Eläimet opettavat kärsivällisyyttä ja hyväksytyksi tulemisen taitoja – ”Ymmärrämme toisiamme, sillä olemme molemmat erilaisia”

Kuulostaa sumusireeniltä, mutta ei, kyseessä on Sirkus Finlandiasta eläkkeelle jäänyt aasikaksikko Marko ja Iti.

Äänimaailma täydentyy hetkessä, kun sekakuoroon yhtyvät myös lammaskarsinan sekä vuohinurkkauksen kultakurkut. Aivastuksenomaista törähdystä on havaittavissa myös villasikojen puolelta.

Vain yhdessä pilttuussa ollaan hipihiljaa. Virolaista alkuperää oleva Vilma-poni ei voi herkkyydelleen mitään. Aikakausi kärryn edessä sekä moninkertaisena ponimammana ovat jättäneet omat jälkensä, niin sielunmaailmaan kuin kehoonkin.

”Vilma on kamalan arka, mutta minua se ei pelkää. Ymmärrämme toisiamme, sillä olemme molemmat erilaisia”, Anne Södervik kertoo asiantuntevasti.

Eeva-Leena Nelimarkka (vas.) suunnittelee aloittavansa Green Care -toimintaa myös nykyisellä Eksun Eläintilalla. Kuva: Anne Anttila

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet alajärveleläisille Anne ja Vili Södervikille ikimuistoisia, sillä muutaman viikon välein he tekevät omatoimireissun kotieläintilalle. Vajaan vuoden ajan kohteena on ollut Paalijärven kylällä sijaitseva Eksun Eläintila.

”Jokaisen reissun jälkeen mieli on niin hyvä, että verenpainekin laskee”, pariskunta muotoilee kiitollisena.

Kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä asuva aviopari sanoo löytäneensä eläinavusteisesta toiminnasta mielekkään harrastuksen, mutta samalla myös arkea tukevan toimintamuodon.

”Eläinten kanssa on helppo toimia. Ne vaistoavat jopa tunteet ja mielialan. Eläimet eivät myöskään arvostele eikä niillä ole koskaan kiire. Me kaikki olemme eläinten edessä saman arvoisia”, Anne Södervik listaa.

Vili, 56, sanoo olevansa lypsykarjatilan poikia ja myös Anne, 48, on tottunut eläinten läsnäoloon pienestä pitäen. Kuva: Anne Anttila

Pariskunta Södervikille eläinten kanssa toimiminen on tuttua jo lapsuudesta.

Vili, 56, sanoo olevansa lypsykarjatilan poikia ja myös Anne, 48, sanoo tottuneensa eläinten läsnäoloon pienestä pitäen.

”Lypsänyt en ole, mutta navetassa riitti muutakin puuhaa. Erikoisalaani on eläinten ruokkiminen, joista päällimmäiseksi nousee heinien anto sekä juottaminen”, Vili paljastaa.

Eläimet ovat luontaisia terapeutteja. Tähän tulokseen ovat tullet myös Eksun Eläintilaa pyörittävä Kari Vuorela sekä green care -maatilatoimintaan perehtynyt Eeva-Leena Nelimarkka.

Yhdessä kaksikko tähtää siihen, että Eksun Eläintila voi jossakin vaiheessa harjoittaa myös virallista green care -toimintaa. Mutta vain kumppanuusmallin avulla yhteistyössä sote-toimijan kanssa, sillä insinöörikoulutuksella Nelimarkka ei voi antaa hoivapalveluita.

”Menossa on niin sanottu koeponnistusvaihe. Suunta näyttää kuitenkin selkeälle, sillä erityisryhmille suunnatuille maatilatoiminnoille on suuri tilaus. Myös Anne ja Vili ovat omalla esimerkillään näyttäneet toteen, että eläinten ja ihmisten välistä vuorovaikutusta tulee entisestään lisätä”, Nelimarkka sanoo.

Tallitiimi Vuorela-Nelimarkka tietää kokemuksesta, että eläinten läsnäololla on merkittävä vaikutus ihmisten terveyteen.

Toisille riittää pelkkä eläimen näkeminen. Kuitenkin iso osa haluaa silittää ja olla eläimen lähellä, hoitaa ja helliä niitä sekä osallistua jokapäiväisiin, oikeisiin tallitöihin osana talliyhteisöä. Kukin kuitenkin oman kiinnostuksensa ja vointinsa mukaan.

”Terveydellisten hyötyjen suhteen tarvitaan vielä tieteellistä lisänäyttöä. Omaan kokemuspohjaan nojaten voin kuitenkin sanoa, että eläimillä on hyvin vahva ihmismieltä rauhoittava vaikutus. Olemme saaneet viestiä myös siitä, että aasin rapsuttelu vähentää levottomuutta ja vaikuttaa myönteisesti jopa unen laatuun. Lisäksi uutinen ulkomailta kertoo, että esimerkiksi iäkkäiden maatilapäivät lisäävät jopa ruokahalua.”

Södervikin pariskunta on yhtä mieltä siitä, että eläimet tuovat mukanaan elämisen iloa.

”Mukavat hetket ovat joskus hakusessa, mutta maatilapuuhastelu tarjoaa niitä käyntikerrasta toiseen. Arvostamme suuresti, että myös erityisihmiset saavat mahdollisuuden osallistua ja oppia. Perinteiset tallihommat, hoitamisesta eläinten ulkoiluttamiseen ovat täynnä elämyksiä ja onnistumisen iloa.”

He muistuttavat, että hommassa tarvitaan myös rohkeutta.

”Osa eläimistä on nimittäin todella isoja ja osa vähän lihaviakin. Ja joskus saattaa eläintenkin päivään sisältyä mielen murheita, joten silloin tarvitaan myös neuvottelutaitoja”, pariskunta kertoilee.

Eläimillä on ilmiömäinen taito kohdata ihminen ihmisenä ja luoda luottamuksen sinetti.

”Eläin on kaikessa hyvin välitön ja vilpitön. Se ei kieroile, juoruile eikä arvostele. Myös palaute tulee viipymättä. Eläimillä on ilmiömäinen taito tuoda myös mielenrauhaa. Jos kaikki nämä hyvinvointiin vaikuttavat asiat voitaisiin valjastaa tositoimiin, terapioiden ja pillereiden tarve vähenisi”, Nelimarkka luonnehtii.

Anne Södervik on yhtä mieltä siitä, että eläinavusteinen toiminta on suoraan yhteydessä henkiseen hyvinvointiin.

”Tunti tallilla vähentää levottomuutta, mutta samalla myös eriarvoisuuden tunnetta. Iltapalakin maistuu paremmalle, kun samalla voi muistella eläinystävien edesottamuksia ja nauraa hauskoille sattumuksille. Meille erityisihmisille on erittäin tärkeää, että saamme olla mukana ja kohtelu on tasavertaista, avointa, mutta samalla rajoitteet huomioon ottavaa.”

Södervikit ovat huolissaan siitä, miten sote-uudistuksen vaikutukset tulevat vaikuttamaan kehitysvammaisten ihmisten arkeen ja ennen kaikkea pärjäämiseen.

”Olemme riippuvaisia muista, joten miten käy esimerkiksi kuljetuspalveluiden. Ilman taksia emme pääse edes talleille”, Anne Södervik pohtii.