Hevosen silmän sarveiskalvohaavan hoidossa nopea aloitus on tärkeää

Hevossairauksiin erikoistuva eläinlääkäri Sonja Jernström Helsingin yliopistosta koosti tieteelliseen artikkeliinsa vuosina 2019–2022 Helsingin yliopistolliseen hevossairaalaan lähetteellä saapuneiden 288 silmäpotilaan tapaukset. Suurimmalla osalla hevosista todettiin sarveiskalvoon liittyvä sairaus tai vamma.

Yleisin päädiagnoosi ja yleisin sairaalahoitoa ja kirurgisia toimenpiteitä vaatinut silmäsairaus oli infektion takia komplisoitunut sarveiskalvohaava. Tällaisia tapauksia oli aineistossa yli sadalla hevosella.

Kirjoittaja toteaa, että silmävammoissa varhainen diagnoosi ja asianmukaisen hoidon aloittaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä ja voivat vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. Sarveiskalvohaava, johon on ehtinyt jo kehittyä komplikaatioita, vaatii usein sairaalahoitoa ja kirurgiaakin.

Artikkelissa todetaan, että osa silmäsairauksista, kuten sarveiskalvon infektiot, vaativat usein hoidon alussa tiheää lääkitsemistä. Tämä voi olla helpompi järjestää sairaalassa kuin kotitallilla. Silmäkirurgia tehdään pääasiassa sairaalaolosuhteissa.

Yli puolesta hevossairaalassa hoidetuista silmäpotilaista on hoidon lopputulos tiedossa. Näistä potilaista noin joka viides parantui täysin ja neljäsosalla hoitoa jatkettiin sairaalasta pääsyn jälkeen. Seitsemän prosenttia sairaalahoidossa olleista hevosista lopetettiin.

15 prosentilla aineiston hevosista poistettiin toinen silmä huonon hoitovasteen tai ennusteen takia. Suurimmalla osalla silmänpoistoon päätyneistä tapauksista päädiagnoosi oli komplisoitunut sarveiskalvohaava.

Yksinkertaisten silmäsairauksien, kuten komplisoitumattomien sarveiskalvohaavojen, hoito onnistuu yleensä kotitallilla. Tutkijan mukaan hoitavan eläinlääkärin on hyvä osata tunnistaa, milloin silmän paraneminen ei ole normaalia ja tarvittaessa lähettää hevonen jatkotutkimuksiin oftalmologiaan perehtyneelle eläinlääkärille.

”Hevoselle aiheutuvan kivun ja kärsimyksen lisäksi silmäsairaudet voivat komplisoituessaan aiheuttaa hevosen omistajalle merkittäviä hoitokustannuksia, heikentää hevosen arvoa, haitata sen käyttöä tai johtaa jopa hevosen lopettamiseen”, artikkelissa todetaan.

Sonja Jernströmin, Minna Mustikan, Kukka-Maaria Helkiön ja Ninja Karikosken artikkeli on julkaistu Eläinlääkäri-lehdessä 3/2025. Artikkeli on vapaasti luettavissa verkossa Helsingin yliopiston Helda-tietokannassa.

Linkki tutkimukseen.