Suomalaiskasvattajan huippuvuosi – kaksi ratsuvarsaa huutokauppojensa kalleimpia

Koulusukuinen Sea Cloud (Santiano - Krack C) myytiin 51 huudon jälkeen kansainväliselle koulutallille Isoon-Britanniaan.

Vain kuukautta aiemmin Erja Aholaisen kasvattama Best Secret ( Blue Hors Bondo - Depeche Mode) taas myytiin Puolaan Westfalen-kantakirjan nettihuutokaupassa. Ostajat olivat Puolasta, ja hinta oli 33 500 euroa, millä varsa oli huutokaupan hintavin.

Vähän yli kuusikymppinen Aholainen kertoo, että Sea Cloud on kallein maitovarsa, jonka hän on pitkällä urallaan ehtinyt myydä.

”Siinä oli monia merkittäviä hevosalan ihmisiä, jotka välttämättä halusivat tämän varsan”, hän toteaa.

Vaikka vuosi on ollut menestyksekäs, Aholainen pitää jalat tiiviisti maassa ja painottaa, että nyt varsojen kanssa on ollut erittäin hyvää onnea. Vaikka ensi kesänä syntyykin Sea Cloudin täyssisar, se voi jäädä aivan eri hintaluokkaan.

”Ei tällaisia varsoja synny joka vuosi, ei edes joka toinen tai joka kolmas”, hän sanoo. ”Ei pidä olettaa, että tämä on jatkuva prosessi. Vaikka syntyy täyssisar, varsat voivat olla hyvin erilaisia.”

Erja Aholainen ja Bixby Haminassa 1980-luvun alussa. Taustalla Esko Muttonen  Kuva: Tiina Tallbergin arkisto

Aholainen ei ole kova kehumaan itse itseään, joten siihen tarvitaan apua muualta. Tiina Tallberg ratsasti 1970-80-luvuilla Aholaisen kanssa samaan Espoossa Gumbölessä, jossa Aholaisen äiti huolehti tallin toiminnasta.

Tallberg kertoo, että Aholainen oli jo silloin erittäin taitava hevosten kanssa. Aholainen sai ratsastettavakseen muun muassa Christopher Wegeliuksen aiemman kilpahevosen, joka oli hyvin vaikea karsinassa. Aholainen pärjäsi sen kanssa hyvin.

”Hän oli hyvin lahjakas esteratsastajana. Hän oli herkkä lukemaan hevosia ja hänellä oli hyvä tuntuma ja tarvittava rohkeus, ja hän oli aina nauravainen ja iloinen”, Tallberg kuvaa.

Aholaisen nykyisen onnistuneen kasvatustyön takana Tallberg näkee pitkän kokemuksen ja ymmärryksen sukulinjoista sekä niiden yhdistämisestä.

Parikymppisenä Aholainen muutti Saksaan, jossa hän jatkoi kilpailemista menestyenkin 150-tasolla. Saksassa hän tapasi valjakkoajoon erikoistuneen miesystävänsä, jonka kanssa hän ehti pitää tallia ja kasvattaa hevosia 25 vuotta.

Menestystä kasvatuksessa on tullut sekä este- että kouluhevosten kanssa.

Erja Aholainen suunnittelee kasvatustoimintansa pienentämistä.  Kuva: Annina Kokkonen

Aholaisen mies menehtyi joitain vuosia sitten, minkä jälkeen Aholainen on jatkanut kasvattamista omalla nimellään. Vähentämään hän pyrkii. Työ on raskasta, ja jatkajaa ei ole, kun yhteisiä lapsia ei ole, ja miehen lapset eivät ole innostuneet hevosista.

Hevosia on nyt kaikkiaan kolmisenkymmentä, jotka ovat kotitilalla talvet, kesät muualla laitumilla. Varsoja syntyi tänä vuonna kahdeksan. Ajatuksena on myydä varsat viimeistään nelivuotiaina. Nykyään Aholainen kasvattaa mieluummin kouluhevosia – siitä tutusta syystä, että ne on helpompi myydä nuorena.

”Tällä hetkellä koulu- ja estehevosia on puolet ja puolet”, hän kertoo.

Aholainen myy varsoja suoraan vanhoille asiakkaille sekä huutokauppojen kautta. Yhtään myynti-ilmoitusta nettiin ei ole täytynyt laittaa.

Saksalaisilla kantakirjoilla on omat vahvat myyntikanavansa. Varsat ilmoitetaan huutokauppaan, ja ne tuodaan tilaisuuteen, jossa ne katsotaan läpi ja niistä tehdään videot. Parhaat otetaan mukaan huutokauppaan, mutta kaikki saavat ainakin laadukkaan myyntivideon mukaansa.

Aholaisen tarkoituksena on jalostaa urheiluhevosia, jotka kiinnostavat markkinoilla. Vuosien varrella muutoksia kasvatuksessa on pitänyt tehdä, koska itse urheilu on muuttunut.

”Elän kasvatuksesta, ja pitää pysyä mukana siinä, mitä markkinat haluavat”, hän linjaa.

Siihen Aholainen ei ota kantaa, ollaanko esimerkiksi kouluhevosten jalostuksessa menty vain oikeaan suuntaan.

”Varmasti on ongelmia, mutta ei yksi pieni kasvattaja sitä pysty muuttamaan. Se on tärkeää, että ei käytä vaivaisia tammoja, Mitä parempi ja terveempi tamma, sitä parempia jälkeläisiä”, hän muistuttaa.

Omissa kasvateissa hän tekee mielellään niin, että yksi tamma jätetään kotiin ja sen sisaret myydään urheiluun.

”Ideaali olisi varmasti pitää tammoja 7-8-vuotiaaksi urheilussa, mutta siihen pikkukasvattaja ei pysty. Se pitäisi rahoittaa jollain muulla kuin hevoskasvatuksella”, hän sanoo.

Aholainen kertoo, että estehevosten ostajat haluavat korrektin näköisen varsan, jolla on hyvä suku. Usein se tarkoittaa vanhojen oriiden käyttämistä.

”Oriinpitäjille se on pitkä prosessi, että ehditään nähdä, mitkä oriit jättävät isojen luokkien hyppääjiä. Mutta pitää mennä kasvattajana sen virran mukana”, Aholainen hymähtää.

Suvuissa belgialaiset ovat suosiossa.

”Mutta myös ne belgialaiset ja hollantilaiset hevoset perustuvat holsteineriin”, hän huomauttaa.

Kouluvarsat taas myyvät itsensä liikkumalla hyvin. Niiden pitää olla tasapainossa, ryhdikkäitä kaulastaan ja niillä pitää olla hyvä ja vahva takajalka.

”Takajalan pitää mennä painopisteen alle. Jo kolmi-neliviikkoisesta varsasta näkee, mihin suuntaan mennään”, Aholainen sanoo.

Kouluvarsa Sea Cloudin hän saattoi viedä huutokauppaan rennoin mielin. Se on varsa, joka kantaa itsensä oikein jo seisoessaan, ja kun se lähtee liikkeelle, vaikutelma vahvistuu heti ensimmäisestä askelesta.

”Kyllä sen huutokaupassa näki, että ei me ihan huonoimpia olla”, Aholainen hymyilee.

Hän uskoo, että ostajia kiinnosti myös varsan holsteinveri, jota on emän puolella kolme neljäsosaa.

”Estehevosilla on paljon voimaa takajaloissa ja selässä. Sea Cloudin emän sukulaisissa oli niitä, jotka hyppäävät 150-160 sentin ratoja ja se on sitä, mitä ammatti-ihmiset haluavat nyt kouluhevosissakin. Oriiden linjat ovat käyneet kapeiksi, ja nyt estehevosista halutaan koulusukuihin uutta verta ja voimaa takajaloista”, hän valaisee.