten yhteistyössä”, Alkumaa-hoivamaatilan yrittäjä Niina Merivirta Salosta toteaa.
Alkumaa on toimiva maitotila, joka tarjoaa monipuolisesti luonto- ja eläinavusteisia palveluita sekä retkiä. Päätuotantosuunta on edelleen maidontuotanto.
Idea lähti vuonna 2016 MT:n artikkelista, joka käsitteli kehitysvammaisen pojan perhehoitoa maatilalla.
”Sanoin miehelleni Pasille, että tämähän sopisi meille”, Merivirta kertaa. Toiminnan käynnistäminen vei noin vuoden, sillä yritys on alan pioneereja.
Merivirralla oli pohjana lasten ja nuorten erityisohjaajan tutkinto, ja vuosien kuluessa hän on opiskellut lisää, muun muassa ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi.
Hänen erityisosaamistaan on etenkin autisminkirjolla olevien lasten ja nuorten kanssa toimiminen.
”Eläinten kautta voi peilata monia asioita. Vaikuttavuus on usein ihan ihan uskomatonta ja antaa itsellekin valtavasti”
Eläinavusteisuus antaa työhön paljon mahdollisuuksia.
”Eläinten kautta voi peilata monia asioita. Vaikuttavuus on usein ihan ihan uskomatonta ja antaa itsellekin valtavasti”, Merivirta sanoo.
Hän kertoo esimerkin lapsesta, jolla oli paha bakteerikammo. Innokkaasti vasikoita hoitaessaan hän oppi koskemaan erilaisiin materiaaleihin ja antamaan vasikoiden nuolla käsiään. Tämä helpotti bakteerikammoa merkittävästi ja helpotti myös koulunkäyntiä.
”Hänen kohdallaan toimi se, että epämiellyttäviä asioita opeteltiin miellyttävässä ympäristössä.”
Ylivilkkaiden lasten levottomuus vähenee eläinten lähellä ja metsäympäristössä rauhallisen tekemisen parissa.
”Ja oikean työn tekeminen antaa kaikenikäisille tärkeitä onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia”, Merivirta kertoo.
Tilalla tehtiin monta vuotta lasten yhteisöllistä ryhmätoimintaa yhteistyössä Pelastakaa lapset ry:n kanssa, mutta se päättyi vuonna 2021.
”Nyt on varmaan jonkinlainen murrosvaihe. Hyvinvointialueet miettivät suuntia, joihin lähtevät satsaamaan. Uskon, että sieltä löytyy myös ’green carelle’ kysyntää. Ennalta ehkäisevä työ on tärkeää ja saa aikaan säästöjä, ja tämä on juuri sitä”, Merivirta pohtii.
Green caren eli luontohoivan menetelmiä olisi mahdollista käyttää hyvin laajasti osana sosiaali- ja terveysalan työtehtäviä.
”Palvelutaloissa, ikäihmisten parissa, mutta myös lasten, nuorten ja perheiden tukemisessa sekä mielenterveystyössä”, listaa tutkija Anja Yli-Viikari Luonnonvarakeskuksesta.
”Helposti terveyskysymyksiä ajatellaan kapeasti, mutta osa sote-alan asiakkaista tarvitsee myös laaja-alaista tukea monelle hyvinvoinnin osa-alueelle.”
Luontohoivan keinoilla pystyttäisiin vastaamaan joustavasti erilaisiin tarpeisiin.
”Sitä kannattaisi soveltaa etenkin niihin asiakasryhmiin, joiden kanssa lääkehoidolla tai terapiakeskusteluilla ei ole päästy toivotusti eteenpäin. Osa tarvitsee toiminnallisuutta ja kokemuksellisuutta”, Yli-Viikari sanoo.
Esimerkiksi kontaktin ja luottamuksen luominen voi olla helpompaa toiminnan yhteydessä.
Eläinavusteisuus antaa työhön paljon mahdollisuuksia. Kuva: Pasi LeinoAla on Suomessa edelleen melko uusi ja lähtenyt laajenemaan vasta edelläkävijöiden keskuudessa. Kansainvälisesti tapahtuu paljon, Yli-Viikari sanoo.
Hän on myös Green Care Finland ry:n hallituksen jäsen. Yhdistyksessä on noin 300 jäsentä, mutta kaikki toimijat eivät kuulu siihen.
Toistaiseksi palvelutarjonta on Suomessa kehittynyt pisimmälle hevospuolella. Ratsastusterapian ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tarjontaa on melko laajasti eri puolilla maata.
Yli-Viikari arvioi, että hevosalan luontohoiva-ammattilaisia on Suomessa muutamia satoja.
Maatilojen käyttö luontohoivapalveluiden tuottamisessa on esimerkiksi Norjassa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa merkittävästi pidemmällä kuin Suomessa.
”Ulkomailla maatila voi tarjota toimintaympäristön sote-ammattilaiselle. Meillä yksityisten sosiaalipalveluiden tarjontaa säädellään tiukasti, ja toiminta voi lähteä liikkeelle vaatimukset täyttävistä ammattilaisista.”
Maidontuottaja Niina Merivirta ja hänen miehensä saivat idean luontohoivatoiminnan aloittamisesta MT:n artikkelista vuonna 2016. Tämän jälkeen Merivirta on kouluttautunut alalla lisää jatkuvasti. Kuva: Pasi LeinoMenetelmät kiinnostavat sote-ammattilaisia, ja osa käyttää jo niitä osana työtään.
Ostopalveluna luonto- ja eläinavusteisten palveluiden myyminen on kuitenkin vielä haastellista, Yli-Viikari toteaa.
Siihen vaikuttaa olennaisesti se, miten suuret toimijat, kuten Kela ja hyvinvointialueet ottavat palveluita käyttöön.
Kela hyväksyy eläinavusteiden toiminnan käytön vaativassa ammatillisessa kuntoutustoiminnassa, mutta esimerkiksi mielenterveyspuolella mahdollisuuksia ei vielä tunnisteta riittävästi, Yli-Viikari kertoo.
”Toivomme tietysti alan menetelmien käytön kehittyvän edelleen, mutta uusien toimintamallien tuominen on hankalaa nyt, kun sotealalla haetaan säästöjä kaikesta.”
Toisaalta ennalta ehkäisevän luontohoivan kautta voitaisiin saada aikaan säästöjä, Yli-Viikari arvioi.
”Se, että käytössä on erilaisia työvälineitä, voi tukea myös sote-alan ammattilaisten jaksamista.”
- Osaston luetuimmat
