Maailmalla ollessaan Ville Vaurio on ratsastanut hevosia, jotka eivät tarhaa lainkaan. Osa on tavallisia, osa ylivirkeitä, osaa tarhaamattomuus lamaa. Tässä ratsuna Donna Larina. Kuva: Kimmo Haimi
Hevoset ovat Ville Vaurion omaisuus ja tulevaisuus, mutta silti hän antaa niiden laiduntaa yhdessä
Kouluratsastaja Ville Vaurio laittoi tänä kesänä samalle laitumelle kaksi kilpahevostaan. Hän ihmettelee, onko asialla mitään uutisarvoa, mutta kyllä sillä ainakin vähän on.TilaajalleVihti
Ville Vaurion omaisuus ja tulevaisuus ovat kahdeksan helposti loukkaantuvan jalan varassa. Kuva: Kimmo HaimiHevosten tarhaaminen yhdessä on keskusteluttanut ratsuväkeä viime vuosina paljon. Uuden eläinten hyvinvointilain hevosia koskevat asetukset vaativat, että hevosilla tulee olla päivittäinen turpakosketusmahdollisuus toiseen hevoseen.
Myös kansainvälisen ratsastajainliiton hyvinvointiohjelma ”Muut 23 tuntia” painottaa sitä, että hevoset viettäisivät mahdollisimman luonnollista elämää treenin ja kilpailuiden ulkopuolella.
Ville Vaurion hevoset ovat valmis GP-ratsu, viime vuoden SM-kultamitalisti Dante NL sekä yhdeksänvuotias tulevaisuudenlupaus Merry Francis eli Kenttis. Jälkimmäisen kanssa Vauriolla on takana kuusi starttia, joista on tullut neljä voittoa ja kaksi kakkossijaa.
Taustaltaan hevoset ovat hyvin erilaiset. Dante on saksalainen, joka on oletettavasti seissyt paljon karsinassa ja treenannut kouluratsastusta valkoreunaisessa nelikulmiossa. Kenttis taas on savolainen, elänyt pitkään pihatossa ja kilpaillut kenttäratsastuksessakin.
”Hevosen mielen ja kehon pitää päästä palautumaan. En usko, että urheilijatkaan käyvät aamulla treeneissä ja sitten ovat loppupäivän yksiössä.”
Kun Vaurio oli lapsi, hän kasvoi äitinsä ponitilalla, jossa oli monenlaisia karvakorvia, enimmillään melkein 30 päätä. Ne päästettiin aamulla yhdessä ulos ja illalla ne kipittivät irrallaan omiin karsinoihinsa. Ainakin vähän samaa luonnollisuutta Vaurio haluaa toteuttaa hevostensa kanssa.
”Hevosen mielen ja kehon pitää päästä palautumaan. En usko, että urheilijatkaan käyvät aamulla treeneissä ja sitten ovat loppupäivän yksiössä”, hän huomauttaa.
Hänen hevosillaan on päivän ajan karsinoista pääsy pieniin yksittäistarhoihin, joista pystyy nuuskimaan naapuria. Laitumella ne käyvät yhdessä hyvillä ilmoilla.
”Korkeintaan pari tuntia keralla. Ei ole lajityypillistä myöskään laiduntaa jatkuvasti all-you-can-eat-buffetissa”, Vaurio muistuttaa.
Sateella Dante halua aina sisään, savonhevosta märkyys ei haittaa.
Riskit pyritään minimoimaan, ja Vaurio kiinnittää paljon huomiota siihen, miten hän laittaa hevosen tarhaan tai laitumelle esimerkiksi uudessa paikassa tai kesän alussa.
Ei ainakaan niin, että pitkän seisomisen jälkeen se päästetään ryhmässä temmeltämään ja toivotaan parasta.
Sen sijaan hän mielellään ratsastaa ensin, ettei hevosella ole patoutunutta liikunnan tarvetta. Kun hän sen jälkeen vie hevosen tarhaan tai laitumelle, hän viettää sen kanssa hetken, ehkä käveleekin ja katsoo, että se jää oleskelemaan rauhallisesti.
Etenkin silloin, kun tallinomistaja hoitaa vieraita hevosia, voi olla vaikea rakentaa tarhausryhmiä ja yhdistää hevosia. Omistajat haluavat hevoselleen yksilöllistä hoitoa, ja hevosen loukkaantuminen halutaan estää kaikin keinoin.
”Kun kaikki on omia, on omat riskit”, Vaurio muistuttaa.
”Ne ovat mun omaisuus, ja mun tulevaisuus.”
Ei hän silti itse ole lainkaan huolettomana. Kerran Vaurio oli paikalla, kun epäonnisen potkun seurauksena lupaava hevonen miltei menehtyi. Silloin hän ajatteli, että ei uskalla tarhata hevosiaan yhdessä.
Laitumella hevoset voivat liukastua, ja etenkin pienessä tarhassa ne saattavat riidellä. Suomalaisilla hevosilla joudutaan yleensä pitämään rautakenkiä, mikä potkun sattuessa selvästi lisää murtumien riskiä verrattuna kengättömiin kavioihin.
Talvella hokit lisäävät loukkaantumisriskiä entisestään. Kaikkien mieluiten Vaurio varmistelisikin hevostensa hengissä pysymistä tarhaamalla ne kengättömien ponien kanssa, mutta niitä nykyisessä asuinpaikassa Vihti Dressage Centerissä ei ole tarjolla.
Riskit pyritään minimoimaan, ja Ville Vaurio kiinnittää paljon huomiota siihen, miten hän laittaa hevosen tarhaan tai laitumelle esimerkiksi uudessa paikassa tai kesän alussa. Kuva: Kimmo HaimiTänä kesänä nähdessään, kuinka rauhassa Danten ja Kenttis olivat yhdessä, Vaurio uskalsi kuitenkin kokeilla yhdessä laiduntamista. Siitä huolimatta, että jos niihin laitettaisiin hintalappuja, niissä olisi kuusi numeroa, eikä ensimmäistä parane arvailla.
Hevosten hintaa tärkeämpää on kuitenkin se, että ratsastajan alla on nyt kaksi laadukasta, tervettä ja itselle sopivaa hevosta.
”Ne ovat mun omaisuus, ja mun tulevaisuus”, hän sanoo katsellessaan yhdessä laiduntavia hevosiaan.
”Tässä on ohuen hiuskarvan varassa perusduunarin ura.”
- Osaston luetuimmat
