”Tämä on tosi paljon hyvinvointipalvelua, aikuisille irtiottoa arjesta”

Mennala on keskisuomalainen pieni tila, jossa kasvatettiin sikoja 90-luvun alkuun saakka. Katri-tyttärellä oli omia poneja ja hevosia, ja hän alkoi pitää tunteja muille lapsille jo yläasteikäisenä. Hänellä ajatteli silti pitkään, että hevosalalle hän ei lähde, se on liian rankkaa.

Lukion jälkeen hän opiskelikin lähihoitajaksi, mutta sitä työtä hän ei ole tehnyt päivääkään.

”Harjoitteluissa huomasin, että ei muissakaan töissä ihan helpolla pääse”, Katri Mennala muistelee.

Siihen aikaan aukesi mahdollisuus saada ratsastuksenohjaajan tutkinto pelkillä näyttökokeilla. Mennala lähti Ypäjälle, läpäisi kokeet ja päätti alkaa pitää omaa ratsastuskoulua isän ja äidin vahvalla tuella.

Vanhemmat olivat silloin eroamassa, ja he erosivatkin, mutta yhdessä tehdään yhä edelleen, vaikka vanhemmat ovat yli kahdeksankymmenen. Isä Antti ajelee pihassa traktorilla, äiti Liisa tekee leiriläisille ruoat.

Mennalan mies työskentelee fysioterapeuttina keskussairaalalla. Lapsia parilla on neljä.

Mennalassa käy monenikäistä väkeä. Alle 7-vuotiaille on omat talutustunnit, ja vanhin vakioratsastaja on 76-vuotias. Kuva: Petteri Kivimäki

Hevosia on tallissa kolmisenkymmentä, ja niistä vain muutama perheen käytössä. Yksityishevosia on kymmenkunta. Niiden osuus on viime vuosina kasvanut. Omistajista suurin osa käy ratsastustunneilla ja heitä autetaan kilpauralla tai harrastuksessa eteenpäin.

Ratsastuskoulun asiakasmäärät kasvoivat koronan aikaan, mutta laskivat vuosi sitten syksyllä jonkin verran. Sama trendi onnäkynyt muissa kouluissa ympäri Suomen.

Oppilaiden ikähaitari on laaja. Alle 7-vuotiaille on omat talutustunnit, ja vanhin vakioratsastaja on 76-vuotias. Erityisesti kilpailuihin tähtäävät Talent-valmennusryhmät ovat suosittuja.

Talli tarjoaa myös pararatsastusta, ja lisäksi toinen yrittäjä ottaa Mennalan tiloissa päivisin vastaan ratsastusterapia-asiakkaita.

Jonkinlaista terapiaa ratsastus on monelle. Mennala haluaa opettaa kaikkia ihmisiä ratsastamaan oikein, mutta meno on leppoisaa.

”Tämä on tosi paljon hyvinvointipalvelua, aikuisille irtiottoa arjesta. Hevosten kanssa huolet unohtuvat”, hän sanoo.

Viime viikonloppuna tallilla pidettiin avointen ovien päivä ja keppihevoskarnevaalit. Se toi taas iloa ja ajatusta siitä, että ratsastus on hyvä ja rakastettu harrastus, johon vanhemmat tuovat mielellään lapsiaan.

”Melkein kaikki palaute, mitä tässä saa, on positiivista”, Mennala sanoo.