Kouluratsastusta taidolla, tuntien ja tarkasti

Klinikka oli nimetty ”Ei oikoteitä, vaan oikeita teitä”, ja se kertoi paljon sisällöstä. Puhuttiin perinteisestä hyvästä ratsastuksesta, jota oli maustettu hevostaito-osaamisella.

Klinikalla Terhi Stegars valmensi ja kommentoi ja Emma Kanerva enimmäkseen ratsasti. Klinikan tähdet ihmettelivät vähän itsekin sitä, kuinka hyvin yhteen heidän ajatuksensa menivät, vaikka he eivät olleet aiemmin työskennelleet yhdessä. Juuri kun Stegars aukaisi suunsa ehdottaakseen Kanervaa antamaan hevoselle lepohetken hyvin tehdyn työn jälkeen, Kanerva oli jo siirtymässä käyntiin.

Terhi Stegars ja Emma Kanerva ovat olleet moneen kertaan arvokilpailuissa samassa edustusjoukkueessa. Kuva: Carolina Husu

Sekä Stegars että Kanerva ovat kouluttautuneet nykyaikaisen kilpakouluratsastuksen sydänmaalla Saksassa.

Saksalainen ratsastuksen koulutusskaala menee järjestyksessä tahti, rentous, kuolaintuntuma, lennokkuus (schwungi), suoruus ja kokoaminen. Ensin mainitun päälle kootaan järjestyksessä myöhemmin tulevat, ja jos joku näistä ei onnistu, palataan portaita alaspäin.

Klinikassa samoja teemoja käytiin läpi useiden eri tasoisten hevosten kanssa. Paikka ja yleisö toivat jännitystä moniin hevosiin, jolloin niitä rentoutettiin siirtymisillä ja pienillä sivuttaisliikkeillä, pää mahdollisimman matalalla ja ylälinja rentona. Stegars neuvoi ratsastamaan hevosen ensin avuille etäällä pelottavista paikoista ja lähestymään pelottavaa kohtaa sitten rauhassa.

”Rungon rentous auttaa mielen rentoutta. Kun hevonen havaitsee jotain, älä lisää painetta, vaan huolehdi, että ylälinja ja selkä ovat pehmeät”, hän neuvoi.

Myös jopa monotoniseen tahtiin keskittyminen auttaa hevosta löytämään rentouden.

Muutaman hevosen kanssa oli syytä antaa hevosen pysähtyä katsomaan. Stegars kertoi, että kun hevonen jännittävässä kohdassa seistessään alkaa nuoleskella ja pureskella suullaan, se tarkoittaa, että sen kanssa voi taas lähteä liikkeelle.

Maria Inna ja poni Pin Rock’s Devils Double, joka haluttiin ensin rentoutumaan ja sitten nopeammaksi avuille. Kuva: Carolina Husu

Istunnassa Stegars neuvoi avaamaan polven, mikä antaa ratsastajalle enemmän tilaa laskeutua satulaan. Jos polvi on kiinni, alapohkeesta tulee kova, vaikka sen pitää olla elastinen.

Pehmeästi syvällä satulassa istuen ratsastaja on enemmän hevosensa kanssa. Myös käden pehmeys on tärkeää. Jos ohja on pitkä, käsi tulee kiinni vyötäröön, jolloin ratsastaja työntää ylävartalonsa taakse, eikä ole enää tasapainossa.

Ratsastaja halua tuntea hevosen suun. Ohjan paine ei ole nolla grammaa, mutta käsi ei myöskään saa vetää. Tuntuma on tasainen, mutta ulko-ohja on hieman staattisempi, jotta hevonen voidaan ratsastaa sitä kohti. Kun tuntuma on hyvä, hevonen imee siirtymisissäkin kohti ohjaa.

”Älä lopeta ravaamista, vaan aloita käynnin ratsastaminen”, oli ohje ravi-käynti-siirtymisiin.

Stegarsin lempiharjoitus on hevosen siirtäminen ravista melkein käyntiin, mutta sitten jatketaankin aktiivista ravaamista. Sen myötä hevoset oppivat siirtymään ravista käyntiin niin, että takaosa kantaa kunnolla.

”Hevoset alkavat ajatella, että äiti ajattelee kuitenkin kohta eteenpäin!” valmentaja selitti.

Hyvässä siirtymisessä käynnistä raviin takaosa lähtee ensin ja sitten ratsastaja antaa kädellä tilaa ja päästää hevosen tekemään siirtymisen.

Eteenpäinpyrkimys on tietysti oleellista. Ratsun pitää liikkua eteenpäin pohkeesta aina niin kauan, kunnes sitä pyydetään hidastamaan. Siis ensin annetaan impulssi, sitten apu jätetään pois.

”Me usein vahingossa unohdetaan se, että meidän hevoset voi tehdä yksinkin asioita”, Stegars huomautti.

Emma Kanervan siskon Tia Niemen harrastehevonen D’Amour harjoitteli vaihtoja ja sai lopettaa ensimmäiseen, koska se onnistui heti. Kuva: Carolina Husu

Laukanvaihdot ovat asia, joka kiinnostaa aina. Stegars ja Kanerva opettavat ne hevoselle toistamalla tiettyä samaa reittiä niin, että ensin aina suuntaa vaihtaessa tehdään vaihto ravin kautta. Klinikalla reittinä oli täyskaarto, ja vaihto tuli kaarron lopussa päätyä kohti.

Kun hetki on oikea, jätetään ravi pois ja tehdään samaan kohtaan vaihto askeleessa ilman painetta. Stegars selitti, että silloin hölmömpikin hevonen huomaa, että tarkoitus on jatkaa uutta laukkaa. Jos niin ei käy, jatketaan taas ravin kautta tekemättä asiasta isoa numeroa.

Kuumalla hevosella voi tehdä vaihdot käynninkin kautta, hitaammalla ravin kautta toimii paremmin. Laukanvaihdot sopii aloittaa, kun hevonen tekee hyvin käynti-laukka-käynti-siirtymiset ja reagoi sivulle.

Jos kokeneempi hevonen varastaa vaihtoja, eli tekee niitä liian aikaisin, siihen auttaa vastalaukka ja vaihtojen tekeminen eri tempoissa.

”Se on hyvä, jos hevonen innostuu, eikä sitä tarvitse korjata, mutta on valmisteltava seuraava vaihtoyritys paremmin sillä informaatiolla, mitä virhe toi”, Stegars neuvoi.

Virhekin saattaa olla väärä nimitys, kun kyse on vain väärinymmärryksestä hevosen ja ihmisen välisessä kommunikaatiossa.

Mila Pietarilan Fire Dream harjoitteli kantovoimaa. Sille ei saanut antaa aplodeja, jotta se pysyisi unelmana (Dream), eikä muuttuisi tuleksi (Fire). Kuva: Carolina Husu

Yksi osa kouluratsastusta on hevosen liikkeessä työntövoiman muuntaminen kantovoimaksi.

Siihen tarvitaan puolipidätteet ja saksalaisen kouluvalmentajan Monica Theodorescun hiljattain lanseeraamat neljännesosapidätteet, joiden Stegars tulkitsi tarkoittavan tasapainottamista.

Ratsastajan tulee pysyä selässä istunnallaan jämäkkänä, mutta liikkeen mukana ja pehmeänä kädellä. Pitää ottaa pidäte, päästää pidäte ja nopeuttaa hevosta. Koulutuksen myötä eteen ja taakse ratsastettavat impulssit ratsastetaan toimimaan niin nopeasti ja ilman jännitystä, että silmä ei enää edes erota niitä.

Koskaan hevosta ei työnnetä paineella kovaa kättä vastaan, vaan hevonen pitää saada liikkumaan omilla jousillaan.

Kaula halutaan pitkäksi. Muoto ei saa tulla ahtaaksi, mutta kädellä on vähän turhaa korjata nenää eteen, sillä helpotus tulee lopulta vasta takaosan kantovoimasta.

Kokonaisuus vaatii kuitenkin koulutusskaalan alemmat portaat: tahdin, rentouden, tuntuman, lennokkuuden ja suoruuden. Jos selkä ei ole rento, hevoselta häipyy tahti, jonka myötä hevonen pysyisi ratsastajan kanssa yhdessä. Ravia ei voikaan ratsastaa isommaksi, ennen kuin tahti pysyy, Stegars neuvoi.

Terhi Stegarsin ratsastamalta Loiste Primukselta putosi putsi jalasta, ja maassa oleva putsi säikäytti ratsastajan seuraavalla kierroksella. ”Tuossa olisi muutama lämminverinen lähtenyt takapakkia lentoon. Tämä kertoo stressitasostani ja siitä, millaisia hevosia normaalisti ratsastan”, Stegars nauroi. Kuva: Carolina Husu

Kun hevosta kootaan, sitä ei pidä tehdä käyttämällä apuja lisää ja lisää.

”En ikinä halua ratsastaa suuremmilla avuilla vaikeampiin liikkeisiin”, Stegars painotti.

Hän neuvoi välillä tavallaan halaamaan hevosta istunnalla ja työntämään molemmat kädet eteen, jolloin näkee, kantaako hevonen itsensä vai makaako se kädellä.

Myös oikean kouluratsastajan tarkkuus tuli klinikalla esiin. Kun Stegars ratsasti itse suomenoriilla Loiste Priimus, hän moitti heti itseään ratsastettuaan yhden kulman ilman tahtia ja hitaalla kädellä.

”Päivittäisessä työskentelyssä me mennään yhdestä virheestä toiseen ja yritetään noukkia sieltä”, hän huoahti.

Samalla ratsastajan pitää olla valmiina aina vaihtamaan suunnitelmaansa hevosen mukaan.

Nora Svensk ratsasti Stald Gaarups Galatialla, jonka kierroksia haluttiin vähän alemmas. Kuva: Carolina Husu

Klinikan viimeisenä Emma Kanerva ratsasti Peggy Högstenin GP-tason ori Friscolla näyttäen työskentelyä kouluratsastuksen kaikkein vaikeimpien liikkeiden kanssa.

Ratsukko sai isot aplodit, jotka se vastaanotti näyttävän kunniakierrosmaisesti. Sen jälkeen palattiin kuitenkin teemaan työskentelemällä vielä hetki. Kanerva ratsasti jännittyneen oriin rauhalliseksi, eteen ja alas, niin että talliin saatiin taas rento ja tyytyväinen hevonen.

”Meidän pitää aina katsoa, että me ollaan hevosystävällisiä. Vain se vie pitkällä tähtäimellä onnistuneisiin suorituksiin ja terveisiin hevosiin, jotka mielellään työskentelevät meidän kanssa”, Stegars muistutti klinikalla.

Frisco sai näyttää vaikeimmat asiat.  Kuva: Carolina Husu

Entä mikä Emma Kanervan rooli klinikassa oli, kun Stegars oli äänessä suurimman osan aikaa?

Se ratsastus, esimerkki, taito ja osaaminen. Hevoset rentoutuivat hänen kanssaan nopeasti ja pääsivät näyttämään omaa parastaan.

Kanerva ei vaikuttanut tekevän selässä mitään, mutta huikealla taidollaan hän hallitsi heti kokonaisuuden: tahdin, rentouden, kuolaintuntuman, lennokkuuden, suoruuden ja kokoamisen.

Tuloksena nähtiin kaikkien hevosten kanssa se määritelmä, mikä lukee kouluratsastuksen sääntökirjassa:

”Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja järjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja koko olemusta, pyrkimyksenä tehdä hevosesta irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve.”