Valtion ei olisi pakko tappaa raviurheilua

Valtioneuvoston viime viikolla julkaisema julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026–2029 oli hevosalan kannalta rajua luettavaa.

”Hevostalouden edistämiseen valtion talousarviosta osoitettu rahoitus vähenee kehyskaudella 25,5 miljoonasta eurosta 6,0 miljoonaan euroon vuodessa”, keskiviikkona julkaistussa suunnitelmassa todetaan.

Maa- ja metsätalousministeriö muistuttaa omassa tiedotteessaan, että hallitus on sitoutunut tarkastelemaan hevossektorin tarvitsemaa rahoitustasoa vuosille 2028–2029 keväällä 2026.

Toteutuessaan leikkaukset olisivat rajuja. Jo kehyskauden alkuun eli ensi vuodelle mainittu 25,5 miljoonaa euroa olisi ankara leikkaus.

Tänä vuonna valtion budjetissa hevostalouden edistämiseen on budjetoitu reilut 31 miljoonaa euroa, minkä päälle maa- ja metsätalousministeriö kaivoi kolmisen miljoonaa muun muassa siirtorahoina.

Raviurheilun rahoitusmalli muuttui vuonna 2017, kun raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen omistama hevospeliyhtiö Fintoto, entinen Veikkaus ja RAY sulatettiin nykyiseksi Veikkaukseksi. Siihen asti raviala oli tehnyt valtaosan rahoistaan oman pelitoimintansa kautta, mutta uudessa mallissa hevostalouden rahoitus on kulkenut erilaisina valtion tukina.

Aiemmin sekä hevostalouden että muiden edunsaajien tuet oli sidottu Veikkauksen tuottoihin, mutta Veikkauksen tuloksen romahdettua kytkös purettiin. Nykyisin myös hevostalouden tukirahat ovat valtion budjettirahaa siinä missä kaikki muukin.

Taustalla on valtion säästötarpeiden lisäksi eduskunnassa valmisteilla oleva rahapeliuudistus. Sen osana hevospelaaminen on siirtymässä Veikkauksen yksinoikeuden piiristä lisenssi- eli monilupajärjestelmään.

Suomen Hippos on perustamassa ruotsalaisen peliyhtiö ATG:n kanssa omaa peliyhtiötä, jonka tuotoilla sen on tarkoitus rahoittaa alan toimintaa jatkossa.

Ainakaan alkuvuosinaan uusi peliyhtiö ei kuitenkaan tule olemaan rahantekokone. ATG:n alkuvuodesta Hippoksen valtuuskunnalle esittelemissä laskelmissa yhtiön tulos olisi alkuun ennemmin miljoonia kuin kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Pohjimmiltaan kokonaisuudessa mitataan sitä, haluavatko suomalaiset päättäjät hevosalan säilyvän elinvoimaisena vai eivät. Jos esimerkiksi valtion nyt vuodelle 2029 hahmottelema 6 miljoonan euron tuki toteutuisi, se tarkoittaisi suomalaisen raviurheilun totaalista alasajoa.

Jo tälle vuodelle tehdyt leikkaukset ovat ajaneet alan todella ahtaalle, ja hevostalouden kurittamista aiotaan siis jatkaa myös tulevina vuosina, ollaan lisenssimarkkinassa tai ei.

Valtion tuen leikkaamista esitetyllä tahdilla ei voi perustella EU:n vaatimuksilla. Lähin verrokkimaa on Tanska, jossa hevospelaaminen siirtyi vuonna 2018 lisenssimalliin oltuaan sitä ennen Danske Spilin monopolin alla.

Euroopan komission hyväksymän notifikaation mukaan Tanskassa hevostalouden tukemista on jatkettu yhdeksän vuoden siirtymäajan verran. Alkuvuosina tuki säilyi alkuperäisellä tasollaan, sen jälkeen tuen määrää on leikattu vuosittain 20 prosentilla alkuperäisestä tasosta.

Suomessa lisenssijärjestelmään hakeutumisesta aiotaan palkita ajamalla hevostalous jo valmiiksi kuilun partaalle.

Alan rahoituksesta käydyssä keskustelussa Hippos on pelannut väärää hevosta. Hevosalan tukia puolustettiin vuosikaudet väittämällä hevospelien tuottojen olevan valtiolle merkittävästi suuremmat kuin hevostalouden saama, pitkään noin 40 miljoonan euron tasolla ollut tukipotti.

Näin ei ole enää vuosiin ollut, vaikka hevospelien tuotot toki valtaosan alan tukirahoista kattavatkin.

Hevosalan tukemiselle on kuitenkin paljon pätevämpiäkin perusteita. Kokonaisuutta ajatellen varsin maltillisella valtion tuella pidetään yllä mittavaa taloudellista toimeliaisuutta.

Harvat hevoset tai niiden omistajat pääsevät kummoisessa mittakaavassa osalliseksi esimerkiksi palkintorahoista. Järjellisesti pyörivä raviurheilu kuitenkin ylläpitää intoa omistaa ja kasvattaa hevosia, mikä maksaa valtion panostukset takaisin monella eri tavalla.

Isossa kuvassa kyse on maaseudun elinvoimasta. Hevosala on merkittävä toimiala ja hevoset varmasti keskeisimpiä tyhjentyvän maaseudun vetovoimatekijöitä.

Päättäjien ei kannata tappaa raviurheilua. Kun ei ole pakko.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.