Vielä nimetön kaksivuotias ori isästä Quabri Charmeur. Raudikko on todennäköisesti lähdössä Saksaan oripäiville. Oldenburgin kantakirja ei vaadi nimeämään hevosia varsoina. Kuva: Miia Lahtinen
Ratsukasvattajana väärässä maassa − ”Ilman näitä olisin varmaan jo mullan alla”
Hannu Vähämäki haluaa kasvattaa kovan luokan ratsuhevosia, vaikka Suomi on siihen hankala maa. Hevosjalostus ja maanviljely pitävät miehen kiireisenä.TilaajalleJokioinen
Hannu Vähämäki toivoo, että Suomeen luotaisiin varsoille samalla tavalla myyntikanavia kuin Saksassa, jossa ratsuvarsat myydään usein huutokaupoissa. Hän ehdottaa, että Hippos voisi järjestää ainakin oripäivistä kansainvälisen nettistriimauksen, mikä auttaisi ostajien kohtaamisessa. Kainalossa Cortina-tamman varsa oriista For the Future. Kuva: Miia LahtinenVähämäen tila sijaitsee Jokioisilla, 10-tien varressa. Se on Jokioisten kartanon vanha ränssitila, ja Hannu Vähämäki on tilan isäntä neljännessä polvessa.
Tilan pidon hän aloitti vuonna 1985. Puoliso Tiina Loisan kanssa laitettiin ratsastuskoulu, tehtiin hevoskauppaa ja aloitettiin hevoskasvatus. Uusi, komea talli rakennettiin vuonna 1992.
Vähämäki jäi tilalleen yksin vuonna 2011. Talli ei tyhjentynyt, mutta jonkin vuoden ajan oli hiljaista, kunnes hän päätti aloittaa hevoskasvatuksen uudelleen.
”Täytyyhän sitä tekemistä olla. Ilman näitä olisin varmaan jo mullan alla. Tykkään pelata näiden kanssa. Kun jaksaa panostaa, ja esimerkiksi määrätietoisesti nostella jalkoja, saa nähdä työnsä jäljen”, Vähämäki sanoo.
Viljeltävää on vuokramaat mukaan lukien yhteensä 190 hehtaaria, ja niistä tehdään laitumet, kaurat, heinät, oljet ja vähän muutakin. Tälle vuodelle Vähämäki suunnittelee uutta heinäseosta, jossa on puolet sinimailasta. Uudistua pitää.
”Sinimailanen kasvaa nopeasti ja se kestää hyvin kuivuutta”, hän perustelee.
Ensimmäisenä kasvatusvuonnaan hän laittoi tiineeksi kolme tammaa, ja seuraavana jo viisi. Niistä viidestä henkiin jäi kolme, mutta Vähämäki ei pelästynyt.
Nyt monien vanhojen ja isojen ratsukasvattajien lopettaessa tai vähentäessä toimintaansa hän on noussut kasvattajaksi, jolle syntyy suurin määrä ratsuvarsoja Suomessa. Eniten tulee estevarsoja, mutta kouluvarsojakin syntyy useampi. Myös yksi lämminverinen ravisiitostamma löytyy.
Viime vuonna varsoja syntyi 11, ja tiineeksi laitettiin 13 tammaa. Varsamääriä ei ole tarkoitus vähentää, mutta myydä pitää.
”Neljä olen tänä vuonna myynyt, mutta lisääkin saisi mennä”, Vähämäki suunnittelee.
Kasvatusuran hienoin hevonen tähän mennessä on nyt 5-vuotias ori Funkel XO (Dia Corrado – Contendro I), joka on hyväksytty aikanaan käytettäväksi siitokseen Suomessa FWB-kantakirjaan ja Saksassa Mecklenburgiiin ja Oldenburgin urheiluhevoskantakirjaan.
Nyt ori on Saksassa ratsastettavana ja hankkimassa tuloksia. Toinen myytävänä oleva nuori on Virossa ratsutuksessa.
Vähämäki miettii, että hyvät hevoset täytyisi osata pitää pidempään, tavallisemmat myydä nopeammin pois. Hinta vain on haaste. Varsasta pitäisi saada 8 000 euroa, jota suomalaiset eivät useinkaan ole valmiita maksamaan.
”Toiset myyvät 5 000−6 000 eurolla, ja maailmalta niitä voi löytää vielä halvemmalla”, Vähämäki harmittelee.
Omat rehut auttavat paljon, mutta helppoa kasvatuksen saaminen plussalle ei ole.
”Tämä on vähän tuurista kiinni. Jos sen oriin saisi myytyä, se korjaisi tilannetta. Mutta väärä maa tämä on kasvattaa”, Vähämäki pohtii.
Kun kesän lopulla kaikki tammat ovat varsoneet, pitäisi hevosia olla 48. Kuva: Miia LahtinenAla on pieni, ja lisäksi ratsastusosaamista puuttuu.
”Täältä ei löydy ratsuttajia, jotka veisivät hevosia eteenpäin. Jos hevosalan koulutus olisi edes 90-luvun tasolla, tämä olisi paljon parempi paikka kasvattaa hevosia”, Vähämäki sanoo.
”Ei tulee piiapantsuja enää, kun ratsuttajalinjalla on välillä tunti ratsastusta viikossa.”
”Vapaa kasvatus ei sovi sen enempää lapsille kuin hevosillekaan.” Hannu Vähämäki
Nuorisosta ja sitä kautta hevosalan tulevista tekijöistä hän on aidosti huolissaan. Hevoset ja lapset tulee kasvattaa.
”Vapaa kasvatus ei sovi sen enempää lapsille kuin hevosillekaan. Nyt se virhe, mikä on tehty monien lasten kanssa, ollaan tekemässä hevosillekin”, hän miettii.
Vähämäki haluaa olla karsinassa, kun varsa syntyy, sillä silloin varsa kiinnittyy häneen. Puremisesta ja muusta sellaisesta huomautetaan nopeasti, mutta ei turhasta.
Ja kun varsa toimii hyvin, sen kanssa jutellaan ja sitä rapsutellaan. Ihminen ei saa olla hevoselle pelkkä komentaja, mutta hevonen ei saa olla tallissa pomo.
”Ensimmäisen kolmen−neljän kuukauden aikana varsan pitää oppia, että kun se on minulla riimunnarussa, se ei lähde siitä mihinkään”, Vähämäki painottaa.
Hannu Vähämäen kasvatit kirjataan Oldenburgin kantakirjaan. Kuva: Miia LahtinenHannu Vähämäen kasvattamat varsat kirjataan saksalaiseen Oldenburgin kantakirjaan. Päätös syntyi ensimmäisenä kasvatusvuonna, kun Vähämäki ei huomannut ilmoittaa varsoja rekisteriin ajoissa ja normaalin rekisterimaksun lisäksi häneltä perittiin lisämaksua 300 euroa varsalta.
”Hannu totesi, että tämä leikki loppui tähän. Hippos on pahin este suomalaiselle hevoskasvatukselle. Sen pitäisi olla hevosenomistajien etujärjestö ja hevosenomistajia varten, mutta se ajattelee, että hevosen omistajat ovat sitä varten”, hän ärähtää.
Nyt Saksasta lentää vuosittain tunnistaja siruttamaan hänen varsansa, ja se maksaa 188 euroa varsalta.
Päätöksen takia Vähämäki ei saa tammapalkkioita eikä kasvattajarahoja, jos kasvatit alkavat menestyä.
”Hannu ei saa niitä, kun Hannu on niin huono kasvattaja”, hän tiuskaisee.
Suomalaisen FWB-kantakirjan suosiminen tukirahoja jaettaessa ei istu hänen oikeustajuunsa, sillä ihan samalla tavalla kuin FWB:t, ovat hänen oldenburginsa osa suomalaista maa- ja hevostaloutta.
”Välillä tulee ooppeleitakin.” Hannu Vähämäki
Tänä vuonna varsovista tammoista moni on itse kasvatettuja 4-vuotiaita, pari on vanhoja Funkel-kasvatteja ja lisäksi useampi tamma on liisattuna.
Aluksi Vähämäki käytti muutamia Suomessa astuvia oriita, mutta nyt hän valitsee yleensä saksalaisen Rene Tebbelin oriaseman oreista.
Jalostusvalinnat hän tekee itsenäisesti ja tarvittaessa Tebbeliltä saa neuvoja. Esimerkiksi Dia Corradosta Vähämäellä on monta mieleistä varsaa.
Lounais-Hämeen ratsastuskeskuksen talli rakennettiin vuonna 1992. Kuva: Miia LahtinenVähämäen tavoitteena on tehdä varsoja, joiden näkymät ovat huippu-urheilussa. Tavallisesta hevosesta saa tavallisen hinnan, ja Vähämäki tähtää selvästi tavallisen yläpuolelle.
Kapasiteetin lisäksi rakenne ja hyväasentoiset jalat ovat tärkeät. Luonteen pitää olla fiksu, mutta omaa luonnetta ja reaktiokykyä sopii olla. Funkel XO erottui aikanaan oripäivillä nimenomaan pyrkivyydellään.
”Kun estekorkeus on 160, sitä eivät enää ihan kaikki hyppää, vaan pitää olla erityinen halu miellyttää ratsastajaa”, Vähämäki sanoo.
Asiaan toki kuuluu, että osa varsoista on niitä tavallisia.
”Välillä tulee ooppeleitakin”, Vähämäki hymähtää.
- Osaston luetuimmat
