

Teivon Ravikoulussa aloitetaan pilottiprojekti, jonka tavoitteena on kehittää raviterapia osaksi hevosavusteista kuntoutusta. Lokakuussa 2025 alkava projekti tulee kestämään vuoden.
Raviterapia on täysin uusi konsepti Suomessa. Uudessa toimintamuodossa on samoja piirteitä ratsastusterapian kanssa, sillä olennaisena työkumppanina molemmissa on hevonen.
”Hevoset ovat suoraviivaisempia kuin ihmiset. Ravihevosissa pidän siitä, että ne ovat hyvin opetettuja, monikäyttöisiä ja työmoraali on yleisesti hyvä”, pilottiprojektin vetäjä Anne Terävä sanoo.
Terävä on itse käynyt Teivon Ravikoulun kurssipolun läpi. C-ajoluvan omaava Terävä on sosionomi, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja, vammaisratsastuksen avustaja sekä ratsastusterapeutti (SRT).
Parhaillaan projektille ollaan luomassa rakenteita ja toiminnan prosessirunkoa. Pirkanmaan Hyvinvointialue ei ole mukana projektissa, vaan sille ollaan hakemassa hankerahoitusta.
”Nyt ollaan vielä hyvin alkuvaiheessa. Toivomme saavamme hankerahoitusta sekä yhteistyökumppaneita mahdollistamaan raviterapian kehittämistä.”

Terävä kertoo, että tavoitteena on pilottivaiheen kestäessä ja sen jälkeen laajentaa toimintaa muihin ravikouluihin. Lisätavoitteena on saada aikaan nimikesuojattu työtapa.
”Haluamme luoda laadultaan varmistettua palvelua, jossa ostaja tietää, mitä rahalla saa. Raviterapiaan luodaan kuntoutuksellinen prosessi, ja myöhemmin raviterapiaa tekevällä henkilöllä tulee olemaan tehtävään vaadittava taustakoulutus.”
Terävän mukaan muun muassa ratsastusterapiasta tullaan ottamaan mukaan hyväksi havaittuja käytäntöjä myös raviterapiaan. Raviterapian kulmakiviä tulevat olemaan fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky.
”Hevonen on kuitenkin molemmissa toimintamuodoissa pääroolissa. Raviterapiaa toteutetaan Teivon ravikoulun talliympäristössä sekä raviradalla maasta käsin työskentelynä, ratsain ja tietenkin kärryiltä ohjastaen.”
”Mielenkiintoista tässä on se, kun raviohjastuksessa ei olla pääsääntöisesti kosketuksessa itse hevoseen, vaan kehovuorovaikutus muodostuu välillisesti hevosen tuottaman liikkeen pohjalta, ohjasten ja ravikärryjen välityksellä.
Raviterapiassa voi olla sekä yksilöllistä että ryhmätoimintaa, mutta pääpaino on yksilöllisessä kuntoutuksessa.
”Toiminta tullaan rakentamaan toistettavaksi, prosessin omaiseksi, jättäen kuitenkin tilaa yksilöllisille tavoitteiden laatimiselle ja toteuttamiselle. Haluamme tarjota erityisen tuen tai kuntoutuksen tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja aikuisille toimintaa, joka vastaa tarkasti kunkin yksilön tarpeita.”
Kaiken keskiössä on luonnollisesti hevonen.
”Hevonen pysyy hevosena, ja sen käytös on lajityypillistä, oli kyseessä koulutustaustaltaan sitten ratsu, ravuri, työhevonen tai mikä tahansa hevonen. Hevosen perustarpeet, kuten ravinto, lepo, hoiva sekä sosiaaliset suhteet ovat kuten ihmiselläkin. Näiden tarpeiden havainnointia ja täyttämistä voi harjoitella.”
”Pyrkimyksenä on myös ravihevosen elämän ja roolin monimuotoisuuden lisääminen ihmisen kumppanina. Ravihevosella voi olla monenlaista käyttöä vielä raviuran jälkeenkin. Ravikouluihin on sijoitettu hevosia, joiden aktiivinen kilpaura on takana. Ne toimivat opettajina harrastajille. Jatkossa ne voivat toimia raviterapiassa koulutetun työntekijän työparina, olemalla sitä mitä ne luonnostaan ovat”, Terävä päättää.